Perjantain pysähtyminen 22: Operaatio Pohjois-Karjala

Tämän perjantain pysähtyminen tulee Operaatio Pohjois-Karjalan uumenista. Tällä kertaa vasta lauantain puolella, mutta harjoittelen sitä, että epätäydellisyyteen ei kuole. 🙂

Mistä tulen?

Viikko kohta oltu reissussa, ja siitä kolme yötä mökillä. Itsellä oli yllättävän vähän hakemista mökkivaihteen kanssa, ja muksut olivat ensimmäiset pari päivää ihan onnessaan.

Kolmantena mökkipäivänä iski lapsille kisaväsymys, kun kaikki oli erilaista kuin kotona ja koko ajan piti erikseen muistaa, että missä käytiinkään vessassa ja käsipesulla ja mihin asti sai mennä turvallisesti rannan puolella ja niin edelleen. Ja sitten ne ötökät.

Loput yöt tällä reissulla ollaan yökylässä kummeilla ja sukulaisilla, joten perusjuttuja ei tarvitse niin kovasti koko ajan muistaa, mutta selvästi huomaa, että pitkä reissaaminen väsyttää itse kutakin. Varsinkin veden äärellä lasten kanssa ollessa itsellä on sellainen jatkuva valppaus, jonka hoksaa vasta kun se jää pois.

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, ja täsmälleen sopivan mittainen tälle meidän kokoonpanolle. Kiva on vielä nähdä täälläpäin asuvia läheisiä, mutta kiva on kohta päästä kotiinkin.

Toisaalta sellainen tietoinen, mindfulness-henkinen hyväksyvä läsnäolokin vaatii huomion suuntaamista ja tiettyjen impulssien ohittamista, mikä itsessään kuluttaa kapasiteettia.

Tälle viikolle toivoin läsnäoloa, ja sitä on ollut selvästi enemmän kuin tavallisesti. Ihan jo senkin takia, että muksuja on pitänyt pitää silmällä ja huomioida, mutta muutenkin. Ja ehkä se läsnäolo on ollut enemmän sellaista tavoitteellista kuin hyväksyvää, kun se on ollut niin uuvuttavaa.

Toisaalta sellainen tietoinen, mindfulness-henkinen hyväksyvä läsnäolokin vaatii huomion suuntaamista ja tiettyjen impulssien ohittamista, mikä itsessään kuluttaa kapasiteettia. Ja kun ei vielä ole ihan zen-munkkien tasolla tossa mindfulnessissa, niin tavallista intensiivisempi läsnäolo kuluttaa tavallista enemmän energiaa.

Missä olen?

Keho tuntuu yllättävän levänneeltä, vaikka aika paljon onkin tullut jännitettyä sitä veden äärellä oloa ja istuttua autossa.

Varmasti paljon vaikuttaa se, että noi mökkipäivät oltiin oikeastaan kokoajan ulkosalla – sisätilat oli lähinnä nukkumista ja tavaroiden säilytystä varten, ja kaikeksi onneksi kelitkin suosivat ulkoilua. Pitänee ottaa kesän tavoitteeksi viettää enemmän aikaa ulkona sittenkin kun päästään kotiin.

Tunnepuolella on vielä vähän olosuhteiden epävarmuudesta johtuvaa jännitystä viime viikon hengessä. Toki suuri osa siitä hälveni sen myötä, kun mökkirannassa elo meni niin sujuvasti, mutta silti on vähän jäljellä. Lisäksi pinnassa on ilo ja kiitollisuus siitä, että tämä reissu on mennyt niin hienosti ja meillä on ollut kaikesta jännityksestä ja hermoilusta huolimatta tosi kivaa.

Lisäksi pinnassa on ilo ja kiitollisuus siitä, että tämä reissu on mennyt niin hienosti ja meillä on ollut kaikesta jännityksestä ja hermoilusta huolimatta tosi kivaa.

Tunnepuolella olen myös iloinen ja ylpeä siitä, että sain ennen lähtöä tehtyä Itsestä huolehtimisen työkirjan, ja sain jo palautetta, että siitä on ollut hyötyä lukijoille.

Ajatukset pyörivät vähän loppureissun käytännön kuvioissa, sekä kotiinpaluun jälkeisissä meiningeissä. Aika hyvin kuitenkin saa myös oltua läsnä ja pohdittua esimerkiksi esikoisen kanssa milloin minkäkin asian selityksiä ja kommervenkkejä.

Mitä kohti?

Ominaisuuksia, joita toivon tälle viikolle:

RUTIINI

lepo
ilo
rauha
energia

Mä huomaan kaipaavani rutiinia, kun paluu arkeen häämöttää.

Toki kun on reissattu muksujen kanssa, niin jonkin verran on pitänyt pitää kiinni päivärytmistä, koska muuten reissaaminen olisi ollut mahdotonta. Mä ehkä kaipaankin sitä, että mulla itselläni olisi rutiini itseäni ja omaa hyvinvointiani varten, eikä menisi pelkästään lasten tarpeiden mukaan.

Asioiden muuttuminen rutiiniksi kestää, joten mä en vielä ihan tällä viikolla saa itselleni rakennettua täydellistä, sekä itseni että muut huomioivaa päivä- ja viikkorutiinia. Mä kovasti haluaisin, että niin olisi, mutta valitettavasti se ei ole niin vaivatonta.

Ehkä mä voisin keskittyä huomioimaan niitä paikkoja, joissa mun on luontevaa arjessa huomioida omia tarpeitani: milloin on kätevää käydä suihkussa, juoda kuppi kahvia tai teetä, jumpata ja liikkua.

Ehkä mä voisin keskittyä huomioimaan niitä paikkoja, joissa mun on luontevaa arjessa huomioida omia tarpeitani.

Ja toisaalta mä haluaisin myös saada kodinhoitoon sellaista rutiinia, että asiat laitetaan paikalleen heti eikä kohta. Sitäkin mä voin yrittää huomata. Mä nimittäin usein juoksen juurikin jonkun muun tarpeiden perässä pois niistä tilanteista, joissa mä muuten ehtisin laittaa tavarat paikalleen, astiat tiskikoneeseen ja niin päin pois.

Ja mä päätän, että kun mä huomaan ja tiedostan näitä juttuja, niin jotain kautta myös noi muut ominaisuudet löytyvät tälle viikolle.

Ajatuksia tai huomioita? Kerro kommenteissa! Jos haluat tehdä oman Perjantain pysähdyksen, niin käy lataamassa se uunituore Itsestä huolehtimisen työkirja ja liity mukaan! Saa tulla, vaikkei olisikaan perjantai. 😉

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3