Pysähtyminen 95: Haavoittuvuutta ja hajoamisia

Mistä tulen?

Tällä viikolla Sisäinen tehokkuusmarttyyri oli vähemmän äänessä, hyvässä tai pahassa. Kiire oli edelleen melkoinen, ja muutamia juttuja piti perua orastavien migreenien takia – mutta se kannatti, nimittäin lepäämällä ne liukenivat alkuunsa eivätkä äityneet monen tunnin kipukoomafestareiksi.

Innostavia juttuja Lupa olla minän osalta, niinkuin vaikka Kärsivällisyyttä kolmevuotiaan kanssa -ilta Ipanaisella sekä mahdollisuus päästä myötävaikuttamaan Jari Sarasvuon kasvatusaiheiseen radio-ohjelmaan. Opetusjuttujenkin kanssa kalkkiviivat häämöttivät monessa jutussa. Ja sitten toki isänpäivä, jota sain kiitollisena viettää sekä oman isän että lasteni isän kanssa.

Tällä viikolla noin muuten pyörittiin aika haavoittuvissa vesissä. Toivoin eteisiä, eli pysähtymisiä erilaisiin aloituksiin ja lopetuksiin, tilaa ja aikaa. Sitä löytyi, ja sen kautta löytyi useampaan kertaan sellainen, no, haavoittuvuus. Että hetken aikaa defenssit on alhaalla, ja pystyn olemaan aidosti läsnä joko itseni tai toisen kanssa. (Note to self: kun harjoittelee sentyyppistä haavoittuvuutta, niin ei kannata alkaa lukea aikakauslehtireportaasia aiheesta, josta jo otsikko kertoo, että nyt ei olla lempeiden ja luottamusta tukevien asioiden äärellä. Saattaa osua aika kipeästi sieluun ja mennä tolaltaan joksikin aikaa. Itseään saa suojata ja sillai.)

Missä olen?

Keho on toisaalta kireällä, toisaalta hyrisee laulutreenien jälkeen. Väsyttääkin.

Tunteet on aika leppeällä tuulella, ilahduttaa kun kuulluksi tulemisen tarve on tullut kohdattua ja niin edespäin.

Ajatukset pyörivät tämän päivän keskusteluissa, aikatauluissa, laulutreeneissä, kirjoittamisessa.

Mitä kohti?

Tällä viikolla se haavoittuvaisuus ja läsnäolo kävivät aika ajoin kylässä, ja niitä haluaisin jotenkin vaalia. Samaan aikaan haluaisin keksiä jonkin keinon suojata itseä. Tai jotenkin löytää sellaisen olemisen tavan, että voisi olla pääasiassa haavoittuva ja läsnä ja avoin, mutta ei kuitenkaan hajoaisi vastoinkäymisiin tai uutisiin tai muihin.

Turvallisuutta, ennakoitavuutta, rauhaa, luottamusta, kunnioitusta, rakkautta, helppoutta.

Ainakin niitä asioita tarvitsen, jotta pystyisin olemaan yhä enemmän läsnä ja avoin. Ehkä se olemisen tapa löytyy sitten noiden kautta?

Sitä sietää kokeilla.

Miltä sinun pysähtymisesi näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3