Pysähtyminen 151: Vuodenvaihde

Mistä tulen?

Njoo. Toi 2016 ei ollut mulle ehkä ihan niin eeppinen paskamyrsky kuin joillekuille toisille, mutta olihan siinä vaikeat paikkansa. Täytin 33 ja se kaivoi kaikki kuolevaisuuteen liittyvät asiat pintaan – ja sit toisaalta niitä sai luvan kanssa käsitellä sit. Mun ja puolison suhde meni mankelin läpi ja on nyt todennäköisesti vahvemmissa kantimissa kuin ikinä. 

Löysin itseäni, tein uusia juttuja ja kohtasin uusia ihmisiä jotka taas auttoivat mua löytämään itseäni. Aika monet rutiinit jäivät toistuvien myllerrysten jalkoihin, ja sit toisaalta palkkatyö toi ihan erilaista rytmiä arkeen.
Viime vuoden sanat oli helppous, luottamus, ilo, yhteys ja keho. Niiden pohjalta tein ratkaisuja – ei niin, että kaikki olis aina ollut helppoa tai iloista, mutta aika usein lopputulema oli ilon tai helppouden tai yhteyden lisääntyminen. Luottamusta löysin tänä vuonna paljon, välillä yllättävilläkin tavoilla, samoin yhteyttä. Ja iloa, kaiken mankelin ja prosessoinnin keskelläkin iloa. Myös kehon kanssa olen enemmän läsnä kuin aikoihin.

Missä olen?

Olen sillä tavalla kiitollisessa asemassa, että elämässäni on rakkaita, luotettavia ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja kiva viettää aikaa. Olen terve, läheiset on terveitä, on koti ja ruokaa ja keinoja päästää ahdistavat ajatukset matkoihinsa.

Ensi vuodesta on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja se ei ihan kauheasti haittaa. On sellainen fiilis, että on juuri kääntymässä kulman takaa johonkin, niin reittiä ei kamalan pitkälle näe, mutta päivä päivältä on helpompi luottaa siihen että siellä se reitti tavalla tai toisella jatkuu. Ja mutkassa täytyy yleensä mennä hitaammin kuin suoralla, niin ehkä nyt hyväksyn sen että asiat tapahtuu sillä tahdilla kuin tapahtuu.

Mitä kohti?

Vuodelle 2017 en ole vielä valinnut vuoden sanoja tai core desired feelings, mutta tiedän toki jo asioita, joita ensi vuoteen kaipaan ja joiden pohjalta haluan navigoida.

Rehellisyys / honesty. Itselleni ja toisille. Silloinkin kun se tuntuu haavoittuvalta. Yksi yllämainitun mankelin teemoista oli ”voisitko kertoa ääneen niin sitten voisi tehdä asialle jotain??!?”, koska mulla on taipumusta siihen, että jätän asioita kertomatta ettei toisille tulisi paha mieli tai vaikeaa. Se on niin syvässä oleva tapa että ehkä vielä 2017 en ihan siitä pääse irti, mutta yhä suurempaa rehellisyyttä kohti haluaisin kulkea.

Empatia / empathy. Empatia ja rehellisyys on NVC:n kulmakiviä, niin molempia haluaisin edelleen treenata. Ja toki itse-empatiaa samoin kuin empatiaa toisia kohtaan. Että yhä useammin osaisin pudota sellaisesta järkeilystä ja aivoilusta sen kokemiseen, että miltähän tuosta ihmisestä (tai itsestäni) mahtaa tuntua, mitähän hän mahtaa tarvita? Sekin on haavoittuvaa, erityisesti kun itselleenkin kaipaisi kuulluksi ja nähdyksi tulemista ja arvostusta. Ja että osaisi myös pyytää empatiaa silloin kun itse-empatia ei ihan riitä.

Läsnäolo / presence. Mulle on hiipinyt paha tapa roikkua puhelimella ikään kuin sivuhommana silloin kun oikeasti kaipaisin jotain ihan muuta, tai kun tuntuu liian haavoittuvalta olla läsnä tunteiden ja oman kokemuksen kanssa. Haluaisin pyrkiä olemaan enemmän läsnä sekä itseni että toisten kanssa – erityisesti lasten kanssa. Läsnäolon ja tietoisuuden kautta löytyy empatia, rehellisyys, yhteys ja lopulta tilaa sille haavoittuvuudelle.

Haavoittuvuus / vulnerability. Sen kautta tulee luovuus ja rohkeus ja yhteys ja kasvu ja aitous ja rakkaus ja kaikki. Mitä enemmän mä uskallan asua sellaisessa haavoittuvassa en-tiedä-mitä-tästä-tulee -tilassa niin sitä enemmän elän.

Huikea / awesome. Yksi vuoden 2016 oppimiskokemuksista on ollut se, miten vaikeaa mun on myöntää että mä saattaisin olla huikea tai pystyä huikeisiin juttuihin. Ylärima kilkuttaa heti jos annan itseni ajatella sellaista. Niin jos 2017 pyrkisin siihen, että tasaisin väliajoin yllätän itseni sillä, miten huikea mä oon ja miten huikeita juttuja oonkaan päässyt tekemään.

No siinä ne sit tulikin ne vuoden 2017 sanat. 

Rehellisyys, empatia, läsnäolo, haavoittuvuus, huikea. 

Vähän kirpaisee kun ei oo samassa muodossa kaikki mutta ehkä mä kestän. Ihanaa vuodenvaihdetta sinulle. <3

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3