Pysähtyminen 104: Kuntoilun Musta Aukko

Mistä tulen?

Viime viikolla oli viimeinen lomaviikko. Tai siis ”loma”viikko, eli lasten loma hoidosta. Oli myös järkyttävä pakkanen, mutta päästiin silti välillä uloskin. Tänään alkoi sitten arki, eli lasten herättely hoitoon ja varavaatteiden muistaminen ja nimikoiminen (paitsi että jäi muuten kuitenkin lasten joululahjaksi saamat lelut nimikoimatta, pirskales) ja kaikki se normaali ruljanssi. Pehmeää laskua arkeen tuo se, että meillä molemmilla aikuisilla oli tänään töiden suhteen etäpäivä, joten ihan 100% edustuskunnossa ei tarvinnut olla.

Viime viikolla, tai oikeastaan viikonloppuna, ilahdutti myös se, että saatiin koko perheen joululahjaksi tilatut voimistelurenkaat asennettua kattoon. Ihan en tiedä, että kuka meistä oli eniten innoissaan – lapset pyörivät niissä kuin väkkärät, ja tänään aamulla sovittiin, että jos vaikka sitten hoidosta tultua lasketaan renkaat taas käyttöön. Minä ja puoliso treenailtiin renkailla aina kun lapsilla oli jotain muuta tekemistä, ja sen huomaa kieltämättä nyt lihaksissa aika selkeästi. Löytyi sellaisia, jotka eivät vähään aikaan olekaan olleet käytössä. Kroppa kiittää. 🙂

Ja taas arjen teemana on ollut kärsivällisyys sen äärellä, että lapsilla on Ihan Todella Paljon Tunteita erilaisista asioista ja Välillä Vähän Vaikeaa ton yhteistyön kanssa. Ja kun ne Suuret Tunteet saa jonkinlaisella empatialla seilattua läpi, niin sitten onkin takki niin tyhjä että tulee valitettua ihan pikkuasioista. Silloin vasta tunteekin olevansa varsinainen kärsivällisyyden kulmakivi, huhhuh. No, tulee toisaalta sitten harjoiteltua anteeksipyytämistä.

Tälle viikolle toivoin rauhaa, yhteistyötä, lepoa, ennakoimista, sekä helppoutta, iloa, luottamusta, yhteyttä ja kehon hyvinvointia. Paljon oli toiveita, ja kyllä mä ehkä noista löydän sävyjä viime viikolta. Ennakointi onnistui, hurraa siitä! Helppoutta ja kehon hyvinvointia tuli noiden renkaiden myötä tosi paljon – ei siis niin, että niillä tekeminen olisi helppoa, vaan nyt ne on kirjaimellisesti nenän edessä niin on helppoa ryhtyä kikkailemaan. Ja oikeastaan iloakin, kun niillä kokeileminen on ihan hauskaa puuhaa myös.

Missä olen?

Keho on väsynyt ja vielä vähän kipeä voimistelusta, mutta sillai hyvällä tavalla. (Yritän kovasti välttää tässä asiassa ”parempi överit kuin vajarit” -lähestymistapaa, vaikka se vaatiikin jännää itsehillintää.) Uni on vähän hakusessa, mutta muuten keho on vireämmän ja vahvemman tuntuinen kuin pitkiin aikoihin. Erittäin jees.

Tunteet… Iloa liikkumisesta, jee! (Tämä ei ole kauhean yleinen ilmiö meikäläisen elämässä.) Hellyyttä lapsia kohtaan, ja vähän surua ja häpeää siitä, että kiukkuilin tässä illan aikana. Väsymys ja PMS selittänee, mutta ei se silti kivaa ole. Helpotusta ja toiveikkuutta siitä, että tämä ei ehkä kuitenkaan ole pysyvä tila (ks. PMS), ja tyytyväisyyttä siitä että koko ilta ei ollut kiukuttelua. Siis mun puoleltani. Iloa ja rakkautta ja innostusta siitä, että ystäväperheestä kuului vauvantuoksuisia uutisia.

Ajatukset… Nyt mieli on ollut aika vahvasti tutkimusmoodissa ton rengastreenin osalta. Tai siis että mitä kaikkea renkailla voi tehdä, miten TRX-harjoituksia voi soveltaa, mistä kannattaa aloittaa jos haluaa suojella niveliään rikkoutumiselta, ja niin edespäin. Mulle on tyypillistä, että kun mä jostain uudesta asiasta innostun niin mä sukellan Googlen ja Pinterestin kautta inhaloimaan kaiken mahdollisen tiedon tässä alun innostusvaiheessa. Kun tämä sama kävi vauva-aikana vaippojen ja liinojen ja sormiruokailujen jne kanssa, niin sitä olisi voinut kutsua Äitiyden Mustaksi Aukoksi. Näköjään näitä mustia aukkoja löytyy muuhunkin kuin äitiyteen liittyen. 🙂

Mitä kohti?

Tällä viikolla on muutama koulutus (muun muassa Kärsivällisyyttä kolmevuotiaan kanssa -kurssi Ipanaisella), ja sen lisäksi aika paljon valmistelua puolentoista viikon päästä alkavia opetuksia varten. Mitä mä kaipaan?

Helppous

Joo, kyllä. On ihan syynsä siihen, miksi helppous on mun tämän vuoden tähtäyspisteiden listassa ensimmäisenä. Tulin käyttäneeksi tässä eräässä keskustelussa ilmausta ”miten sen voisi tehdä helpoimmalla mahdollisella tavalla”, ja ehkä sitä voisi tälle viikolle etsiä. Miten todo-listaa saisi purettua helpoimmalla mahdollisella tavalla? Miten ylipäänsä todo-listan voisi tehdä mahdollisimman helposti, ja mahdollisimman helposti lähestyttäväksi? Miten mä voisin saada muita tavoitteenani olevia asioita – iloa, luottamusta, kehon hyvinvointia, yhteyttä – mahdollisimman helposti?

Koska mitä helpommin mä saan tehtyä tarvittavat asiat, niin sitä enemmän mulle jää kapasiteettia vaikkapa nyt kivoihin juttuihin, tai lasten kanssa touhuamiseen, tai ylipäänsä siihen että olisi hyvä olla.

Miltä sun pysähtymisesi näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3