Siirtymät

Mä rupesin pohtimaan siirtymiä. Tällä elämänkokemuksella, opettajana ja äitinä ja puolisona ja tyttärenä ja työntekijänä ja kansalaisena – mitä mä tiedän siirtymistä?

Siirtymiä on erilaisia ja eri kokoisia. 

”Hyvää ruokahalua” on siirtymä, ja ”Kiitos ruoasta” on siirtymä.

Herääminen on siirtymä, nukahtaminen on siirtymä.

Raskaus on siirtymä, syntymä on siirtymä, ja kuolema, oma tai läheisen, on siirtymä. Muutto on siirtymä. Rakastuminen on siirtymä.

Rutiinin muutos on siirtymä. Matkustaminen on siirtymä, ja kotiinpaluu on siirtymä.

”Sitten ottakaa esiin tehtäväkirjat” on siirtymä, ja kellonsoitto on siirtymä.

Sairastuminen on siirtymä, ja parantuminen on siirtymä.

Roolista toiseen vaihtaminen on siirtymä. Lavalle meneminen on siirtymä, ja lavalta pois tuleminen on siirtymä.

Jotkut siirtymät näyttävät hitailta ja jotkut nopeilta. Siirtymä vaatii silti aina mieleltä ja joskus keholtakin aikaa sopeutua.

Joskus siirtymään voi varautua etukäteen. Toisinaan siirtymä osuu kohdalle yllättäen. Molemmat vaihtoehdot ovat omalla tavallaan työläitä.

Joskus siirrytään tutusta asiasta tuttuun asiaan. Usein siirrytään tutusta tuntemattomaan. Tai joku toinen tietää, mihin olen siirtymässä, mutta itse en vielä tiedä.

Vaikka tietäisi, että siirtyy tutusta tuttuun, niin siirtymän huomaaminen on tärkeää. Erityisen tärkeää se huomaaminen on silloin, kun tietää siirtyvänsä tutusta tuntemattomaan.

Huonoja tapoja varautua ja suhtautua siirtymään 

(Suoraan Lupa olla minä -testilaboratoriosta) 

Oleta, että kun tähänkin asti on pärjätty näillä resursseilla niin pitäähän sitä siirtymän jälkeenkin.

Älä pyydä apua, tai kerro kenellekään että sinulla on siirtymävaihe päällä.

Moiti itseäsi, kun et yhtäkkiä jostain syystä pärjääkään.

Syytä muita ihmisiä, kun et yhtäkkiä tulekaan heidän kanssaan toimeen.

Keksi projekteja, jottei sinun tarvitsisi ajatella siirtymää.

Ohita siirtymän pintaan nostamat tunteet stressinä, väsymyksenä tai alhaisena verensokerina.

Pinnistä, tsemppaa, purista itsestäsi kaikki mehut.

Rajoita siirtymän aika ulkoisten määreiden mukaan – työn menetystä saa surra kuukauden, läheisen kuolemaa kaksi.

Toimivampia tapoja suhtautua siirtymään

Huomaa siirtymä.

Kysy itseltäsi, mikä voisi helpottaa siirtymää.

Anna itsellesi lupa vastustaa siirtymää.

Varaa aikaa siirtymän käsittelylle, vaikka ei tuntuisikaan etukäteen siltä, että sitä aikaa tarvitsee.

Anna lupa kaikille tunteille, jotka siirtymän aikana nousevat pintaan.

Suostu siihen, ettet tiedä, kuinka kauan siirtymä tuntemattomaan tulee kestämään. Se loppuu, kun uudesta on hiljalleen tullut tuttua ja edellinen elämänvaihe herättää korkeintaan lempeää nostalgiaa.

Jos siirryt tutusta tuntemattomaan, etsi joku, joka on kokenut samanlaisen siirtymän ja päässyt toiselle puolelle. Kysy häneltä, saatko kysellä häneltä neuvoja ja kertoa kokemuksistasi.

Kuuntele neuvoja ja apua sellaisilta ihmisiltä, jotka ymmärtävät siirtymääsi.

