Puoli minuuttia kerrallaan

Kesäkuun teemana blogissa on hyvien asioiden huomaaminen.

Sekin on nimittäin taito itsessään. 

Varuillaan olevat aivot

Ihmisen aivot ovat kehittyneet rekisteröimään negatiiviset asiat paljon voimakkaammin kuin positiiviset. Miksi? Esimerkiksi siksi, että ennen muinoin on ollut elintärkeää muistaa kerrasta, missä luolassa se sapelihammastiikeri asuikaan. Noin kärjistäen. 

Ja toki edelleen monissa asioissa on hyödyllistä muistaa nimenomaan jonkin asian negatiivinen seuraus, esimerkiksi klassisissa ”käsi kuumalla hellalla” tai ”sormet oven saranapuolella” -tapauksissa. Tunnelataus niissä hetkissä on voimakas, joten ne jäävät mieleen helpommin kuin hetket, jolloin oven sai suljettua ilman, että kenenkään sormet olivat välissä. 

Mieleen nousee kuitenkin hakematta myös monia sellaisia tilanteita, joissa mielummin muistaisin sen onnellisen, positiivisen version enkä ikävää, negatiivista versiota. Nimittäin vaikka sen positiivisen version tunnelatauskin olisi voimakas, se usein silti jää negatiivisen varjoon.

Nyt onkin aika ihanasti

Vanhemmuuden saralta mun mielestä tärkein esimerkki on se, miten herkästi huomaan ne hetket, jollon mikään ei suju ja pää hajoaa. Sitten tuntuu, että arki on aina vain sitä huutoa ja hammasten kiristystä. Tai mökillä oleminen pelkkää vahtimista ja pelkäämistä ja selviytymistä.

Kun oikeasti mulla käy usein niin, että pidän niitä hyviä hetkiä ja yhteistyön onnistumista itsestäänselvyytenä. Kun homma sujuu, niin sen kuittaa herkästi ajatuksella ”vihdoinkin”, ja suuntaa keskitttymisensä johonkin ns. kriittisempään. Tai toisin sanoen etsii lisää ongelmia ratkottavaksi, vaikka siinä hetkessä kaikki olisikin hyvin.

Sitävastoin jos malttaa pysähtyä puoleksi minuutiksi (kyllä, niin lyhyt aika riittää Hardwiring Happiness -kirjan mukaan) nauttimaan siitä rauhasta, ilosta, onnistumisesta tai muusta hyvästä fiiliksestä, niin tulee samalla vahvistaneeksi aivoissa niitä reittejä, joita pitkin kyseiset fiilikset kulkevat. 

Toisin sanoen seuraaavalla kerralla se sama hyvä fiilis on aavistuksen helpompi huomata, ja siitä on aavistuksen luontevampi nauttia. 

Puolitoista minuuttia rauhaa

Tähän teemaan liittyen kuvasin myös pienen videon, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Tai siis meidän lapset istuvat rauhassa mökin pihassa ja piirtävät. Puoliso heitti, että toihan on vähän niinkuin valaiden laulua vanhemmille, kun lapsilla on omaa rauhallista tekemistä. Mä ehdin juoda jopa kupin kahvia ennen kuin muksut kyllästyivät tähän puuhaan.

Laitan tämän tänne sillä ajatuksella, että näet, miten puolitoista minuuttia on lyhyt aika ja pitkä aika. 

Lyhyt siinä mielessä, että aika harvalla meistä on koko päivän niin kiire ettei ehdi minuutiksi pysähtyä vahvistamaan onnellisuusreittejä aivoissa eli nauttimaan tällaisista pienistä hetkistä. 

Ja toisaalta pitkä siinä mielessä, että kun on oikeasti hetkessä läsnä, huomaa enemmän. Mitä enemmän huomaa, sitä pitemmältä ja täyteläisemmältä se hetki tuntuu. Ja mitä enemmän elämäänsä luo niitä läsnäolevia, täyteläisiä hetkiä, sitä helpompaa niitä on huomata myös jatkossa. 

Ja jos on oikeasti niin kiire, että puolitoista minuuttia tekee tiukkaa, niin älä ihmeessä käytä sitä tähän videoon, vaan hengitä pari kertaa syvään ja käy halaamassa omia lapsia tai katso heidän kuvaansa. Uppoudu mielummin siihen fiilikseen, niin saat vahvistettua oikeita reittejä. 🙂

Linkki videoon (Youtube)

Jos haluat tälle viikolle tehtävän, olkoon se tämä: yritä joka päivä huomata joku sellainen hetki, jolloin asiat menevät putkeen ja sinulla on hyvä fiilis. Keskity siihen fiilikseen puoli minuuttia, ja yritä sen aikana huomata mahdollisimman monta ilahduttavaa yksityiskohtaa siitä tilanteesta. Jos ehdit päivässä useamman, aina parempi, mutta tähtää ainakin yhteen.

Kommentit, ajatukset ja kertomukset tehtävän tuomista oivalluksista saa käydä jakamassa alla olevaan keskusteluun!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3