Perjantain pysähtyminen 8: Työn ja perheen välissä

Kahdeksas perjantai. Tai siis kahdeksas pysähtyminen. Tästä alkaa hiljalleen tulla tapa, mikä on aika siistiä. Kommenteissa saa itsekin pysähtyä ja pohtia, jos haluaa. 🙂

Mistä tulen?

Viikonloppu oli ylävireinen, viikko laskusuuntainen, vaikka joka päivä olikin jotain kivaa. Laskusuunta oli lähinnä siis omassa jaksamisessa ja voinnissa – flunssan tuntua ja ärsyttävää väsymystä ilmassa, mutta se onneksi taittui ja nyt jo voiton puolella. Yritin ottaa vakavasti sen, että väsyttää ja ajatus ei kulje, joten skippasin muutaman suunnitellun kivan jutun ja sen sijaan jäin kotiin juomaan teetä ja säästelemään tahdonvoimaa.

Viikon hurraahuutoihin kuuluivat muutamat kivat tapaamiset, ja sunnuntaina sain tehtyä Vanhemmuuden itseopiskeluoppaan kaveriksi videon, joten Lupa olla minä -kirjeen lukijoilla on käytettävissään nyt ilmainen kokemuksellisen oppimisen minikurssi. (Olisin halunnut laittaa johonkin väliin sanan ”multimedia”, mutta ei mahtunut. Ja toisaalta ehkä multimedia sanana haiskahtaa liikaa vuosituhannen vaihteelta. Monikanavaviestintää? Emmäätiiä. Käy tsekkaamassa itse, mistä on kyse.)

Sain myös vuokralle promootiopuvun toukokuun promootiota varten. Olen pitelemättömän kiitollinen, että mun ei tarvinnut ostaa sellaista, ja että sopiva puku löytyi omasta kaupungista ja kohtuuhintaan. Jee!

Tälle viikolle toivoin rauhaa, iloa, yhteyttä, flow’ta, etenemistä ja läsnäoloa. Taas kävi niin, että vaikka mä en noita kauheasti tietoisesti etsinytkään (paitsi että puhelimen taustakuvana on teksti, jossa on noi neljä ensimmäistä), niin tietyllä tavalla ne viikko sitten istutetut siemenet on pitkin viikkoa itäneet. Läsnäoloa löytyi siinä vaiheessa, kun päätin olla menemättä juttuihin X ja Y, vaikka ne olisi olleet kuinka kivoja, ja sen sijaan menin kotiin ja pääsin aikaisin nukkumaan. Iloa löytyi noista yllämainituista hurraahuudoista, sekä erinäisistä hetkistä, kun pääsin keskustelemaan ihmisten kanssa inspiroivista jutuista. Kävin mm. kuuntelemassa livenä Annia, minkä jälkeen olin aivan fiiliksissä monta päivää.

Missä olen?

Keho on virkeämmän tuntuinen kuin koko viikolla, ja hyvä niin. Pienet krempat ja jumit eivät kauheasti haittaa, kun eilen jaksoin hädin tuskin sohvalta nousta. Toisaalta oli lohdullista tietää, että tämäkin menee ohi, mä en ole koko loppuelämääni näin hajalla, vaan tälle on todennäköisesti hyvinkin luonnollinen selitys.

Tunnepuolella risteilevät monenlaiset yritykseen liittyvät tunteet, innostuksesta epävarmuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi mua vähän jo fiilistyttää lähitulevaisuudessa odottava kuopuksen 2-vuotissyntymäpäivä. Miten siitä alle kolmekiloisesta ryttynaamaisesta nyytistä onkin kasvanut tollainen huumorintajuinen ja lempeä ja hellä ja toimelias ja fiksu ja puhelias pieni lapsi? Ja miten tosta isommasta, joka oli alle kaksivuotias kuopuksen syntyessä, on tullut tollainen tarkkanäköinen ja empaattinen ja omatoiminen ja lempeä ja tunnetaitava leikki-ikäinen? Muruset.

Ajatukset soljuvat toisaalta työjutuissa, jotka olisi hyvä saada nyt jo illaksi purkkiin, ja onneksi se purkki on olemassa (toiselta nimeltään todo-lista). Toisaalta ajatukset on jo aika hyvin kuopuksen synttärikahvien järjestelyissä. Että missä vaiheessa teen kakun (tänään illalla), millä tavalla osallistan lapset siihen hommaan (onko pakko? ehkä on, kun puoliso on illan poissa), tarviiko täällä siivota ennen kuin huomenna tulee kahvittelijoita (voisin ottaa sen oman ajan kannalta kunhan lapset ovat nukkumassa) ja niin edelleen.

