Perjantain pysähtyminen 61: Miten vesikin virtaa

Onpa ihanaa, että juuri tämä perjantai saapui. Ollakseen kolmastoista päivä, se on ollut oikein mainio.

Mistä tulen?

Miksi on ihanaa, että juuri tämä perjantai? No vaikka siksi, että tällä viikolla on ollut kaikenlaista haipakkaa.

Verkkokurssi käynnistyi, joten sen markkinoinnin loppukiri ja sitten kurssin käynnistys veivät sekä aikaa että henkistä jännityskapasiteettia. Maanantai alkoi sillä, että kuopus kiipesi viittä vaille seitsemän itkien meidän sänkyyn, ja oksensi päästyään keskelle sänkyä. Syvä huokaus. Lapsilla oli muutenkin vuoropäivinä sellaista räjähdysherkkää meininkiä, josta selvisi vain syliin ottamalla ja hiljaisella myötätunnolla.

Ja samaan aikaan viikko oli paitsi kuluttava, myös antoisa. Verkkokurssi alkoi! Oli tosi monta ihanaa valmennussessiota ja keskustelua! Aurinko paistoi! Näin ystäviä! Kävin osteopaatilla! Tanssin ja lauloin! Nukuin yhtenä aamuna kymmeneen!

Että riippuu mistä vinkkelistä katsoo. Tällaisia viikkoja toivoisi enemmänkin, ja toisaalta tällaisena viikkona pitää olla tosi huolellinen myös sen terveen itsekkyyden ja itsestä huolehtimisen kanssa. Toisin sanoen pääsee just hyvin harjoittelemaan tervettä itsekkyyttä ja itsestä huolehtimista.

Tälle viikolle toivoin pysähtymistä. Aloitin jokaisen työpäivän kirjoittamalla tällaisen samanlaisen pysähtymisen – mistä tulen, missä olen, mitä kohti – ja hyvänen aika että se tekee hyvää. Pidin yhden keskustelusession itsestä huolehtimisesta, nimenomaan tällaisen pysähtymisen näkökulmasta.

Ja sitten vähän tällainen ei-niin-tyylikäs esimerkki, mutta jaan sen silti.

Olin eräänä aamuna viemässä lapsia hoitoon autolla. Kun starttasin pihasta ja ajoin kadulle, kuopus huusi takapenkiltä: ”Pysähdy!”. Pysähdyin, käännyin katsomaan, että mistä oli kyse, ja näinkin pian. Olin unohtanut laittaa kuopuksen turvavyöt kiinni. Hupsista saa… Eikun salamana kuopuksen ovelle, vyöt kiinni ja vuolaat anteeksipyytelyt ja kiitokset siitä, että kuopus hoksasi sanoa asiasta. (Myöhemmin onnittelin myös itseäni siitä, että kuuntelin heti ja tottelin, sen sijaan että olisin jossain kiirehuuruissani hokenut että ei nyt mitään pysähdytä kun mennään.)

Elävän elämän esimerkki siitä, että kun kuulet äänen sanovan ”pysähdy”, niin sitä on asiallista totella.

Missä olen?

Keho näköjään purkaa verkkokurssin odotuksesta kerääntynyttä stressiä flunssaantumalla. Venyttely ja liike on olleet tällä viikolla enemmän läsnä kuin vähään aikaan, kun vatsaoireilu väistyi. Liike tekee hyvää. Selkäranka napsuu auki, kun on tullut tehtyä kaikenlaisia releasing-harjoituksia pitkin viikkoa. Aurinko ja raitis ilma = loistavaa.

Tunteet ovat yllättävän tasaisella tolalla, siihen nähden että on jo maaliskuu. Olen pohtinut tämän kevään yhtälöä: toisaalta keväät on mulle usein kriisien ja angstaamisen ja loppuun palamisen ja stressin ja ahdistuksen aikaa. Toisaalta teen seuraavat puolitoista kuukautta töitä terveen itsekkyyden ja itsestä huolehtimisen teemojen parissa. On kiinnostavaa nähdä, miten nämä kaksi asiaa reagoivat toistensa kanssa. Kuin etikka ja sooda, vai kuin kahvi ja maito? Tällä hetkellä tunteet seilaavat sellaisissa maisemissa kuin kiitollisuus, jännitys, odotus, hyväksyminen, ilo.

Ajatukset vaihtelevat tällä hetkellä aika saumattomasti loppuillan ja viikonlopun aikataulujen konkretiasta yleisluontoisiin filosofisiin pohdintoihin ja takaisin. Esimerkiksi iltapalalla esikoinen (kohta 5 vee) kysyi ”Miksi asiat ovat sillä tavalla kuin ne ovat?”. Sittenniin sellaiseen rupeat vastaamaan.

Mietin hetken, ja lopulta sanoin, että ne ovat päätyneet jonkinlaisen muutoksen myötä olemaan nyt just tällä tavalla. Joskus se muutos on nopeaa, niinkuin vaikka jos lasi putoaa lattialle – se muuttuu nopeasti lasista sirpaleiksi. Joskus se on hidasta, niinkuin vaikka noiden meidän pihan puiden kasvu – ne näyttävät ihan samalta kuin vuosi sitten, mutta ne ovat vähän kasvaneet.

Kun esikoinen pyysi vettä, niin mainitsin, että nyt sun muki muuttui nopeasti tyhjästä täydeksi. Ja kun muki muuttui taas tyhjäksi (ja lapsi sanoi, että ”nyt se muuttui takaisin!”), niin huomautin, että itse asiassa sun masu onkin nyt vähän täydempi, ja toi kannu on vähän tyhjempi. Sitten mietittiin, että miten vesi kulkee – vesitornista hanaan, hanasta kannuun, kannusta mukiin ja masuun, masusta elimistön läpi pyttyyn, pytystä jäteveden mukana jätevesilaitokselle ja niin edespäin.

Selvästi parin viikon konkreettisen ahertamisen ja todo-listojen toteuttamisen jälkeen aivot tarvitsevat tällaista sfääreissä leijailua. Olen aika kiitollinen, että esikoinenkin arvostaa sfäärejä ja kyselee tollaisia kysymyksiä.

Mitä kohti?

Ominaisuuksia, joita haluan tulevalle viikolle

flow, ilo, mukavuus, rauha, inspiraatio, kiitollisuus, aikaansaaminen, selkeys

Jollain tavalla vesi oli nyt hyvä metafora sille, mitä toivon ensi viikolle.

Kirkkautta, siis sellaista läpinäkyvyyttä ja selkeyttä (englanniksi clarity, mutta mikään noista suomennoksista ei ihan tavoita sitä ajatusta). Flow’ta, virtaavuutta ja pehmeyttä ja mukavuutta, siis niin ettei ole kauheasti teräviä kulmia. Vesi joustaa, mutta myös vie asioita eteenpäin. Ja vesi on myös rauhoittava elementti, sekä virtaavana että seisovana. Veden pinnan alta voi nousta vaikka mitä.

Lisäksi mua just nyt kauheasti kutsuu sellainen Bruce Leen ”Be water, my friend” -ajatus.

Että mieli voisi olla sillä tavalla kirkas ja läsnä, että pystyisi vastaamaan mihin tahansa eteen tulevaan. Että keskeytys ei olisikaan keskeytys, vaan vain mutka joessa, ahaa, nyt tuonnepäin. Että yllättävät olosuhteet eivät vetäisi pasmoja sekaisin, vaan niihin vain reagoisi parhaan kykynsä mukaan, ilman pelkoja tai odotuksia tai sellaista ”tämän pitää nyt mennä näin tai muuten” -stressiä.

Semminkin kun ensi viikolla puoliso on tiistaista eteenpäin viikon reissussa, joten pyöritän koko arjen yksin. Siihen jos mihin veden kaltainen mieli toisi flow’ta, iloa, mukavuutta ja niin edespäin.

Miten mä tätä itselleni saan?

Juon vettä. Käyn suihkussa usein, ja olen muutenkin veden äärellä. Huomaan, miten asiat virtaavat ja muuttuvat ja joustavat ja mukautuvat. Päästän irti vastustuksesta, terävistä kulmista. Tai sitten vaan virtaan niiden ohi ja yli, huomaan ja hyväksyn ne. Tanssin kappaleita, jotka kertovat vedestä, tavalla tai toisella.

Miltä sun pysähtyminen näyttäisi? Mistä tulet, missä olet, mitä kohti haluat?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3