Pysähtyminen 108: Hurraa!

Mistä tulen?

Viime viikolle kaipasin itsestä huolehtimista, selkeyttä ja helppoutta. Se ei näyttänyt siltä mitä ennustin, mutta lasketaan plussat.

+ Onnistuin huolehtimaan itsestäni niin, että kertaakaan ei tullut migreeniä. Hurraa!

+ Selkeyttä löytyi, kun hoksasin, mistä paastoan tänä vuonna. (Kokeilen vegaanista ruokavaliota.) Lisäksi osasin pukea muutamat kielioppiasiat selkeään muotoon opiskelijoille. Hurraa!

+ Itsestä huolehtimisen ja selkeyden merkeissä tuli käytyä myös tärkeitä keskusteluja, jotka olisi äkkipäätä ajatellen ollut helpompi jättää käymättä. Niihinkin löytyi kuitenkin jostain yllättävää helppoutta. Hurraa!

+ Liikuin. Itsestä huolehtimisen tuplahurraa!

+ Iso, vaikean tuntuinen ja muodoton projekti lähti selkeytymään kun aloitin helpoimmasta päästä. Hurraa!

+ Koulutusviikonlopun kaiut kantavat lasten kanssa kuuntelemiseen vieläkin – ja selkeyttä ja helppoutta tulee siitä, että kuuntelee jo ekalla kerralla ihan oikeasti. Hurraa!

+ Muutama ”voi kirosana tällainenkin deadline” -homma hoituikin kasaan vartissa, eikä siihen mennyt sitä mun pelkäämää puoltatoista tuntia. Ja toisaalta välillä meni puolitoista tuntia vartin sijaan, mutta sekään ei ollut eeppinen kriisi. Hurraa!

+ Kun pyytää apua niin sitä joskus myös saa. Tuplahurraa helppoudelle ja itsestä huolehtimiselle!

Missä olen?

Keho on vähän sokeripöhnässä, kun laskiaisen meiningissä pitää (muka) syödä ei-vegaaniset suklaat ja pullat pois kuleksimasta. Aika tiivis työputki tuntuu hartioissa. Unta ja lepoa kaipaa, onneksi sitä on tulevalla viikolla vähän helpommin saatavilla kuin viime viikkoina. 

Tunteet on väsymyksestä huolimatta nyt ihan miellyttävällä tolalla. Päivän aikana on käyty ilot ja helpotukset, pettymykset ja pakokauhut, mutta nyt oon lähinnä voitonriemuinen että sain kirjoitettua pysähtymisen. (Ja taas vähän hävettää että ollaan jo aika pitkällä viikonlopusta. Nooooh, nyt on näin ja joskus voi olla taas toisella lailla.)

Ajatukset surffaavat vieläkin töissä, vaikka ei enää tähän aikaan tarvitsisi. Siitäkin tietää, että vapaapäivä tai pari voisi tehdä aika hyvää. 

Mitä kohti?

Supervoimien valitseminen toimi viime viikolle loistavasti. Teen siis niin nytkin. 

Tulevalla viikolla työkuviot vähän hellittävät, tai ainakin painopiste siirtyy vaihteeksi opettamisesta valmisteluun. Se tarkoittaa toivottavasti kevyempiä päiviä ja enemmän mahdollisuuksia oman kehon kuuntelemiseen, läsnäoloon, pienen arjen sälän järjestämiseen. 

Joo. Ensi viikon supervoimia:

– Kaikki Löytää Paikkansa. Sellainen kaaoksen vastavoima, että asiat tulevat itsestäänselvästi hoidetuiksi, helposti ja kuin ohimennen. Siihen liittyen myös toinen supervoima:

– Arkipuuhien Hoitava Vaikutus. Sen sijaan, että tuntisin käyttäväni energiaa pyykkeihin, tiskeihin, järjestelyyn, paperihommiin, olen autuaan tietoinen siitä, mitä mun tarpeita ne täyttää. Ja kun olen läsnä niissä puuhissa enkä katoa ajatusten syövereihin, niin se läsnäolo jo itsessään hoitaa ja palauttaa energiaa. 

– Yllättävän Helppoa Juuri Oikeaan Aikaan (vai mikä se viime viikolla olikaan). Tätä ei ole koskaan liikaa. Mitä helpommin saa asialliset hommat hoidettua, sitä enemmän jää energiaa muuhun.

– Hurraa! Viikonloppuna kärvistelin sitä, miten tuntuu että olen itselleni näkymätön paitsi kun teen virheen ja tuotan pettymyksiä itselleni tai muille. Sen vastalääkkeeksi haluan ensi viikolla annostella roppakaupalla Hurraa!ta. Ihmisellä on juhlimisen tarve, ja siihen voi toisinaan riittää aito Hurraa! Vaikka sitten pään sisällä, mielummin tietysti ääneen. 🙂

Miltä sinun pysähtymisesi näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3