Terve itsekkyys vs. trolliarmeija: Eikun Ensin Pitää Ansaita

* * Kohti tervettä itsekkyyttä –verkkokurssin ilmoittautuminen on auki vielä 10.3.2015 saakka! Helsingin iltakurssillakin on vielä tilaa. * *

Tässä tekstisarjassa esittelen päänsisäisiä trolleja, jotka vaikeuttavat omista tarpeista huolehtimista ja terveen itsekkyyden opettelua. (Oikeasti ne ovat syvään juurtuneita ajattelumalleja, mutta niihin on helpompi suhtautua jos ne kuvittelee pieniksi mörriäisiksi.)

Henkilöt Toisilla On Oikeitakin Ongelmia ja Joku Roti saavat tänään seuraansa Eikun Ensin Pitää Ansaita -tyypin.

Eikun Ensin Pitää Ansaita

No joo joo, tottakai sä saat mitä tarvitset sitten kun oot ansainnut sen tekemällä riittävästi asioita – mutta ei kyllä nyt ihan vielä näytä siltä. Vai näyttääkö susta, että oot saanut riittävästi aikaan että voisit huomioida itseäsi?

Hohoo, ”ansaitse ensin” -trolli. Tämä onkin salakavala tyyppi, joka on näennäisesti mun kanssani samaa mieltä siitä, että on tärkeää että mä saan mitä tarvitsen. Kunhan ensin olen tehnyt riittävästi asioita ansaitakseni sen. Eikä koskaan mikään ole riittävästi, tietenkään.

Tämä on se tyyppi, joka saa mut huokaisemaan, että selvisinpä, nyt palkitsen itseni suklaalla. Tai ajattelemaan, että sitten mä kyllä otan päikkärit kunhan olen saanut keittiön siivottua. Asetan omien tarpeideni kohtaamisen palkinnoksi jostain ulkoisesta asiasta – joka sekin varmasti jollain tavalla täyttää mun tarpeita, mutta ei sitä kaikkein päällimmäisintä tai akuuteinta.

Eikä tekemisen rytmittämisessä olekaan mitään pahaa. Voi hyvin tehdä ensin tunnin jotain ja sitten vartin jotain muuta, mielekästäkin. Eikä asioiden juhlistamisessa ole myöskään mitään pahaa. Voin hyvin keittää itselleni juhlakahvit siinä kohtaa, kun olen saanut jonkun ison projektin päätökseen.

Se, mikä tämän trollin kuuntelemisessa mun mielestäni on ongelmallista, on se omien tarpeiden ehdollinen kohtaaminen. Sitten kun olen valmis, niin saan levätä, syödä, soittaa kaverille – ja ne asiat on kuitenkin sellaisia, että mä akuutisti tarvitsen niitä just nyt.

Mua hiertää tosi pahasti ajatus siitä, että mun pitää ansaita se, että voin kohdata omat tarpeeni. Ikäänkuin mun hyvinvoinnillani olisi vain välinearvo, ja oikeasti tärkeitä asioita ovat ne, joita mun pitää tehdä ennen kuin mä voin panostaa omaan hyvinvointiini.

Entä jos ensin laittaisi oman happinaamarin?

Mä nyt käytän esimerkkinä jatkuvasti tätä väsymystä, koska se on meille monille niin tuttu. Oman kehon väsymys vaikuttaa valtavasti toimintakykyyn, ja silti me niin helposti ohitetaan se silloinkin, kun olisi mahdollisuus levätä.

Tai ei pyydetä apua, jos tuntuu, että se väsymys on ylitsepääsemätöntä, koska, no, emme ole selvästikään sitä apua nyt syystä tai toisesta ansainneet. Kun täällä näyttääkin tältä, enkä ole saanut tehtyä kaikkia niitä asioita, jotka pitäisi ihmisen saada tehtyä.

Tuossa viikko pari sitten mä kysyin itseltäni kysymyksen: millaista olisi elää universumissa, jossa mä ensin huolehdin, että saan mitä tarvitsen, ja sitten teen niitä muita asioita?

