Ratkaisijat ja Pyörittelijät

Maailmassa on monentyyppisiä ihmisiä, ja kaksi tyyppiä ovat Ratkaisija ja Pyörittelijä.

Jos Ratkaisijalla on ongelma, se on kuin rasia, johon pitää löytää sopiva avain. Hän pyytää ihmisiltä apua sen avaimen löytämiseen, ja mitä nopeammin oikea avain löytyy, sen parempi. Jos ensimmäinen avain ei sovi, niin tutkitaan, mikä siinä ei ollut oikein kohdallaan, ja sitten etsitään sen perusteella seuraava ehdokas.

Jos Pyörittelijällä on ongelma, se on kuin sotkuun mennyt lankavyyhti, joka pitää kierittää takaisin kerälle. Langassa saattaa olla solmuja, joten kiskominen ja riuhtominen hankaloittaa hommaa. Jos vyyhti on tosi takkuinen, niin hommassa menee pitkään. Silloin Pyörittelijällä saattaa palaa hermo koko touhuun, ja vyyhti lentää takkuineen kaikkineen kaapin perälle.

Kahden Ratkaisijan välinen vuorovaikutus voi olla tosi antoisaa.
”Hei, mulla on tässä tällainen ongelma. Siinä näyttäisi olevan iso messinkilukko, jonka avaimenreikä on about noin korkea.”
”Joo, katotaan, kokeilepa hei tota avainta, se näyttäis sopivalta.”
”Kiitos! Eikun ei tää sovi, tää on vähän liian pieni.”
”No sitten tossa on tollainen isompi avain, kokeile sillä.”
”Joo, kiitos, tämä toimiikin!”

Samoin kahden Pyörittelijän välinen vuorovaikutus.
”Hei, mulla on tässä tällainen ongelma, ja siinä on aika paljon solmuja ja takkuja.”
”No onpas kyllä aika paljon. Siinä onkin jo heti ensimmäinen, aika tiukka solmu onkin.”
”Joo, ootas kun mä yritän sen saada tosta… se lanka kiertää tuolta ympäri ja menee sitten tuosta välistä…”
”Sieltä menee hei välistä tollainen lenkki, mitäs jos sitä löysäis vähän?”
”Joo, hei nyt tää solmu lähteekin aukeamaan. Hyvä homma, mä saan jo pitkän pätkän kieritettyä kerälle.”

Välillä tietysti käy niin, että Pyörittelijällä on ongelma, ja hän pyytää apua Ratkaisijalta.
”Hei, mulla on tässä tällainen ongelma, siinä on aika paljon solmuja ja takkuja.”
Ratkaisija näkee pyörittelijän käsissä rasian.
”Joo, hei mulla on just tohon sopiva avain.”
”No ehkä mä voisin sillä avaimella vähän koettaa löystää tota yhtä solmua. Noin, se lähtikin auki, kiitos. Sitten tässä on tämä seuraava solmu.”
Ratkaisijan näkökulmasta sieltä rasian sisältä löytyy toinen rasia, jossa on erilainen lukko.
”Mut hei mulla on tohonkin sopiva avain, kokeile!”
”Öö, ei tää oo yhtään samanlainen solmu, ei tätä saa avaimella löystettyä kun tää pitää näköjään, hmm, ehkä kierittää auki? En mä oikein tiedä.”
Ratkaisija on ihan ihmeissään, kun hän mielestään antoi ihan oikeanlaisen avaimen Pyörittelijälle, mutta tämä ei vain suostu käyttämään sitä. Pyörittelijä on vähän turhautunut, kun Ratkaisijaa ei tunnu yhtään kiinnostavan niiden solmujen tutkiminen, vaan sen sijaan se koko ajan tuputtaa niitä avaimiaan.

Tai sitten käy niin, että Ratkaisijalla on ongelma, ja hän pyytää apua Pyörittelijältä.
”Hei, mulla on tässä tällainen ongelma. Siinä näyttäis olevan iso messinkilukko, jonka avaimenreikä on about näin korkea.”
Pyörittelijä näkee Ratkaisijan käsissä lankavyyhdin.
”No onpas kyllä aikamoinen. Onko se miten tiukasti jumissa?”
”Öö, no ei sillä taida olla mitään väliä, kunhan me vaan löydetään siihen sopiva avain.”
Pyörittelijälle on ihan älytön ajatus, että sillä ongelman kireydellä ei olisi muka mitään väliä.
”No se voi olla aika hankala saada auki, jos se on tosi tiukassa ja monimutkaisesti. Kerro mulle vähän tarkemmin siitä, niin mä voin ehkä auttaa.”
”Eikun mä tarvitsen nyt sellaisen messinkisen avaimen, jossa on tämänmuotoinen pää ja joka on suunnilleen tän lukon värinen.”
”Ei me voida tietää, että onko se sellainen avaimen avulla löysättävä ongelma, jos me ei ensin tutkita sitä joka puolelta!”
”Onko sulla nyt jotain avainta, jota voitais edes kokeilla? Sitten jos se ei toimi niin katotaan uudestaan.”
Ratkaisija on turhautunut, koska Pyörittelijä ei edes yritä auttaa. Pyörittelijää ärsyttää, kun Ratkaisija pyytää apua, mutta ei suostu oikeasti työstämään sitä ongelmaa, vaan yrittää keksiä ihan minkä vaan väliaikaisratkaisun.

Kummat sitten ovat oikeassa, Ratkaisijat vai Pyörittelijät?

