”Piristyisit hei” ei ole empatiaa

Kun sinulla on jokin tunnekokemus ja joku pystyy siinä auttamaan, tunnet kohtaamisen lopputuloksena iloa, helpotusta, rauhaa. Tämä on useimmille tuttua. Olipa kyseessä sitten kiukkuraivari tai suruitku, oikein valitut sanat, tai sanomatta jättämiset, voivat olla hurjan suureksi avuksi.

Älä ole tollainen, ole toisenlainen

Mutkia tulee matkaan siinä kohtaa, kun joku yrittää auttaa sanomalla esimerkiksi, että ”Piristy hei!” ”Rauhoitu” tai ”Ajattele nyt hei positiivisesti!”

Tavallaanhan se on loogista, eikö? Että ensin on raivari, sitten tapahtuu jotain, ja sitten se ihminen onkin rauhallinen. Tai olen ahdistuksen syövereissä, sitten simsalabim, ja olenkin helpottunut ja näen maailmassa myös hyviä asioita. Eli kun pääsee ahdistuksesta helpotukseen, niin olo on parempi.

Ongelma on siinä, että lopputulosta ei voi tarjota ratkaisuksi. Se on vähän kuin sanoisi pienituloiselle, että ”hei hankit vaan enemmän rahaa, niin sit ei oo noita köyhyysongelmia sullakaan”. Tai oppimisvaikeuksiselle, että ”keskityt vaan, skarppaat vähän ja teet läksyt kunnolla, niin kyllä se siitä”. Se rahan saaminen ja keskittyminenkin ovat jonkin prosessin lopputuloksia, eivät keinoja päästä sinne lopputulokseen.

Ongelma on siinä, että lopputulosta ei voi tarjota ratkaisuksi.

Siinä välissä pitää nimittäin olla se ”tapahtuu jotain” tai ”simsalabim”. Eikä se simsalabim useinkaan ole vain sitä, että ihminen päättää olla olemassa toisella tavalla. Simsalabim ei yleensä liity siihen, ettei ihminen olisi tajunnut, että ilo tai rauhallisuus olisivat nykyistä mukavampia tunnetiloja.

Mikä sitten auttaa?

Sinne piristymiseen ja rauhoittumiseen ja helpotukseen on kuitenkin olemassa reitti. Se on nimeltään empatia.

Empatia antaa sille tunteelle tilaa olla sen aikaa kuin sen tarvitsee olla. Oli sitten kyseessä empaattinen kohtaaminen toisen kanssa tai itse-empatia, sen ytimenä on näkeminen, kuuleminen ja hyväksyminen. Huomaaminen.

Empatia antaa sille tunteelle tilaa olla sen aikaa kuin sen tarvitsee olla.

Tuolla ihmisellä näyttää olevan joku tunnekokemus päällä. Minua ahdistaa. Tällä lapsella on ilmeisesti vaikeuksia hahmottaa asioita, kun kerron ne näin.

Ensimmäinen asia, minkä suustaan päästää, voi hyvin olla vain sen oman havainnon sanoittaminen. ”Minusta näyttää, että sinulla on kurja olla.” ”Nyt huomaan, että ahdistaa.” ”Sun taitaa olla hankala saada noista ohjeista selvää.”

On ihmeellistä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun joku vain huomaa hänet. Ilman, että heti sanotaan, miten pitäisi olla toisenlainen. Se tunne saattaa hetkeksi syventyä, kun ei niin kovasti tarvitse jännittää, että huomaakohan joku tai pidetäänköhän mua jotenkin ihan ääliönä. Saattaa tulla itku. Saattaa tulla ryöppy selityksiä tai kertomuksia tai ihan vaan syvä huokaus.

On ihmeellistä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun joku vain huomaa hänet. Ilman, että heti sanotaan, miten pitäisi olla toisenlainen.

Sekin riittää toisinaan. Että saa olla niinkuin on. Sitä ei kannata aliarvioida.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3