Perjantain pysähtyminen 48: Viimeistelyä vaille

Mistä tulen?

Olipa taas kaikenlaista. Kun toivoin tälle viikolle lepoa ja selkeyttä, niin voisin periaatteessa etsiä joko A) ne kohdat, joissa ei onnistunut kumpikaan laisinkaan, tai sitten B) ne kohdat, joissa onnistuin, vaikka vähänkin, lepäämään ja löytämään selkeyttä.

Valitsen vaihtoehdon B.

Nimittäin kaikesta juoksemisesta huolimatta välillä onnistuin lepäämään. Pääsin suht fiksuun aikaan nukkumaan melkein joka ilta. Tunnistin sen fiiliksen, että nyt on tankki ihan tyhjä, mitään ei kykene, ja osasin hellittää. En ihan aina, mutta tarpeeksi monta kertaa, että se jäi mieleen.

Ja kaikesta härdellistä huolimatta löysin selkeyttä sieltä sun täältä. Sain postissa upouuden Mamaonbis Plannerini, jonka kanssa jo heti rupesin selkeyttämään tulevaa vuotta. Myös levon kautta tuli selkeyttä, kun aivoihin mahtui asiat pyörimään toistensa ympäri ihan rauhassa.

Missä olen?

Moi keho, huomaan sinut. Sä sait tällä viikolla vähän paremmin venytystä ja vettä ja fiksua ruokaa kuin viime aikoina muuten. Kiitos, että jaksoit kuskata mua ympäriinsä taas koko viikon, ja kertoa, kun oli aika hidastaa. Nyt huomaan, että sä olet parista kohtaa aika jumissa ja kaiken kaikkiaan valmis nukkumaan.

Moi tunteet, huomaan teidät. Teillä on ollut mukava viikko, paitsi silloin yhtenä iltana kun J oli illan treeneissä ja makuuhuoneen lattialta löytyi peukalonpään kokoinen hämähäkki. Yyyh. Se oli ehkä sellainen taitekohta, jossa onnistuitte huutamaan tarpeeksi kovaa, että tajusin kuunnella ja huomata, mitä tarvitsen. Sen jälkeen olen osannut kuunnella paremmin, kiitos kun jaksoitte muistuttaa. Nyt mä huomaan, että tunnelma on toisaalta kiitollinen ja toisaalta vähän levoton.

Moi ajatukset, huomaan teidät. Teilläkin on ollut kiva viikko, toisinaan vähän tahmea, mutta pääosin selkeä ja oivaltava. Nyt ajatukset liikkuvat Naisten Linjan päivystäjäkuvioissa, kun tällä viikolla oli kuunteluharjoitteluvuoro ja viikonloppuna on taas koulutusta. Ehdin lukea viikolla muutamaa sellaista kirjaa, joista tuli inspiroivia juttuja, ja myös se Plannerin täyttäminen pisti ajatukset hyrräämään. Kaikki tämä kuplii siellä taustalla.

Mitä kohti?

Lisää tarvitsisi lepoa, toki. Tässä on tosin se hienovarainen balanssi, että ensi viikon teen vielä töitä, ja sitten jouluviikolla pistän kioskin kiinni ja keskityn joulunviettoon.

Tottumus sanoo, että sitten jouluviikolla voi levätä, niin vielä ei tarvitse. Rationaalinen mieli onneksi tietää, että jos vedän itseni nyt kalkkiviivoilla hajalle, niin sitä ei yhdellä vapaalla viikolla ihan paikata. Että ehkä kuitenkin mielummin sitä ennaltaehkäisyä, sikäli kun se on mahdollista.

Joo, niin. Periaatteessa vika työviikko ennen joulua. Sitten joulun jälkeen on välipäivät ja sitten jo ihan uusi vuosi, eli tulevalla viikolla pitäisi saada juttuja purkkiin vuodenvaihdetta varten. Tai siis haluaisin saada.

Ehkä se voisi olla se juttu? Että tekisin juttuja loppuun, tai päättäisin etten tee, tai delegoisin ensi vuodelle. Sen sijaan, että yrittäisin tehdä kauhealla paahtamisella kaiken, niin suostuisin suoraan siihen, että viikko ennen joulua ei kannata aloittaa uusia proggiksia. Ja sitten ihan oikeasti en aloittaisi niitä uusia proggiksia.

Viimeistely

Huh, viimeistely on nimittäin mun Akilleen kantapää ja kryptoniitti ja vaikka mitä muuta. Jos on joku ihana käsityö, niin mä olen todella huono viimeistelemään ja päättelemään ja saamaan sen työn valmiiksi asti. Gradun sain valmiiksi ainoastaan siksi, että deadline kolkutti päälle – valmistu ennen joulua, tai saattaa olla, että kuopus syntyy ennen kuin gradu on valmis, ja sitten et valmistu IKINÄ NIIN KERTA! (Todennäköisesti jotkut ihmiset valmistuvat kyllä kahden lapsen vanhempinakin, mä vain en millään halunnut ottaa riskiä, että mä en kuuluisi niihin ihmisiin.) Ja kun aiemmin sanoin, että luin muutamaa kirjaa? En siis lukenut niitä loppuun. Auts.

Niin jos vaikka jotain saisi ensi viikolla viimeisteltyä. Piparkakkutalon, jonkun kirjan, pöydän siivoamisen, lahjarumban, jotain. Yleensä ne viimeistelyvaiheen jutut on kuitenkin sellaisia, että ne ei vaadi kauheasti aikaa tai energiaa, kunhan siihen viimeistelyyn suostuu. Että nyt tämä pitää tehdä, jotta saan tämän jutun valmiiksi ja pystyn rauhassa keskittymään seuraavaan.

Jonkin verran huomiota pitää siis laittaa myös sen hyväksymiseen, että kaikki asiat on hyvä viimeistellä, tavalla tai toisella. Tai sen huomaamiseen, mitkä asiat mä jo osaan viimeistellä. Joo, tästä tulee kiinnostavaa.

Ensi perjantaina saa sitten tehdä vähän katsausta siihen, että miltä ensimmäinen yrittäjäsyksy on näyttänyt. Aika villiä. Ja vaikka mieli alkaa jo askarrella sen kysymyksen parissa, niin en tee sitä katsausta vielä, vaan delegoin sen ensi viikolle. Kas, näin se toimii jo.

Mitä sun viikkoosi on kuulunut?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3