Pysähtyminen 97: Valmistelua ja viimeistelyä

Mistä tulen?

Viime viikko. Hmmm. Töitä, hyviä keskusteluja, arkea lasten kanssa (sekä ihania että rasittavia hetkiä), jouluvalmisteluiden suunnittelua, aavistus ensilunta.

Ostin talvitakin, ja tunnen oloni törkeäksi materialistiksi. Edellinen talvikelpoinen takki on palvellut nyt kuusi talvea ensin äitiystakkina, sitten kantotakkina, sitten äitiys- ja kantotakkina, ja niin edespäin. Hihat on vuoritettu jo kerran uudestaan, ja ne kaipaavat taas neulaa ja lankaa. Kesti aika kauan vakuuttaa itselle, että ei ole liioittelua, jos aikuisella ihmisellä on kaksi talvitakkia, joista toinen on kevyempi ja toinen lämpimämpi – semminkin kun aiemmin varatakkina palvellut villakangastakki pääsi jo viime keväänä tilaan, jossa korjaaminen ei ollut enää vaihtoehto.

Tämä takkikeissi kuvaa aika hyvin mun suhdettani omista tarpeista huolehtimiseen noin yleisesti. Sinnittelen viimeiseen asti (”se on ihan hyvä vielä, kunhan muistaa olla laittamatta avaimia siihen taskuun, jonka pohjalla on reikä, jota en näköjään ole vieläkään ehtinyt korjata”), silloinkin kun olisi oikeasti mahdollisuus tehdä asialle jotain. Ihan hyvä vielä, kyllä se välttää. Vähän se on pakkasilla kylmä, mutta ihan hyvin voi pistää vähän kerroksia. Ja lopputulos on se, että joka kerta takkia pukiessa vähän ärsyttää. Ai niin, tuokin kohta olisi pitänyt parsia. Hmph.

Niin nyt on takki.

Lisäksi aloitimme lasten kanssa listan, että mitä kivaa yhteistä voisi tehdä joulukuun aikana. Meillä on jo useamman vuoden ollut joulukalenteriperinne, jossa joka päivä joulutontun pussista löytyy joulukuusenkoriste sekä lorukortti, jossa on jouluaiheinen laulu tai loru. (Askartelin ne esikoisen ensimmäiseksi, tai ehkä toiseksi, jouluksi – silloin kun oli aikaa ja energiaa etsiä loruja ja jouluisia kuvia.) Tänä vuonna ajattelin kirjoittaa myös lasten kanssa keksityt puuhat lapuille ja laittaa pussiin mukaan, kun muuten jäävät joulupuuhat loppuvuoden väsymykseltä ja kiireeltä kokonaan miettimättä.

Noin yleisesti viime viikko tuntui sisältävän pääasiassa asioiden viimeistelyä tai uusien juttujen valmistelua. Ja jännästi se ei tunnu niin merkitykselliseltä kuin Tekeminen, vaikka toki valmistelu ja viimeistelykin on mitä suurimmassa määrin Tekemistä. Hmm. Tätä on hyvä pohtia enemmän.

Missä olen?

Kehosta tuntuu olevan vaikea sanoa yhtään mitään. Tällä viikolla se on todella kulkenut mukana vain päänkuljetustelineenä. Ja toisaalta siihen nähden yllättävän hyvä ja tasapainoinen olo kehossa. Selkä kaipaa vähän rakkautta ja liikettä, vähän paleltaa, mutta muuten keho on ihan jees. (Tässäkin huomaa saman jutun. Kun ei ole mitään valittamista, niin kaikki on riittävän hyvin. Millaistahan olisi, jos kehossa olisi aidosti loistava fiilis?)

Tunteet… iloa ja kiitollisuutta – ulkona on valoisaa ja aurinkoista. Jännitystä ja epävarmuutta – pätevyyden tarve sekä yhteyden tarve ovat vähän vähissä. Väsyttää ja turhauttaa – levon ja rentoutumisen tarpeet ovat vieläkin vajaalla, vaikka kovasti viikonloppuna oli yritystä niiden täyttämiseen. Vähän ahdistaa, kun kaipaisin helppoutta.

