Treenaa luovuuttasi, vanhempi!

Toukokuun teemana blogissa on luovuus.

En mä osaa

Mä oon aina ajatellut, että mä olen huono piirtäjä. Tai en ehkä aina. Viimeistään ala-asteelta kuitenkin. Kaikki muut tytöt osasivat piirtää koiria ja kukkasia ja sarjakuvahahmoja ja ympäristöopin vihkon kuvituksia. Pojat piirsivät kulmikkaita koneita jos piirsivät. Mä piirsin epäonnistuneita vinkuroita. Tai ainakaan niistä ei tullut yhtään sen näköisiä kuin mitä mä olin ajatellut.

Ehkä sen takia mä en koskaan treenannut piirtämistä sen ihmeemmin. Mä en juuri koskaan piirtänyt kotona, vaan enemmänkin leikin mun tussikynillä roolileikkejä. Kuviksen tunneilla tein sen mitä käskettiin.

Toisinaan tuli oivalluksia, että oho, tohon tuli hiilellä vähän liian voimakas varjo – mitäs jos se ihminen olisikin iholtaan tummempi? Ja sit mä piirsin niin. Tai piti piirtää tiikeri, ja hutiviivasta tulikin kalteri ja sitten se tiikeri olikin eläintarhassa.

Virhe vei ajattelun uudelle raiteelle. Ne hetket on jääneet mieleen.

Virhe vei ajattelun uudelle raiteelle. Ne hetket on jääneet mieleen. Sen sijaan en muista yhtäkään niistä ”vau, tästähän tuli ihan sen näköinen kuin halusinkin!” -kuvistöistä.

Katsotaan, mitä tästä voisi tulla

Nykyään jos mä ryhdyn piirtämään, niin mä usein piirrän viivan tai kiehkuran, ja katson että miltä se näyttää, ja sitten piirrän siitä eteenpäin. Tai jos mä piirrän tän blogin kuvituksia, niin mä mietin hetken, että mitä visuaalista mulle tulee tekstistä mieleen. Fiilistelen, miten se kuva voisi asettua ja mitä siinä voisi olla etualalla, ja sitten piirrän sen. Sen jälkeen usein tulee joku toinen ajatus, että hei siinä voisikin olla näin, ja sitten mä jatkan.

Luovuus on sitä, että katson, mitä tässä hetkessä on, ja menen sillä. Että rakennan olemassaolevista palikoista (paperi, väriliitu, impulssi) jotain uutta (kiehkura), ja sitten katson, miltä kuva näyttää nyt. Jos suunnittelen, niin olen valmiita muuttamaan suunnitelmaa jos jokin uusi juttu näyttää inspiroivalta.

Luovuus on juuri siksi ihan äärimmäisen tärkeä voimavara ja taito myös vanhemmuudessa.

Kuten kaikki taidot, luovuudenkin taito kehittyy treenaamalla.

Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, ja arki on paljon helpompaa, jos niihin muuttuviin tilanteisiin pystyy suhtautumaan joustavasti. Ja kuten kaikki taidot, luovuudenkin taito kehittyy treenaamalla.

Hei joo, mä teenkin noin

Jos aivot ovat harjaantuneet siihen, että toisinaan tehdään jotain ennustamatonta – esimerkiksi ruokaa laittaessa, piirtäessä, kirjoittaessa, tanssiessa, vaatteita valitessa – niiden on helpompi vaihtaa raidetta myös muissa tilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun lapsi vetää meritähtiraivarit (tiedäthän, vatsalleen maahan meritähdeksi ja EEEIIIIII!!) juuri sillä hetkellä, kun piti olla jo jossain.

(Tässä kohtaa mä mainitsen, että pidän kesällä Luovuudesta oivalluksiin -kurssin, johon kuuluu keskeisenä osana omien teemojen työstäminen itse valitsemillasi luovilla keinoilla. Jos pääset mukaan, niin se on ihan äärimmäisen hyvää treeniä juuri tätä aihetta silmälläpitäen.)

En mä piirtäessäni tai improvisoidessani ajattele, että tässä nyt harjoitan luovuuttani ja kehitän aivojani joustavammiksi.

Mä en itse meinaa koskaan olla maailmanluokan taiteilija. Silti, ja siksi, mun mielestä piirtäminen on nykyään kivaa. Musta ei myöskään koskaan tule tähtinäyttelijää tai improvisaatio-osaajaa, mutta se ei haittaa, koska mä tykkään improvisaatiosta ihan vain sen itsensä takia. Enkä mä piirtäessäni tai improvisoidessani ajattele, että tässä nyt harjoitan luovuuttani ja kehitän aivojani joustavammiksi.

On kuitenkin toisinaan kätevää muistaa, että luovuudesta on myös hyötyä, ei pelkästään iloa. Erityisen tärkeää se on silloin, kun mietin, että mihinkähän mun kannattaisi käyttää jokin arvokas oma hetki. Silloin mun on helpompi ryhtyä piirtämään tai muuhun innostavaan luovaan puuhaan, sen sijaan että tekisin aina jotain, mistä on pelkästään hyötyä.

Toivottavasti tämä teksti auttaisi sua muistamaan saman, ja löytämään jonkin sellaisen luovuuden ilmaisun kanavan, josta sulle itsellesi on iloa. Hyötyä siitä nimittäin ainakin on. 😉

Millä tavoilla sä olet arjessa luova? Otatko itsellesi aikaa luovuudelle, eli siis aivojesi harjoittamiselle, ja jos niin miten? Kerro kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3