Perjantain pysähtyminen 51: Väsymysvaraston tyhjennys

Mistä tulen?

Vuosi vaihtui perinteisesti: aattona pohdin kulunutta ja tulevaa, illalla pidettiin perheen kesken naamiaiset ja käytiin iltaretkellä mummilassa katsomassa raketteja. Kun saatiin muksut nukkumaan, katsottiin puolison kanssa brittiläistä stand-uppia ja syötiin jätskiä. Rai rai.

Ehkä vuodenvaihde (niinkuin siirtymät yleensäkin) mylläsi jotain pintaan, tai sitten tällä viikolla aloittamani detox-litkun lipittäminen alkoi tepsiä, mutta tämän vuoden molemmat päivät ovat kuluneet järkyttävän väsymyksen ja kiukun ja känkkäränkän kourissa. Ihan järkevien yöunienkin jälkeen. Jotain on nyt käynnissä. (Ja vaikka tällä viikolla tulikin muutamia iloisia uutisia ystävien alkuvaiheen odotukseen liittyen, niin ei, tämä mun väsymys ei liity perheenlisäykseen. Kun kuitenkin joku ehti jo spekuloida. 😉 )

Tälle viikolle toivoin läsnäoloa lasten kanssa sekä ajoituksen osaamista.

Tavallaan osasin skarpata sitä lasten kanssa leikkimistä, ainakin ajoittain. Menin sinne lattianrajaan puuhaamaan poneilla ja barbeilla ja legoilla. Pelasin sadannen kierroksen Lottoa. Rakensin puistossa lumilinnaa.

Toisaalta osasin sanoa myös, että tietkö mä en oikein jaksa innostua [tästä leikistä], että keksittäiskö me joku sellainen mikä olis meille molemmille kiva? Että mun mielestä olis kiva [tehdä tätä], voitaisko me yhdistää ne jotenkin? Ja sitten me keksittiinkin kiva yhdistelmä, joka oli sekä mulle että lapselle oikeasti hauskaa.

Mä en nimittäin ihan kauheasti tykkää myöskään sellaisesta läsnäolon feikkaamisesta, että joo joo, leikitään vaan poneilla, mutta leiki sinä kun mä en keksi.

On toki tärkeää, että mä välillä menen pois mukavuusalueeltani, jotta lapsi kokee tulleensa huomioiduksi. Mielummin mä kuitenkin huomioin lapsen niin, että se on meille molemmille kivaa ja inspiroivaa, sen sijaan että lapsi sanelee leikin ja mä kuivun omaan kyllästymiseeni mutta teeskentelen, että jee hei tää onkin jännää. Varsinkin ton 4,5v esikoisen kanssa on jo oikeasti ihan mahdollista keksiä leikkejä tai puuhia, jotka on molemmille kivoja.

Ajoitus oli, hmm, ehkä vähän abstraktimpi. Mä onnistuin esimerkiksi menemään muutamana iltana ihan ihmisten ajoissa nukkumaan (jee!), tai osasin olla vastaamatta puhelimeen kun se soi kesken mun päikkäreiden ja sen sijaan soitin myöhemmin takaisin. Uudenvuodenaattona saatiin se illan ajoitus toimimaan fiksusti, niin että ilta oli mukava ja lapset saivat valvoa riittävän pitkään (”me ollaan ihan yöllä hereillä!”) mutta pääsivät kuitenkin jo kymmenen aikaan nukkumaan.

Missä olen?

Moi keho, mä huomaan sinut.

Sulla on nyt joku syksyllä tallennettujen väsymysten purkaminen käynnissä. Toisaalta sokerin ja kahvin vähentäminen ja se detox-homma on selvästi tehneet muuten hyvää, koska väsymystä lukuunottamatta fiilis on suhteellisen kevyt ja hyvä.

Moi tunteet, mä huomaan teidät.

Teillä oli aika rankka toi eilinen, uudenvuoden krapula ilman alkoholin vaikutusta. (Tai no oli siellä mun jätskin seassa korkillinen Bailey’sia, mutta en mä ihan niin pienestä mene noin jumiin.) Viime vuosi oli iso, ja tämä vuosi on toivottavasti myös. Lisäksi tunnepuoli totuttelee mun tämän vuoden uusiin tavoitefiiliksiin – mukavuutta, inspiraatiota, rohkeutta, hyväksyntää – ja se varmaan aiheuttaa myös osan tästä myllerryksestä. Comfort on ollut mun avainsana nyt pari päivää: mikä olis nyt mukavaa? Miten mä voisin hoitaa itseäni? Toistaiseksi toimii.

Moi ajatukset, mä huomaan teidät.

Tekin olette varsin myllänneet tässä, ja selvästi pieni paussi töistä on tehnyt teille ihan hyvää. Välillä ehtii ajatella muutakin kuin työjuttuja, mutta inspiraatiota on erityisesti löytynyt tulevan vuoden työkuvioihin liittyen. Lisäksi ajatuksia työllistää kuopuksen EIIIII AAAAAAGH EN HALUA -vaihe: mikä on se asia, jolla mä tässä hetkessä löydän meille yhteisen sävelen? Mistä asioista oikeasti haluan pitää kiinni, ja mitkä on osastoa ”not the hill I’m willing to die on”? Ja sitten kun mä huomaan, että mulla palaa pinna, niin miten mä katkaisen tilanteen mahdollisimman tyylikkäästi ja vähällä huutamisella?

Mitä kohti?

Mukavuus

Jos mä tänä vuonna osaisin opetella sellaiseen, että osaan tehdä oloni mukavaksi, niin sen tietoisen harjoittelun voisi aloittaa tässä ekalla viikolla. Eikä niiden mukavuustekijöiden tarvitse olla mitään valtavia – tossa eräänä päivänä huomasin, että yksi vaatekappale hiertää, joten otin sen pois ja vaihdoin toiseen. Tadaa, panostin mukavuuteeni.

Tai olen tilanteessa, jossa haluaisin keskustella ihmisen X kanssa, niin menen samaan huoneeseen tai samaan pöytään hänen kanssaan. Tadaa, panostin siihen, että mun on mukava olla. Mun on todella vaikea huomata tollaisia asioita, ja vielä vaikeampi tehdä jotain sen eteen, että olo kohenisi.

Erityisesti nyt tämän väsymyksen ja päänsäryn ja muun fyysisen epämukavuuden keskellä mä haluan kovasti muistaa tehdä jotain niille asioille, joille mä voin jotain.

Mä voin vaikuttaa siihen, etten mä palele. Mä voin vaikuttaa siihen, että mä puhun tunteistani puolisolle sen sijaan, että en puhu. Mä voin vaikuttaa siihen, että pidän omat rajani eri tilanteissa. Mä voin vaikuttaa siihen, että mulla on puhelimessa taustakuva, joka hellii ja inspiroi mua aina kun näen sen. Noin esimerkiksi.

Tähän liittyy myös Huomisen Minän huomioiminen. Se, että mun on mukavampi olla siistissä keittiössä, joten mä siivoan keittiön, vaikka mua ei yhtään huvittaisi. Tai että mun on huomenna mukavampi, jos käyn ajoissa nukkumaan, joten en katso Netflixistä vielä yhtä jaksoa ja vielä yhtä.

Jollain tavalla se mukavuuden ajatus palauttaa mut kehooni ja sen tuntemuksiin, joten mun on helpompi oikeasti olla läsnä omille tarpeilleni ja huomioida niitä.

Tällä kohti tätä vuotta. Miltä sun pysähtyminen näyttäisi?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3