Pysähtyminen 139: 33

Tällä viikolla täytin 33 vuotta, joten on vain sopivaa että kirjoitan 33 sekalaista asiaa kuluneesta viikosta.

– Ihana, aurinkoinen viikonloppu!
– Käytiin lasten kanssa etsimässä Pokémoneja useampaan kertaan.
– Synttäri nosti pintaan kaikenlaisia asioita. Ihan siinä määrin että pitkästä aikaa olin tosi tosi jumissa omien tunteideni kanssa.
– Osa niistä asioista tuli ihan ennalta-arvattavasti. (Tämä oli siis se ”systerin 33-vuotissynttäri jäi hänen viimeisekseen => eksistentiaalinen kriisi” -osasto.)
– Osa tunteita herättäneistä jutuista tuli ihan puskan takaa. (Lähinnä sellaista ”nyt saan empatiaa, tilanteessa X en muinoin saanut empatiaa, mitäs kirosanaa tämä tällainen nyt on” -tyyppistä tematiikkaa.)
– Ja ne puskan takaa nousseet jutut kaivoivat kuitenkin esiin asioita, jotka eivät yllättäneet sitten niin yhtään. Ihan samoja keloja, kunhan vaan astetta syvemmältä.
– Syntymäpäivä itsessään oli mukava – rauhaa, keskustelua, kakkua, ja illalla skumppaa.
– Syntymäpäivää seuraavana päivänä oli kuin olisi jyrän alta kulkenut, kun väsytti ihan tuhottomasti.
– Toisaalta sen väsymyksen alta löytyi ihan uudella tavalla energiaa olemiseen ja ajattelemiseen.
– …Ja sitten kaiken tämän päälle vielä pistää PMS-väsymyksen ja vetämättömyyden, niin ei olisi ihme vaikka useampikin jyrä olisi kulkenut.

– Tällä hetkellä keho on vähän jumissa ja epämukavasti.
– Toisaalta viimeiset pari päivää on tullut venyteltyä ja jumppailtua murusia siellä täällä, että voisi olla asiat huonomminkin.
– (Näköjään heti tulee pintaan se vanha tuttu ajatus, että ei saa valittaa, vain sellaisista asioista saa kertoa mitkä on jo setvitty selkeiksi.)
– Opetushommien alkamisen myötä toki se venytteleminen ja kehoon huomion kiinnittäminen on erittäin tärkeää, koska muuten ollaan taas pikajunassa Migreenilään. Ei sitä enää, kiitos.
– Tunteet on muuten aika sellaisessa välivaiheessa – äsken oli mylläkkää, ja varmaan ensi viikolla tulee mylläkkää, mutta nyt on ihan jees.
– Tietynlainen perus-tausta-ärtymys on läsnä, mutta se ei kauheasti haittaa, koska tiedän että se johtuu ainakin osittain PMS:stä. Ei siis ole välttämätöntä pistää koko elämää remonttiin sen ärtymyksen perusteella.
– Itse asiassa on erittäin hyvä olla pistämättä koko elämää remonttiin sellaisina hetkinä kun on jatkuva perusärtymys. Silloin tekee vain huonoja päätöksiä.
– (Harkitsen sellaista huonoa päätöstä, että koska synttärikakun aineksia jäi vielä jäljelle, niin tekisin sellaisen illaksi just because. En ehdi, onneksi, mutta tällaisia herää väsyneessä mielessä kun tahdonvoima on vähissä.)
– Eilen söin salaattia, jossa oli tonni erilaisia ihania papuja, ja se teki ihmeitä jaksamiselle ja ajattelulle. Miten voi olla, että fiksun syömisen merkitys haihtuu just samassa tahdissa kuin ravitsevan ruoan tarve kasvaa? (No se tahdonvoima. Silti. Ärsyttää.)
– Vettäkin voisi varmaan juoda enemmän. (Mun pitää ehkä tehdä joku näytönsäästäjä tosta lauseesta. Tai sitten työstää ajatuksia sen takana, että miksi ei tule juoneeksi riittävästi vettä.)
– Ja ooo, kerrankin huomasin että nenä EI ole tukossa ja hengitys kulkee vaivattomasti! Normaalisti hengitykseen kiinnittää huomiota vain joogamatolla tai sitten silloin kun ei saa happea. Nyt! Kiitollisuus! Miten ihana asia on hengittää!
– Olen tässä muutaman yön nukkunut korvatulpat korvissa. Pelkäsin aiemmin, etten kuule esim. herätyskelloa tai lasten viereen kömpimistä, mutta olin molemmista väärässä. On ihanaa nukkua hiljaisuudessa. <3

– Ensi viikolla on jännät paikat, kun puoliso lähtee reissuun ja olen yksin lasten kanssa.
– Pelkään jo valmiiksi, että hukkaan illat katsoen Sherlockia Netflixistä sadatta kertaa ja sitten aamulla on tuska ja irvistys kun tarttee laittaa lapset hoitovalmiiksi ilman toisen aikuisen apua.
– Toisaalta voi olla, että kun ei ole illuusiota siitä, että ”joku toinen tekee”, niin saattaisi vaikka tarttua keittiön siivoamiseen tai pyykkihommiin ihan eri tavalla.
– Tai mennä nukkumaan samalla kun lapset menevät, koska sitten voi herätä aikaisemmin. (Haha, who am I kidding. Ehkä ei kuitenkaan.)
– Mitä kaipaisin ensi viikkoon?
– Helppoutta
– Yhteistyötä
– Kuuntelemista (ts. osaisin kuunnella lapsia ja itseäni, niin että lapsilla riittäisi kapasiteettia kuunnella minua)
– Iloa
– Oivalluksia
– Rutiinia ja järjestelmällisyyttä

Miltä sun pysähtyminen näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3