Pysähtyminen 123: Iso tunne!!

Mistä tulen?

Viime viikko oli jotenkin suurten tunteiden ja käsittelyn viikko.

Tai siis jouduin hoitamaan muutaman sellaisen asian, jotka oman mokani takia olivat jääneet hoitamatta, ja kohtaamaan sen myötä tulleen häpeän. Ja sitähän tuli, mutta käsittelin. Yksi kurssi päättyi, ja sieltä tullut palaute herätti kaikenlaisia tunteita. Niitä tunteita käsitellessä meni kans yksi päivä. Ja sit viikonloppuna oli ystäväpariskunnan häät, ja sellaisissa tilanteissa nyt noin yleensä on kaikenlaiset tunteet pinnassa. Lisäksi katsoin viikon mittaan muutaman jakson Downton Abbeyta (ekaa ja tokaa kautta), ja se on myös sellaista nitrot-esiin-kohta-sattuu-sieluun -kamaa.

Vähän sellaista ison tunteen aallonharjalla surffaamista, siis.

Ja huomasin taas itsestäni sen, että on tosi hyödyllistä olla useampia tunnekäsittelyn keinoja plakkarissa, koska jos on joku iso tunne niin mä menen suht toimintakyvyttömäksi.

(Otsikko viittaa siihen, että ollaan huomattu meidän kuopuksessa vähän samaa piirrettä. Jos sillä on mikä tahansa iso tunne, ilo tai suru tai kiukku tai mikä tahansa, niin se alkaa reuhata ja lyödä ja mekkaloida ihan vain saadakseen sen tunteen ulos. Ollaan siis opeteltu sitä, että kun huomataan lapsessa käytöstä, josta tulkitaan se iso tunne, niin kysytään että ”onko sulla iso tunne?”. Ollaan puhuttu lapsen kanssa, että silloin voi esimerkiksi sanoa tai huutaa ”iso tunne!!” sen sijaan, että alkaa lyödä toista. Harjoittelu jatkuu, mutta toisinaan se auttaa saamaan sen tunteen näkyviin, niin että sille voi löytää muitakin sanoja.)

Tai siis periaatteessa pystyn jemmaamaan sen tunteen johonkin koteloon väliaikaisesti, jos on ihan pakko, mutta useimmiten en halua. Koska se on fyysisesti kivuliasta, koska ajatukset pyörii siinä tunteeseen liittyvässä asiassa kuitenkin, ja koska useimmiten sen tunteen taustalla olevaan tarpeeseen pääsee parhaiten kiinni niin, että sukeltaa sen tunteen läpi.

Eli toisin sanoen viime viikkoa voisi myös kuvata niin, että olin ihan tosi kosketuksissa omiin tarpeisiini. 😀 Se kuulostaa paremmalta kuin se, että olisi ollut ikäänkuin tunteiden metsäpalon keskellä loukussa. Koska joskus se tuntuu siltäkin.

Missä olen?

Keho on suhteellisen kivassa vireessä. Viikonloppuna tuli oltua liikkeellä ja ulkoilmassa ja juotua (myös) vettä ja laulettua ja tankattua sosiaalisia tarpeita. Olin lisäksi buukannut viisaana itselleni kaksi vapaapäivää tähän alkuviikkoon, ja kun kuopus oli maanantain kipeänä kotona (enkä saanutkaan olla yksin omassa rauhassa kotosalla) niin oli vielä tämä tiistai, jolloin pystyi sitten nukkumaan pitkään ja muutenkin vanumaan ihan niin kuin huvitti.

Tunteet… no niin no. Se Downton Abbeyn meininki pitää jonkinlaista kieroa ristiriitaista jännitettä päällä, niinkuin hyvä fiktio tekee. Jollain tavalla se toimii ehkä katharsiksena siihen, että omassa elämässä ne jännitteet on ehkä pitemmän mittakaavan mittaisia. Olen iloinen ja tyytyväinen, kun saatiin lasten kanssa siivoiltua tänään – leikittiin Super Mariota ja kerättiin ”tähtiä” (eli numeroita mun puhelimen laskuriin) esimerkiksi pyykkien viikkaamisesta ja lastenhuoneen lattian tyhjentämisestä. Ärsyttää kun lapset eivät rauhoitu unille, ja hävettää kun ärsyttää.

Ajatukset… Lähinnä mietin että miten saisin pelillistettyä muitakin osia tästä huushollin hoitamisesta. Ja että vois taas kirjoittaa fiktiota. Ja että jos itsellä on isoja tunteita, niin on kyllä kuusivuotiaillakin.

Mitä kohti?

Tällä viikolla olis tarkoitus taas saada työjuttuja sellaiseen kuntoon, että selkeyttä kaipais. Ja tehokkuutta. Ja closure, mitähän se on, asioiden loppuun saattamista? Lankojen yhteen vetämistä?

Ehkä selkeys olis se, mikä auttais. Ja selkeyden kautta vois löytyä ne viimeiset tehokkuudet ja langat, joiden kautta sitä closurea löytyis.

Miten mä löydän selkeyttä?

Pysähtymällä. Hengittämällä. Kirjoittamalla. Rauhoittumalla. (Katso kohta ”suuret tunteet => toimintakyky nolla”.)

Ehkä tällä tähän viikkoon. <3

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3