Pistä merkille, jos tunnet huonoa omatuntoa siitä, että joku toinen ei ymmärrä siirtymääsi ja yrittää auttaa väärin. Kerro hänelle, millainen apu olisi tervetullutta. Jos hän ei syystä tai toisesta pysty olemaan aidosti avuksi, ota etäisyyttä siirtymän ajaksi.

Karsi kaikki siirtymään liittymättömät velvollisuudet minimiin. Tämä koskee myös yllämainitun kaltaisia ihmisiä – sellaisia, joiden kohtaaminen on sinulle pikemminkin kuluttavaa kuin vahvistavaa. Jos joku kysyy syytä, voit sanoa, että kapasiteetti ei nyt riitä tai että haluat keskittyä tilanteeseen X. Molemmat näistä syistä ovat aitoja syitä, eivät selittelyä.

Joskus kesken jääneen siirtymän muisteleminen nostaa siirtymäprosessin pintaan. Sille saa tehdä tilaa.

(Kun lukee sanan ”siirtymä” monta kertaa peräkkäin, se alkaa näyttää hassulta.)

Ahaa, siirtymä.

Jos siirryt tutusta tuttuun, siirtymä voi päättää edellisen toiminnan tai valmistaa seuraavaan. Tai molempia.

Mitä useammin teet saman siirtymän, sitä joustavampi ja luontevampi siitä tulee. Se on kuitenkin edelleen siirtymä.

Samaan aikaan voi olla käynnissä monta erilaista ja eri luonteista siirtymää. Silloin on erityisen tärkeää pitää itsestään huolta. Tai ainakin huomata ne siirtymät ja pistää merkille, jos ei pysty antamaan niille tarvittavaa aikaa.

Tietoinen siirtyminen vaikuttaa työläämmältä vaihtoehdolta, ja lopulta se on usein paljon lempeämpi vaihtoehto. Siirtymän tiedostaminen toimii puskurina eri vaiheiden välillä, niin että mieli ehtii mukaan.

Jos huomaat, että joku toinen on siirtymävaiheessa, paras lahja hänelle on antaa aikaa ja ymmärrystä, niin ettei ota henkilökohtaisesti yhtään mitään mitä hän sanoo. (Nimim. Maailman ehkä empaattisin äiti, paitsi ennen aamiaista.)

Toiseksi paras lahja on kysyä, miten häntä voisi parhaiten auttaa, ja sitten tehdä täsmälleen niinkuin hän pyytää. (Nimim. ”Tottakai me tullaan sitten laitokselle katsomaan sua ja vauvaa! Miten niin mielummin kylään sitten myöhemmin? Höpö höpö, kyllä me nyt eikun ihan pikaisesti vaan.” Anyone?)

Siirtymiä tulee jatkuvasti, vaikka kuinka eläisi rutiininomaista elämää. Kun ne tiedostaa, voi muokata olosuhteita sellaiseen suuntaan, että oma pää ei hajoa ihan niin pahasti.

Siirtymä on ihan todella pätevä syy olla terveellä tavalla itsekäs ja kuunnella omia tarpeitaan. Tai opetella kuuntelemaan omia tarpeitaan, niin että se olisi luontevampaa myös ihan tavallisessa arjessa.

Siirtymä on myös usein loistava muistutus siitä, että nyt on hyvä hetki kuunnella omia tarpeita.

Heräsin – mitä tarvitsen, että pääsen oikealla jalalla liikkeelle? 

Flunssa tai burnout iski – mitä tarvitsen parantuakseni, ja mitä tarvitsen niin etten ehkä sairastuisi heti uudestaan?

Kaikki ylläoleva ei välttämättä päde kaikkiin maailman siirtymiin. Tai jotkut asiat pätevät minun kohdallani, mutta eivät sinun kohdallasi. Poikkeusten huomaaminen on lähes yhtä tärkeää kuin yleispätevän säännön löytäminen, koska se kertoo, että on ajatellut asiaa.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Ajatuksia siirtymistä, omia oivalluksia tai poikkeuksia noihin ylläoleviin. Omia kokemuksia siitä, miten olet itse onnistunut helpottamaan siirtymiä tai miten olisi ehkä kannattanut. Täällä kommentoidaan empaattisesti ja toisia kunnioittaen. <3

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3