Perjantain pysähtyminen 16: Sun hiukset on jotenkin erilaiset? Joo, mä pesin ne.

Mistä tulen?

Pääsiäinen tuli ja meni. Oli kivaa. Pertti hävisi vähän kauemmaksi, kiitos muun muassa kärsivällisyyden. Tuli keskusteltua ja vietettyä aikaa hyvien tyyppien kanssa. Sain hyviä ideoita, tai ainakin ideoita, joita työstää eteenpäin.

Toisaalta aikataulujen ristikkäisyydet taas söivät tehokasta tekemisen aikaa. Juttuja jäi väliin säätämisen takia. Nukkumaanmenoajat olivat yksi suuri vitsi koko viikon, vaikka muksut herättivät joka aamu ennen seitsemää, eli fiilis oli parhaimmillaan aika rouhea.

Ihan kiitollista, että kohdalle ei osunut mitään järkyttävää kriisiä tai suurempaa takaiskua. Toisaalta viikko tuntui taas siltä, että se hujahti ohi jälkiä jättämättä. Eikun joo, olihan siinä alkuviikosta vähän taas kärsivällisyys kovilla, sekä oma että toisten. Jännä miten sellaisiakaan ei meinaa muistaa, kun ne on kertaalleen kunnolla purkanut pihalle.

Paitsi että useamman kerran tällä viikolla tuli vastaan tuo otsikon kysymys. Sun hiukset on jotenkin erilaiset? Joo, mä pesin ne. 😀 Pipokausi on ohi, ja mulla on hiuskriisi. Onnelliset on murheet elämässä jos ei sen ihmeempää kriisiä ole.

Missä olen?

Keho on väsynyt (ks. nukkumaanmenoajat) mutta muuten hyvillä fiiliksillä. Tunnepuolella kuplii ilo ja odotus, kun viikonloppuna on kivoja juttuja luvassa. Selvästi kevään kriisiahdistusvaihe alkaa olla taittumaan päin.

Ajatukset hyrräävät taas aikatauluissa ja tulevissa hommissa. Toisaalta puoli aivoa tarkkailee lasten touhuja, kun ne nyt sattuvat tuossa hereillä olemaan. Sellaista kauhean syvällistä pohdintaa ei tällä hetkellä pääse herättelemään, mutta ehkä se ei haittaa. Sillekin on ollut viikon mittaan aikansa.

Mitä kohti?

Ominaisuuksia, joita haluan tulevalle viikolle

ilo
yhteys
inspiraatio
eteneminen
flow

Jos aikaisemmin keväällä mä kaipasin lepoa ja rauhaa ja helppoutta, niin nyt on sellainen fiilis, että kaipaan kaikkea kuplivaa. Iloa, etenemistä, flow’ta, inspiraatiota, yhteyttä. Tekemistä ja aikaansaamista ja tehokkuutta ja nostetta ja uusia juttuja ja tuoretta ja raikasta. Let’s do this.

Sitä varten mä toki tarvitsen myös itsestä huolehtimista ja tilaa sille luovuudelle. Nyt kuitenkin tuntuu jo siltä, että itsestä huolehtiminen ja oma rauha ei enää uppoa pohjattomaan mustaan aukkoon, vaan siitä voisi kasvaa jotain uutta. Sen pohjattoman aukon pohja tuli näköjään vastaan, kun on tarpeeksi levännyt.

Miten mä niitä tuon itselleni?

Noi kaikki jutut on sellaisia, joita mä saan silloin kun mä olen läsnä tilanteissa. Kun mä olen vuorovaikutuksessa ihmisten ja ideoiden kanssa. Kun mulla on kapasiteettia suhtautua asioihin avoimin mielin, eikä mun tartte olla jumissa oman pääni sisällä.

Toisin sanoen kunhan mä huolehdin siitä, että mun ja maailman välissä on mahdollisimman vähän ajattelua ja tulkintaa ja mun oman mielen rojua, niin sitä helpommin mä pääsen kiinni iloon ja yhteyteen ja noihin muihin. (Ihan niinkuin kaikkeen muuhunkin tulisi aina tämä sama vastaus. Jännä.)

Millaista sun perjantaihisi kuuluu? Mistä tulet, missä olet, mitä kohti? Kerro kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3