Terve itsekkyys vs. trolliarmeija: Toisilla on hei oikeitakin ongelmia

* * Tämän kevään Kohti tervettä itsekkyyttä -kurssien (verkossa ja Helsingissä) ilmoittautuminen on juuri nyt käynnissä! * *

Silloin kun mulla on oma tankki täynnä, niin jaksan olla läsnä muillekin. Kun mulla on mistä ammentaa, niin ammennan mielelläni. Ja silti, vaikka tämän tietää, niin miten ihmeessä se itsestä huolehtiminen ja terve itsekkyys on niin kamalan vaikeaa?

Ainakin mulla itselläni osaamisen tiellä seisoo usein aika äänekäs sisäinen trolliarmeija. Tiedätte ne tyypit, jotka ilmaantuu paikalle aina jonkun tietyn aiheen noustessa pintaan. Ne huutelee epäargumentteja, nimittelee, yrittää vaihtaa aihetta ja ylipäänsä käyttäytyy törkeästi kunnes siitä aiheesta oikeasti kiinnostuneet keskustelijat väsyy trollien sikailuun ja lopettaa keskustelun. Sitten ne vetäytyy taas luoliinsa toisiaan selkään taputellen, että kyllä me näytettiin niille, ollaan me vaan niin oikeassa.

Niin mulla on sellaisia ihan omasta takaa, ja ne tulee esille aina kun mä yritän opetella pitämään edes vähän parempaa huolta itsestäni, huolehtimaan omista tarpeistani ja selkeyttämään omia rajojani. (Oikeasti ne on tavaksi tulleita ajattelun tapoja eikä sen kummempaa, mutta niihin on helpompi suhtautua, kun leikkii, että ne epämiellyttävät ajatukset ovatkin tyyppejä, joihin voi suhtautua eri tavoin. Emme siis puhu dissosiaatiosta tai sivupersoonista. 🙂 )

Jos sinullakin on näitä trolleja, niin toivottavasti tästä trollioppaasta on apua. 🙂

Toisilla On Hei Oikeitakin Ongelmia -trolli

Ei oo hei muillakaan mahdollisuutta pitää itsestään huolta, niin millä oikeudella sä kuvittelet voivasi tehdä niin!

Voisit hei välillä ajatella muitakin, ei koko maailma pyöri vaan sun napasi ympärillä.

Tämä on mulle tosi paha, ollut aina. Teininä tämä kulki mulla nimellä ”Joillain ihmisillä on hei Oikeitakin Ongelmia”, mikä oikeastaan kertoo kaiken. Että koska jollakulla toisella on aina asiat huonommin kuin mulla, niin mä en saisi tehdä mitään sen eteen, että mun olisi hyvä olla.

Terveen itsekkyyden suhteen tämä trolli lähtee usein sille linjalle, että kun kerran on niitäkin äitejä, joilla on enemmän lapsia, vaativampi perhetilanne, huonommat tukiverkot ja muutenkin jaksaminen koetuksella, niin sietäisin hävetä, että mulla on välillä mahdollisuus ottaa päikkärit. Että mun kuuluisi jaksaa ja sietää ja purra hammasta ja pinnistellä.

Välillä tätä näkee arjessakin, varsinkin nettikeskusteluissa, muodossa ”ei minullakaan ollut aikanaan yhtään mitään tukiverkkoja ja silti selvittiin” tai ”kyllä kuulkaa ne sota-ajan muoritkin jaksoivat, ei silloin hyysätty ketään missään, kiittämättömät uusavuttomat nykyäidit kun ette edes ymmärrä olla kiitollisia”.

Ikäänkuin siinä kärsimyksessä olisi jotain autuaaksitekevää. Ikäänkuin se, että mä voin hyvin, olisi toisilta pois.

Ikään kuin se, että minä olen väsynyt ja nälkäinen ja yksinäinen, auttaisi sitä toista väsynyttä ja nälkäistä ja yksinäistä äitiä jaksamaan yhtään sen paremmin.

Päinvastoin: jos mulla on energiaa, niin mä pystyn ajattelemaan muitakin. Jos mulla on mistä ammentaa, niin mä voin tarjota apuani toisille.

Tämän ”toisilla on oikeitakin ongelmia” -trollin toinen laulu on se, että jos nyt kuitenkin pidät itsestäsi huolta, niin älä ainakaan puhu siitä kenellekään. Kun katsos joku saattaa siitä syyllistyä. Tai siis kun ei ole kaikilla mahdollisuuksia pyytää apua, tai ottaa omaa aikaa, tai harrastaa liikuntaa, niin älä hyvä nainen nyt ainakaan enää sitä omaa onnistumistasi hiero toisten naamaan, koska siitä tulee niille ihmisille paha mieli.

Mikä on ihan nurinkurista. Hitostako minä tiedän, että mistä tulee kenellekin paha mieli? Jos joku mun elämästäni pahoittaa mielensä, niin sitten on heidän omalla vastuullaan se. Ja sen mielen pahoittamisen sijaan saattaisi olla, että se oma esimerkki ja kertomus voisi vaikka inspiroida jotakuta? Tai avata keskustelua siitä, että miten te oikein onnistutte, kun mä haluaisin myös mutta meillä ei ole onnistunut.

Mitä tämä trolli yrittää saada aikaan?

Mä uskon, että jokaisella trollilla on joku oikeasti tärkeä asia, jota se yrittää saada aikaiseksi. Tämän ”Toisilla On Oikeitakin Ongelmia” -trollin arvo on suhteellisuudentaju.

Silloin kun tämä tyyppi oppii kertomaan viestinsä rakentavasti, niin se auttaa mua näkemään asioita myös oman napani ulkopuolelta. Terveen itsekkyyden peruspilareita on se, että omien tarpeiden lisäksi myös muiden tarpeilla on merkitystä.

Trolliversion ongelma on se, että se heilahtaa täysin toiseen ääripäähän, jolloin mun näkökulmallani, tarpeillani ja hyvinvoinnillani ei ole enää yhtään merkitystä. Kaikki mahdollinen omaan itseen keskittyminen leimautuu silloin elitismiksi, röyhkeydeksi ja itsekeskeisyydeksi.

Vaikka kyseessä olisivat niinkin keskeiset tarpeet kuin uni, ruoka, läheisyys tai nähdyksi tuleminen, ne nähdään luksusongelmina: ”Voi hellallettas, että ihan väsyttää niinkö, no mieti niitä jotka joutuvat valvomaan koliikkivauvan kanssa koko yön yksin eivätkä koskaan saa ketään hetkeksikään avuksi ja ovat psykoosin partaalla VÄSYTTÄÄKÖ VIELÄ HÄH?!” Ja totta kai niitäkin ihmisiä on. Se on ihan sydäntäraastavaa.

Relevantti kysymys mun mielestä tämän trollin kohdalla onkin, että ”auttaako tämä mun tarpeen ohittaminen sitä Ihmistä, Jolla On Oikeita Ongelmia, kohtaamaan sen oman tarpeensa tai ratkaisemaan sen ongelmansa?”.

Joskus voi olla niin. Jos mua väsyttää vähän, ja naapurin äidillä on viisiviikkoinen koliikkihuutopaketti ja kaksi isompaa, niin totta ihmeessä mä voin pistää sen oman väsymykseni hetkeksi sivuun ja ottaa ne isommat meille leikkimään. Ihan hyvä kohta ajatella välillä muitakin kuin omaa itseään.

Eri asia on, jos se Oikeiden Ongelmien Ihminen on vaikka pakolaisleirillä oleva äiti, tai vanhemman sukulaisen kuvailema ”silloinkin kuule selvittiin vaikka ei ollut mitään tällaisia nykyajan humputuksia” -taruhahmo. Heidän jaksamiselleen sillä mun oman väsymyksen ohittamisella ei ole piirun vertaa merkitystä suuntaan tai toiseen.

Silloin en konkreettisesti voi auttaa heitä olemalla lepäämättä tässä ja nyt. Sen sijaan mä voin ehkä konkreettisesti auttaa omia lapsiani, tai vaikka puistotuttua äitiä viikon päästä, kun mä huolehdin siitä, että mä jaksan ja pystyn ja kykenen.

Huomenna vuorossa ”Vähänkö Oot Nolo Kun Koko Ajan Tarviit Jotain”. 🙂 Ja jos haluat opetella tervettä itsekkyyttä ihan toden teolla, niin Kohti tervettä itsekkyyttä -kurssien ilmoittautuminen on käynnissä. Verkkokurssi alkaa ensi viikolla, Helsingin kurssi 25.3. keskiviikkoiltana.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3