Niin no, no niin. Molemmat ovat omasta näkökulmastaan oikeassa, ja tilanteesta riippuen molemmissa lähestymistavoissa on puolensa. Erilaiset ongelmat vaativat usein myös eri lähestymistapoja: tekemiseen, rutiineihin, käytökseen liittyvissä ongelmissa usein Ratkasijat ovat tehokkaita, kun taas tunteisiin, uskomuksiin, ennakkoluuloihin ja muihin päänsisäisiin ilmiöihin liittyvät ongelmat ovat usein Pyörittelijöiden erityisosaamista. Sosiaaliset suhteet ja muut, joissa sekä käytöksellä että asennoitumisella on merkitystä, vaativat usein näiden kahden yhdistelmää.

En tiedä, saako Ratkaisijasta mitenkään luontaista Pyörittelijää, tai Pyörittelijästä tehokasta Ratkaisijaa. On kuitenkin tosi hedelmällistä tiedostaa, kumpaan suuntaan on itse kallellaan missäkin tilanteissa, varsinkin jos haluaa kehittää itseään sinne heikompaankin suuntaan. On hyödyllistä osata tunnistaa ne tilanteet, joissa ongelma vaatii Ratkaisijan taitoja ja toisaalta ne, joissa tarvitaan Pyörittelijän osaamista.

Jos tietää olevansa puhdasverinen Ratkaisija, ja huomaa, että tilanne ehkä vaatii Pyörittelijää, on hyvä tehdä se tiettäväksi.
”Mä sanon nyt jo alkuun, että mun ensimmäinen reaktio on tarjota avaimia. Jos tuntuu, että tässä kaivataan jotain muuta, niin kertokaa mulle, että miten mä voin auttaa solmujen tutkimisessa.

Sama juttu toisinpäin, eli jos Pyörittelijä huomaa, että tarvitaan Ratkaisijaa.
”Mulla on muuten sitten tapana pyöritellä ongelmia joka kulmasta. Jos näyttää siltä, että tarvitaan selkeitä, konkreettisia avaimia, niin mä mielelläni opettelen etsimään niitä.”

On lupa olla Pyörittelijä tai Ratkaisija, tai molempia eri tilanteissa. Sen kaiken muun lisäksi. Ja on hyvä huomata ja tiedostaa, että minä olen tällainen, ja muut saattavat olla toisenlaisia.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Oletko itse Ratkaisija vai Pyörittelijä? Mitä ajatuksia herää aiheeseen liittyen? Oletko joskus itse etsinyt avainta Pyörittelijälle tai yrittänyt tutkia Ratkaisijan kanssa solmua, joka ei ollutkaan solmu? Kiitos, että kommentoitte itseänne ja toisia kunnioittaen. <3

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments

  1. says

    Pyörittelijästä tulee mieleen ihmistyyppi, jolla on ”ongelma joka ratkaisuun”. Ehkä itsessäni on ratkaisijanvikaa, koska olen huomannut kokevani edellä mainitun ihmistyypin joskus aiheuttavan suoritustaipuvaisessa pedantissa perfektionistissani melkoisia tuntemuksia. Olen kyllä halukas tutkimaan ja analysoimaan, mutta varsin päämäärätietoisesti.

    Itselläni menee sukset ristiin pyörittelijätyypin kanssa silloin, kun mielestäni tilanteeseen on olemassa selvä ratkaisu ja toinen minun näkökulmastani vain välttelee sitä kehittämällä ”jokaiseen ratkaisuun uuden ongelman”. Tietenkään asia ei niin mustavalkoisesti ole, mutta tämä ehkä valottaa miltä tilanne minusta joskus tuntuu. Jos huomaan tietyn ihmisen kanssa törmääväni tähän tilanteeseen usein, alan tietoisesti välttää hänen ongelmiinsa puuttumista, koska siinä hermostuvat vain molemmat.

    Toki omalle kohdalle pullahtaa myös joskus pyörittelyn tarve, mutta olen opetellut verbalisoimaan sen ratkaisua tarjoavalle seuralaiselle. Sanon silloin – ratkaisijahenkisesti – suoraan haluavani nyt vain purkaa ja en edes etsi mitään ratkaisua.

    • says

      Ah, ”ongelma joka ratkaisuun”, loistavasti sanottu! 😀 Ja kyllä, mun Ratkaisija-puoleni tunnistaa tuon ilmiön myöskin. Että voi huokaus ja kirosana, eikö tämä nyt olisi vihdoin tällä selvä?

      Nyt jälkikäteen ajatellen olin juurikin vähän aikaa sitten tuollaisessa tilanteessa Ratkaisijan roolissa. Siinä kohtaa en siis huomannut ajatella asiaa ollenkaan tästä näkökulmasta, kunhan vaan tulkitsin kyseisen henkilön kysymykset ratkaisun etsimiseksi, en pyörittelyksi. Olisi saattanut auttaa (lähinnä itseäni 😉 ), jos olisin sen ratkaisukeskeisyyden sijasta tietoisesti keskittynyt sen henkilön empaattiseen kuuntelemiseen, noin niinkuin esimerkiksi.

      Mä luulen, että puheen ja kielen tasolla tässä on kyse siitä, miten suoraan toisten puhetta on tottunut tulkitsemaan. Mulle itselleni kysymys on lausetyyppi, joka kaipaa vastauksen (”Mitenköhän tämän saisi korjattua?”) ja väitelause on sitä pyörittelyä (”Mä pohdiskelin tässä, että mitenköhän tämän saisi korjattua.”) On ollut jotenkin ihan huikeaa tajuta, että kaikki maailman muut ihmiset eivät tulkitse esimerkiksi näitä juttuja samalla tavalla. Että se kysymys voi vaikka olla pohdiskelua Pyöritteljälle, eikä se silloin kaipaa vastausta vaan empatiaa. Vaatii edelleen treeniä, näköjään.