Ensin piti hetki miettiä. Ei nimittäin ollut lainkaan luonteva ajatuskulku, huolimatta siitä että mä tiedän todella omakohtaisesti miten iso vaikutus itsestä huolehtimisella on hyvinvointiin, tuottavuuteen ja ylipäänsä elämänlaatuun. Mutta että siis ensin huolehtisi, että saa mitä tarvitsee?

No ainakin mä huomaisin, milloin tarvitsen mitäkin.

Siis sillä tavalla aktiivisesti pysähtyisin huomaamaan. Ja ajoissa, enkä vasta sitten puoli kaksitoista yöllä kun vielä oikeastaan pitäisi ripustaa pyykit ennen nukkumaanmenoa. Laittaisin tavarat paikalleen ihan vain siksi, että nautin järjestyksessä olevasta ympäristöstä. Mä ehkä eläisin enemmän hetkessä, kun olisin läsnä sille, että mitä oikeasti tarvitsen. Ja toisaalta ajattelisin ehkä ajoissa myös huomista, ylihuomista ja niin edelleen – jos mulla on huomenna tuollainen päivä, niin missä kohtaa mä saan levättyä? Milloin mä syön? Milloin mä liikun?

Siis oikeastaan mä tekisin juuri niitä samoja juttuja kuin mitä tämä ”ansaitse ensin” -tyyppi haluaisi mun tekevän. Mä vaan tekisin niitä siitä näkökulmasta, että miten ne täyttää mun tarpeitani, en siksi, että mun jostain syystä ”kuuluu” tehdä. Hmm, kiinnostavaa.

Mitä tämä trolli yrittää saada aikaan?

Oikeastaanhan tämän ”ansaitse ensin” -trollin laulu on häpeän laulu. Siis että ensin pitää olla riittävän hyvä, tehokas, arvokas ja niin edespäin, jotta niistä omista tarpeista olisi tärkeää huolehtia. Ja piiloviestinä on, että koskaan kuitenkaan en ole tarpeeksi hyvä, tehokas, arvokas tai muuta, koska aina voi olla parempi, tehokkaampi, arvokkaampi.

Niin oikeastaan kun tämän tyypin äärelle pysähtyy, niin siellä on taustalla inspiraatio. Tuotakin voisi tehdä, tätäkin voisi, oletkos hei ajatellut.

Inspiraatio yksinään ei kuitenkaan riitä, vaan sen vastapainoksi tarvitaan aina armollisuutta.

Että ei tarvitsekaan olla mitenkään erityisen hyvä, tehokas tai arvokas, ja saa olla juuri niin hyvä, tehokas ja arvokas kuin mitä on. Kaikkea sitä, mitä itselleen hommaksi keksii, ei tarvitse tehdä heti eikä samaan aikaan. Asioita ei tarvitse suorittaa ennen kuin voi pitää itsestään huolta. Ja itse asiassa siinä vaiheessa kun huolehtii aina siitä päällimmäisenä olevasta tarpeesta, yksi kerrallaan, niin se asioiden suorittaminen muuttuu tavaksi pitää itsestä huolta.

Apua, kun täällä näyttää tältä. Mitä tarvitsisin? Järjestystä. Mistä kohtaa voisin sitä järjestystä itselleni antaa? No vaikka tuosta poimimalla nuo sarjakuvalehdet lattalta ja lakaisemalla eteisen. Mitähän sitten seuraavaksi? Voisin juoda lasin vettä. Vitsi, nyt voisikin istua hetkeksi sohvalle.

Silloin, kun omat tarpeet ovat täynnä, kun olen osannut olla itselleni armollinen ja ensin huolehtia sen oman happinaamarin päälle, niin ne ”mitä seuraavaksi tekisi” -inspiraatiot eivät enää ahdista, vaan innostavat. Ja siinä, inspiraation ja armollisuuden risteyksessä, tapahtuu hienoja asioita.

Jos tuntuu, että joku näistä trolleista kiusaa tarpeettoman paljon, niin olet lämpimästi tervetullut Kohti tervettä itsekkyyttä –verkkokurssille tai Helsingin iltakurssille. Juuri näitä teemoja harjoitellaan siellä. <3

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3