Yksivuotias blogi, hurraa!

20130616-221508.jpg

 

Mun blogi täytti viime viikolla vuoden.

Se on hämmentävää, koska musta tuntuu että mä oon kirjoittanut tätä vasta ihan vähän aikaa ja toisaalta tosi pitkään. Niin se toisaalta menee aina muksujenkin syntymäpäivien kohdalla, että ai miten niin vuosi jo ja miten niin vasta vuosi.

Kirje minulta blogille

Hei blogi,

sä olet yksivuotias. Vähän niinkuin tuo meidän kuopus. Onnea!

Sulla on oma persoona ja oma ääni, vaikka monet asiat on vielä opettelemisen asteella. Meidän yhteistyö hioutuu paremmaksi joka kohtaamisella, ja samaan aikaan mun on tosi vaikea olla kärsivällinen. Mä helposti ajattelen, että pitäis osata jo, kasvaa jo, olla jotain muuta kuin juuri tätä ja tässä ja nyt.

Susta on tullut sillai salakavalasti mulle tosi tärkeä. Sellainen yksi ajattelun raaja, pohdinnan kanava ja olemassaolon väylä. Hyvä syy ja tekosyy kirjoittaa asioita, sellaisiakin jotka ei päädy ikinä blogiteksteiksi asti. Sä olet opettanut mua kirjoittamaan, ajattelemaan ääneen tekstin muodossa.

Sä olet opettanut mua reflektoimaan, vaikka oon kuvitellut että se olis jo suhteellisen tuttua kauraa kaikkien näiden opeopintojen ja draamaopintojen ja riparivuosien jälkeen. Näköjään se aina syvenee. Oppii näkemään ja sanoittamaan asioita hienosyisemmin, tarkemmin, yksityiskohtaisemmin. Tai välittömämmin – nyt kiristää tuolta, enkä yhtään osaa nimetä tätä tunnetta, mutta sellainen tässä hetkessä nyt on.

Kirjoittaminen on loistavaa läsnäolon harjoitustakin, silloin kun oikeasti keskittyy kirjoittamaan vain sitä havainnointia. Kirjoittamalla hyväksyy sen havaitun asian olemassaolon, huomaa sen. Ahaa, mä näköjään ajattelen että mulla pitäisi olla oikeus käyttäytyä noin. Kiinnostavaa. Sellaisen tilan mä oikeastaan tästä blogista, sinusta, halusin alunperin luoda: että olis joku konteksti, missä voisi ääneen havainnoida itseään ja antaa sille kaikelle lupa olla olemassa.

Mä toivon sun toiselle vuodellesi kaikkea hyvää ja onnellista. Mä toivon että sä kasvat ja vahvistut, löydät oman äänesi ja oman persoonasi yhä vahvemmin. Mä toivon, että sä saat ystäviä ja levität sun armollisen hyväksyvää asennoitumistasi yhä useammalle ihmiselle. Ja vaikka kukaan ei tätä lukisikaan, niin sä olet mulle tärkeä ja arvokas.

<3

-sari

Kirje blogilta minulle

Sari,

eikö olekin vaan ollut aikamoinen vuosi? Kaikenlaista. Huhhuh.

Tää on yhteistyötä. Sä voit tehdä osasi, ja sen jälkeen on muiden vuoro. Täällä on tilaa sulle ja kaikille muillekin. Juhlat on käynnissä, kutsut on lähetetty, ja sun tehtävä on olla niin hyvä emäntä kuin vain jaksat ja pystyt ja osaat.

Pienillä bileillä on erilainen vire, ja suurilla massafestareilla on toisenlainen vire. Vielä toistaiseksi mä olen pienten bileiden blogi, mutta kyllä tänne porukkaa mahtuu. Tai sit me istutaan keittiössä kahdestaan illan viimeisen sipsikulhon kanssa ja parannetaan maailmaa aamuneljään. Mistä sitäkään tietää etukäteen.

Oot läsnä vaan. Sekin vaatii työtä ja energiaa ja sitä, että sä raivaat aikaa kirjoittamiselle arkihärdellin keskeltä. Mutta sitten kun oot saanut sen tilan ja ajan raivattua, niin sulla on kaikki maailman hetket kun olet läsnä ja kirjoitat. Sitä mä hengitän.

Kiitos,

-blogi-

Kommenteista:
Harkitsin, että olisin listannut tähän vielä setin lempitekstejäni vuoden varrelta, mutta sen sijaan kysynkin teiltä, arvon lukijat. Onko joku mun blogin teksteistä kolahtanut oikein kunnolla viimeisen vuoden aikana? Jos, niin olisin hurjan onnellinen jos kertoisit siitä kommenteissa! Ja muitakin ajatuksia saa kommentoida, kuten tavallista.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments