Perjantain pysähtyminen 56: Helpompi

Reilu vuosi siinä meni, ennenkuin Perjantain Pysähtyminen tuleekin lauantaina. Ja kas, maailma jatkaa kuin jatkaakin pyörimistään, ja tämän voi ihan hyvin tehdä myös näin.

Mistä tulen?

Viime viikko oli hyvä viikko. Uusia juttuja lähti liikkeelle. Sain muutamana aamuna aloitettua päivän tällaisella pysähtymisellä ja ne päivät olivat tuotteliaan viikon kaikkein tuotteliaimmat. Neuloin jopa eräänä päivänä mun kaulahuiviprojektia eteenpäin pari riviä. Kävin myös katsomassa eilen illalla entisten opiskelu- ja järjestökavereiden kanssa Humanistispeksin, mistä syystä ei enää siinä kotiin päästyä riittänyt kapasiteetti kirjoittaa pysähtymistä.

Esikoisella oli jotenkin tosi väsynyt ja vastahankainen viikko. Syy ei selvinnyt, mutta monta kertaa puolison kanssa sanottiin toisillemme, että nyt on jotain murrosta käynnissä, kun tavallisesti ihan yksinkertaiset asiat aiheuttivat törmäyksiä ja kurjaa mieltä.

Viime viikolla toivoin tälle viikolle sellaista palautumisaikaa, ja ajatuksena oli käyttää The Workin kysymyksiä purkamaan jumeja, jos niitä esiintyy. Sitä tulikin tehtyä kiitettävästi. Esimerkiksi yhtenä aamuna aloitin pysähtymisellä, ja päädyin lopulta kirjoittamaan listan ”X pitäisi olla tavalla Y” ja ”kunhan vain olen Y, niin sitten Z” -ajatuksia paperille ja purkamaan niitä The Workin avulla. Lopputuloksena istuin ja itkeä vollotin kymmenen minuuttia, mutta sitten olikin aika kevyt olo ryhtyä töihin.

Fiilis oli vähän niinkuin flunssassa, kun vihdoin hengitysteissä oleva lima alkaa irrota – paitsi että tunnetasolla. Jotain sieltä irtosi, ja taas oli vähän kevyempi olla. Kannatti. 🙂

Missä olen?

(Tuon otsikon kirjoitettuani huomasin, etten ole juonut tänään riittävästi vettä, ja kävin hakemassa lasin vettä ihan tähän viereen.)

Moi keho, mä huomaan sinut. Tällä viikolla on ollut vähän helpompi olla, tosin liikuntaa ja vedenjuontia olisi voinut olla enemmänkin. Kiitämme: fiksuja nukkumaanmenoaikoja, niitä päiviä kun nopeiden hiilarien syöminen pysyi aisoissa. Huomautamme: kun syö iltapalaksi pari paahtoleipää (saatika sitten jotain vielä nopeampaa hiilaria), niin aamulla pää tuntuu tuhnuiselta ja herääminen on paljon vaikeampaa.

Siihen ei auta esimerkiksi se, että jättää tämän asian huomiotta (kokeiltu), tai kiukuttelee siitä että ei voi enää syödä samalla tahdilla suklaata ja muita herkkuja kuin kaksikymppisenä (kokeiltu). Mikä siihen auttaa? Keksii asioita, joita voi syödä ilman aamupöhnää, ja sitten syö niitä. Miten se onkin niin vaikeaa?

Moi tunteet, mä huomaan teidät, Oli muuten aikamoista prosessointia tämä viikko, mutta sillä tavalla lempeästi ja hyväksyvästi kuitenkin. Riitti kärsivällisyyttä esikoisen tempauksille, ainakin silloin kun oli ne kunnon yöunet taustalla. Tänään oli vähän kärsimättömämpi päivä, mutta siihen liittyi ehkä se, että tämä Pysähtyminen oli kirjoittamatta. Ja yli deadlinen! Kamalaa! Nyt heti hellittää, kun ei tarvitse miettiä, että missä kohtaa ehtisi ja kehtaisi ryhtyä kirjoittamaan, kun eilenkin olin illan pois. Myös muita sellaisia ”pitäisi” -asioita liukeni tällä viikolla, ja se aina keventää fiilistä.

Moi ajatukset, mä huomaan teidät. Ihan kuin olisi sieltä tunnepuolelta joku ottanut tulpan pois, ja nyt ideat ja toteutus saa virrata ihan vapaasti. Onpa hyvä fiilis. Aika monet ajatukset olikin sellaisia, että kyllähän mä tämän tiesin, mutta nyt niitä pystyi jotenkin valamaan ihan eri tavalla myös todellisuuteen.

Mitä kohti?

Se työstäminen selvästi auttoi. Se pitää näköjään opetella (sekin) monta kertaa uudestaan. Kun tulee tunne- tai ajatustasolla seinä vastaan, niin asiat menee paljon sutjakkaammin jos lempeästi puran sen seinän, sen sijaan että yrittäisin pää edellä puskea siitä läpi. Ei suorastaan ydinfysiikkaa – ja silti sen unohtaa. Tai yrittää jotenkin hyväksyä sen pintatason, että joo, mua ärsyttää tämä asia, saa ärsyttää. Sen sijaan kun ottaa vaikka vartin tai puoli tuntia, ja oikeasti lähtee kyseenalaistamaan sitä, että no mikä siinä itse asiassa ärsyttää, niin ei tarvitse jatkuvasti painia sen ärsytyksen kanssa.

Mitä mä siis haluaisin seuraavalle viikolle?

Inspiraatiota, flow’ta, rauhaa, iloa. Mukavuutta ja helppoutta myös, mutta nimenomaan sellaista, mikä tulee siitä työstämisestä. Niin että ne asiat, joita mä haluan tehdä ja joita pidän tärkeinä, tuntuukin yhtäkkiä myös luontevilta ja helpoilta. Ei niin, että mä menen poispäin siitä tärkeästä ja tavoitteellisesta vain siksi, ettei se tunnu lähtökohtaisesti mukavalta.

Ja ehkä myös niinpäin, että jos joku asia ei purkamisesta huolimatta tunnu luontevalta tai helpolta, niin kuuntelisi sitä viestiä. Uskaltaisi myöntää, että nyt tämä tökkii niin pahasti ettei ole kenenkään etujen mukaista yrittää puskea tästä läpi, kun aikansa ja energiansa voisi käyttää myös asioihin, jotka on sekä itselle arvokkaita että muille hyödyllisiä.

Helppoutta.

Sitä mä toivon ja haluan ja kaipaan. Tai siis: mä olen lähtökohtaisesti jo mennyt vaikeimman kautta, kun olen ryhtynyt yrittäjäksi. Ehkä tässä kaikessa, niissä kaikissa jutuissa joita yrittäjyys vaatii, mä voisin mennä kohti sitä, mikä on helppoa ja mukavaa?

Ja jos haluan tehdä jotain eikä se ole helppoa tai mukavaa, niin muistaisi, että purkaminenkin on vaihtoehto. Kun se purkaminen on mulle tuttua, suhteellisen helppoa ja aika mukavaakin (vaikka välillä pintaan nouseekin muinaista tunnesakkaa, joka ei tunnu aina miellyttävältä), niin palaisi aina siihen. Mä tiedän, että se toimii, mulla on keinoja siihen. Ehkä mä en osaa arvostaa sitä, kun se tuntuu niin itsestäänselvältä vaihtoehdolta. Ja toisaalta, siihen on ehkä syy, miksi se tuntuu itsestäänselvältä.

Helppous voi nimittäin kertoa siitäkin, että mulla on juuri ne tarpeet täynnä, joita tähän hommaan tarvitaan. Tai jopa niin, että se helpolta tuntuva asia jopa täyttää jotain mun tarvetta. Sen ei tarvitse olla älyllistä laiskuutta tai mitään muutakaan, vaan itse asiassa – oivallus – helppoutta kohti meneminen on jollain syvällä tavalla itsestä huolehtimista. Ja kun mä väistelen asioita, jotka tuntuu helpoilta tai itsestäänselviltä tai mukavilta, niin mä samalla lintsaan itsestäni huolehtimisesta. Oho. Wau.

Vähän niinkuin se, että kun illalla on väsynyt, niin helpoimmalta tuntuisi vain kaatua sänkyyn. Ja jos mä olen siihen väsymyksen hetkeen asti tehnyt kaikkea muuta kuin valmistellut sitä nukkumaanmenoa, niin sitten mun pitää valita, että teenkö iltarutiinin vai menenkö suoraan sänkyyn. Kun taas jos mä teen ensin ne asiat, jotka helpottaa nukkumaanmenoa, niin silloin mun ei tarvitse valita.

Joo. Ensi viikon tehtävänä on etsiä helppoja tai itsestäänselviä asioita, ja jos ne itsestäänselvät asiat eivät ole helppoja tai mukavia, niin sitten purkaa ja työstää ja pohjustaa ja tehdä vähän kerrallaan.

Miltä näyttäisi sun Perjantain pysähtyminen? Kuten huomaat, ei tarvitse olla edes perjantai jotta voi pysähtyä. 🙂 Tervetuloa pohtimaan, kommenteissa tai itsekseen!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3