Ajatukset… keskustelunpätkiä viime viikonlopulta ja tältä aamulta. Itsekriittistä ”kyllä sinun olisi pitänyt osata” -nalkutusta viikonloppuun liittyen, ja itse asiassa aika moneen muuhunkin asiaan. Tulevan viikon suunnitelmia ja aikataulua. Nyt on näin, saa olla näin.

Mitä kohti?

Yksi viime viikon kiinnostavista ja inspiroivista keskusteluista herätti helppouden kaipuun.

Helppous

Se liittyy myös tuohon, että valmistelu ja viimeistely ei tunnu ”oikealta tekemiseltä”, vaikka nimenomaan ne olisivat asioita, jotka toisivat valtavasti helppoutta. Siis että jos varaisi riittävästi aikaa ja energiaa valmistelulle, niin se itse tekeminen menisi sujuvammin. Ja toisaalta mitä paremmin valmistelee, sitä helpompi on viimeistellä, koska matkalla ei tule niin paljon yllätyksiä.

Joulua alan valmistella jo nyt, koska tiedän, että haluan tehdä sen mahdollisimman kiireettömästi ja silti niin, että jouluaattona koti tuntuu jouluiselta. Miksi sama ajatus tuntuu muissa yhteyksissä niin vaikealta?

– Koska usein ajattelen, että kyse on vain minusta vs. jouluvalmisteluissa haluan panostaa* myös lasten takia (*panostaa = ehtiä tehdä kivoja juttuja yhdessä, ei välttämättä koristella kotia Pinterest-kelpoiseksi).
– Koska ajattelen, että teen nyt sen minkä pystyn ja hoidan loput myöhemmin, ikäänkuin myöhemmin olisi yhtään sen enempää aikaa.
– Koska valmistelulle ei ole aikaa, kun edellisten juttujen viimeistely vie niin kauan (koska en ole valmistellut niitä edellisiä juttuja kunnolla).
– Koska aina ei etukäteen tiedä, että mitä tarvitsee tai voi tehdä valmisteluvaiheessa ja mitä tarvitsee vielä hoitaa viimeistelyvaiheessa.

Hmm. Mitkä asiat silloin toisivat lisää helppoutta?

– Että ottaisin myös omat tarpeeni, haluni, toiveeni vakavasti.
– Että tekisin vähemmän asioita ja laskisin rimaa.
– Että laskisin aikatauluuni enemmän aikaa kaikenlaisten asioiden valmistelulle ja viimeistelylle.
– Että ylipäänsä huomaisin valmistelu- ja viimeistelyvaiheet kaikenlaisissa asioissa.

Tämä on periaatteessa siis Entry & Exit -ajatus, eli se, että asioiden aloittaminen ja asioiden päättäminen ovat merkityksellisiä hetkiä, joista voi löytyä paljon hyvää.

Mitkä valmistelut/viimeistelyt mun on helppo ottaa vakavasti?

– Töihin liittyvät, ilman muuta.
– Lapsiin liittyvät: aamurutiinit, iltarutiinit (huomisen vaatteiden valinnat jne.).
– … siinäkö se oli? Varmaan jouluvalmistelut on aika selkeä, kun se tuli jo aloitettua.

No mihin haluaisin, että se valmistelun ja viimeistelyn taito ulottuisi?

– Omaan kuntoon ja hyvinvointiin (ja sekin onnistuu välillä, kun on rutiini)
– Kodin järjestykseen ja tavaroiden flow’hun
– Vielä enemmän työhön (ja tämä varmaan tulee ajan kanssa, kun systeemit ja rutiinit selkeytyvät, eikä tekemiseen mene niin paljon kapasiteettia)
– Lepäämiseen ja rentoutumiseen!

Tälle viikolle siis helppoutta valmistelun ja viimeistelyn kautta. Katsotaan, mihin suuntaan se kantaa. 🙂

Miltä sinun viikkosi näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3