Lisäksi mietityttää ajankäyttö. Mä olen mielestäni priorisoinut ja rajannut ja keskityn siihen mitä teen silloin kun teen, enkä muihin juttuihin. Mä olen aika lailla opetellut pois siitä, että koko ajan pyörii sata asiaa mielessä. Silti näköjään pitää koko ajan raivata toisaalta tilaa työhommille ja toisaalta niitä työhommia sitten takaisin kaappiin. Onneksi noi muksut on aika hyviä muistuttajia, jos alkaa olla liikaa läsnäolo muualla kuin lasten kanssa olemisessa.

Mä nyt siis opettelen siihen, että jos lapsi tarvitsee mun huomiota, niin silloin mun homma on huomioida lasta. Toki mä ilmoitan lapselle, että nyt mulla on homma kesken, teen tämän loppuun ja kuuntelen sitten. Mä en kuitenkaan voi (tai siis halua) tehdä niin, että lapsi joutuu kärttämään mun huomiota useampaa minuuttia, koska se on lapselle tosi pitkä aika. Jos mä haluan tehdä jotain sellaista, missä mua ei keskeytetä (niinkuin vaikka sen videon kuvaaminen viikonloppuna), niin sitten on mun tehtävä saada lapsille joku muu paimen. Tämä on vaikeaa, koska koko ajan olisi enemmän hommaa kuin mitä ehtii tehdä tässä vähässä ajassa. Sit pitää vaan olla todella tehokas ja tehdä silloin kun pystyy ja päästää irti ressaamisesta silloin kun ei pysty.

Mitä kohti?

Ominaisuuksia, joita haluan tulevalle viikolle:

yhteys
oivallus
edistyminen
ilo
helppous

Mitä sellaisia projekteja mulla on, joissa haluaisin kokea näitä?

Operaatio Pulloposti: yhteys, edistyminen, ilo, helppous
Operaatio MitäMissäMilloin: yhteys, oivallus, edistyminen, helppous
Operaatio Nostot: oivallus, yhteys, helppous, ilo
Operaatio Kierros: yhteys, ilo, helppous

(Tämä operaatioiden nimeäminen salanimillä on tekniikka, jonka lainasin suoraan Fluent Selfin Havi Brooksilta. On paljon jänskempää tehdä Operaatioita kuin purkaa todo-listaa. 😉 )

Miten mä saan näitä ominaisuuksia?

Mä voin virittää itseni näihin ominaisuuksiin hengittämällä tai tekemällä juttuja, joilla saan edistettyä näitä kokemuksia. Mä voin muistuttaa itseäni asioista, joissa mulla jo on näitä. Mä voin etsiä helppouden ja ilon ja muut sieltä tekemisen seasta. Mä voin pysähtyä ja kuunnella, mitä mä oikeasti tarvitsen.

Miltä sun pysähtyminen näyttäisi? Kerro kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments

  1. Kirsi says

    Kiitos näistä pysähtymisistä, ne vievät kuin salaa miettimään myös omaa viikkopysähtymistä, vaikken sitä tietoisesti ja kirjallisesti ole vielä tehnytkään.

    Hienointa tänään oli huomata, että kun asiaa oikein mietin, voin huomata selkeän edistyksen keskittymisessä. Osaan jo paremmin keskittyä menossa olevaan asiaan ja etenkin olemaan lasten kanssa miettimättä muuta. Jännästi oman hetken ottaminenkin keskellä arkea on helpompaa, kun on varma siitä, että on huomioinut lapsia aidosti sitä ennen. On helpompi huomata, että nyt tarvitsen hetken omine ajatuksineni (vaikka sitten kahvinjuontitaukoon tai pyykin viikkaukseen sen naamioiden) ja sanoa lapsille/miehelle, että nyt ei saa hetkeen häiritä, kiitos. Myönnän toki, että keskittyminen välillä herpaantuu ja mieli pursuaa ylivuotavaa ja priorisoimatonta to-do -listaa, mutta nyt tiedän, että keskittyäkin osaan kun haluan. Ja omien hetkien ottaminen lisää kykyä keskittyä. Siis toivonkin ensi viikolle keskittymistä. Ja tuo operaatioiden salanimeäminen tuntuu ehdottomasti tutustumisen arvoiselta. Kiitos vinkistä!

    • says

      Jee, kiitos kun kävit pysähtymässä ihan kommenteissakin! Ja mulla on vähän tarkoituksenakin, että vaikka mitään ei kirjoittaisi, niin tämän lukeminen vähän herättää kuitenkin sellaiseen pohdiskeluun. Hienoa kuulla, että se toimii. 😉