Perjantain pysähtyminen 38: Ennakointi tekee hyvää

Tänään meinasi olla hyvin konkreettinen pysähtyminen, kun tulin koulutuksesta nyt illalla puoli yhdeksän ja istuin sohvalle. Ihan oli sellainen olo, että tänään ei enää liiku aivo eikä keho.

Ehkä kirjoitan puolet hitaammin. Se ei onneksi lukunopeutta haittaa.

Mistä tulen?

Tälläkin viikolla on ollut paljon inspiroivaa. Viikonloppuna oli kaverin polttarit (taas, tosin tällä kertaa eri kaverin), ja puoliso ja muksut olivat sillä aikaa anoppilassa. Kivaa oli, mutta kuluttavaa, vaikka nukuinkin ihan hyvät yöunet sillä reissulla.

Tällä viikolla pääsin myös pitämään Vanhemmuuden onnistumisia -keskustelutuokioita kahdessa leikkipuistossa, ja se oli ihan huikean kivaa. Ihania vanhempia, antoisia keskusteluja, hyviä oivalluksia. Mä olen odottanut aika pitkään, että pääsen tekemään tätä, ja nyt se on arkea. Jee!

Tänään illalla olin sitten vielä Naisten Linjan päivystäjäkoulutuksessa. Sekin on omalla tavallaan tosi antoisaa, vaikka tietysti tosi raskaita aiheita käsitellään.

Tälle viikolle toivoin ennakoivaa itsestä huolehtimista.

Muutamaan kertaan onnistuin ihan tosi hienosti. Niinkuin siellä polttareissa, kun oltiin seikkailupuistossa, jossa kiipeiltiin valjaat päällä puissa. Mä menin lastenradan kerran, kävin katsomassa seuraavan radan juurella että liian korkea, tuonne en kiipeä, ja menin lastenradan toiseen kertaan. Ihan ilman (tai no melkein ilman) mitään riittämättömyyden tunteita tai ajatusta siitä, että kyllähän mun nyt kuuluisi pystyä tekemään X kun toisetkin tekevät X.

Samalla reissulla menin kymmeneltä illalla nukkumaan aittaan, kun toiset jatkoivat vielä mökki-iltaa, ja jälkiruokakin oli syömättä. Tunnistin, että nyt kun kuuntelen sitä omaa unentarvettani, niin voin huomenna paremmin. Ja se piti paikkansa! Hurraa.

Jätin tältä viikolta capoeirankin väliin, koska a) olin niin homeessa keskiviikon jäljiltä, etten kyennyt lähtemään, ja b) tällä viikolla oli muutenkin kaksi iltaa, jolloin olin muualla, joten halusin vähän aikaa viettää kiireettä muksujen kanssa. Varasin muutamaan työjuttuun kaksi kertaa enemmän aikaa kuin niihin lopulta meni. Pidettiin yhteistuumin puolison kanssa tämä tuleva viikonloppu ihan tyhjänä kaikista suunnitelmista, ja olla möllötetään vaan perheen kesken.

Ennakoiva itsestä huolehtiminen teki tosi hyvää. Sitä pitää harjoitella lisääkin.

Tanssinko mä joka päivä? Sen mä haluan tälle vuodelle opetella.

Ainakin bänditreeneissä, ja muutamana iltana muksujen kanssa. En juuri muistanut tanssia yksinäni. Paitsi että jossain, jonain päivänä, mä muistan tanssineeni hetken. Se oli sellainen tilanne, jossa mä ehkä olin muualla kuin kotona… joo. Meidän toimiston yhteisessä keittiössä, kun odotin ruoan lämpenemistä. Paitsi että se oli edellisellä viikolla, koska tällä viikolla en käynyt toimistolla. Close enough. Muistan sellaisen vähän kapinallisen tunteen, että tässä mä kuulkaa tanssin toimiston keittiössä, vähänkö oon häpeämätön.

Missä olen?

Keho on aika väsynyt. Suhaaminen paikasta toiseen ja koneen ääressä istuminen työpäivän ajan jumittavat ja kuluttavat kovasti. Tähän voisin haluta jotain parannusta ensi viikolle. Se on kuitenkin sellaista hyvää väsymystä, että tietää tehneensä paljon hyviä ja antoisia juttuja viikon mittaan.

Tunnepuolella… hmm. Tulin juuri sieltä Naisten linjan koulutuksesta, jossa keskusteltiin väkivallan aiheuttamasta traumasta. Kaikenlaisten tunteiden kaikuja kuuluu vielä sieltä. Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus siitä, että saa tulla kotiin, jossa ei tarvitse tippaakaan pelätä väkivaltaa tai sen uhkaa. Kiitollisuus on myös yleisesti tästä viikosta päällimmäinen tunne; paljon hyvää, innostavaa ja eteenpäin vievää, vaikka varsinaisia työpäiviä olikin normaalia vähemmän.

Ajatukset ovat aikamoista mössöä tällä hetkellä. Posttraumaattisen stressin oirelistaa, Vanhemmuuden onnistumisia -keskustelujen helmiä, määrätietoisia suunnitelmia nousta ihan kohta hakemaan lasi vettä. Kulman takana kärkkyy ajatus siitä, että tekemistä olisi teoriassa enemmän kuin tehokasta työaikaa, ja toki se totta onkin. Mä yritän antaa sen ajatuksen vain olla, ilman että se tarkoittaa, että mun tarvitsisi tuntea siitä tietyllä tavalla.

Mitä kohti?

Mitä toivon tulevalle viikolle?

Tanssi joka päivä on se, mitä mä toivon tälle vuodelle.

Hmmm. Jos mä toivoin tuolla aiemmin itselleni virkeämpää ja vähemmän tuolissa jumittavaa kehoa, niin tässä voisi oikeasti olla myös viikon toiveen ydintä. Tanssi on mulle motivoiva tapa liikkua. Shiva Nata on yhdenlainen tanssi. Ja mä voin tanssia vaikka sitten siellä toimiston keittiössä, jos tarve niin vaatii.

Minkä takia mä sitten en tanssi, kun se kuitenkin on mahdollista?

No koska sä et ehdi, kun pitää tehdä töitä tosi tehokkaasti!

Niinpä tietysti. Siitähän se tehokkuus tulee, että mä pusken eteenpäin.

No mutta silloin kun oot toimistolla niin teet töitä, ettei sitten tarvitse kotona tehdä, koska lapset! tarvitsevat! äitiään!

Siitä mä olen ihan samaa mieltä. Samaan aikaan on niin, että mulla ei kuitenkaan koko toimistoaikaa ole tuhannen yksikön flow päällä. Silloin, kun pidän tauon, niin voin hyvin vaikka sitten tanssahdella, laittaa vaikka ihan musiikkiakin.

… murmuti murmuti tehokkuus murmuti…

Mitä jos kokeillaan? Jos se tanssiminen haittaa mun tehokkuutta, niin palataan takaisin siihen niskat-jumissa-viisi-tuntia-putkeen-koneella -rytmiin. Jos se parantaa, niin eikös vaan ollutkin hyvä asia, että kokeiltiin?

Mnjoo, mutta ei sitten mitään tulosten vääristelyä.

Ei tietenkään. Hyvä, kiitos tästä. Mä toivon ensi viikolle tanssia kaikissa mahdollisissa eri muodoissaan. Katsotaan ensi viikolla, oliko se hyvä toive vai ei. 😉

Tervetuloa pysähtymään kommenteissa! Saa pysähdellä ja kommentoida, vaikka ei olisikaan perjantai.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3