Perjantain pysähtyminen 14: Väsyttää, ärsyttää, jumittaa

Tänään ehkä vähän lyhyemmin, kun päänsärky kummittelee ohimoilla.

Mistä tulen?

Tällä viikolla olin melkein joka ilta poissa kotoa. Viikonloppuna muksut oli yökylässä. Kävin Hulluilta Päiviltä hikoilemassa muksuille pyöräilykypärät. Paljon stressaavaa ja rasittavaa. Toisaalta myös innostavaa, lasten kanssa ja ilman. Lepo on jäänyt vähille, ja sen huomaa. Samalla hävettää vähän, kun kehtaankin väsyä tällaisesta levollisesta arjesta, kun muilla on paljon rankempaa. (”Et sä ole tarpeeksi tehokas tai ahkera, jotta olisit ansainnut olla väsynyt. Sä olet vain laiska ja ylipäänsä epäonnistunut.”)

Olen myös koko viikon lueskellut MBTI-juttuja. Oivalsin, että olen muun muassa melkoisen introvertti, ja se selittää paljon – muun muassa sen, miten voimakkaasti mä reagoin yksinäisen oman ajan puutteeseen. Ehkä se MBTI pyörii päässä ja vie energiaa, jonka normaalisti voisi käyttää johonkin muuhun. Esimerkiksi kärsivällisyyteen.

Mä myös reagoin siihen, että esikoinen täytti tällä viikolla neljä vuotta. Koska onhan se nyt hyvänen aika siirtymä itsellekin. Neljä vuotta sitten mulla oli aika vähän ymmärrystä siitä, mitä vuodet toisivat eteen. En osannut aavistaa, mitä kaikkea oppisin. Vastaan on tullut paljon upeita juttuja. Olen löytänyt itsestäni valtavan epämiellyttäviä puolia. Ollakseen noin ihana, toi meidän esikoinen saa kyllä kaivettua musta aikamoisia raivon ja epätoivon ja turhautumisen tunteita.

Jossain vaiheessa mulla oli ajatus siitä, että ylipäänsä on sellainen asia kuin Täydellinen Äiti, joka Tekee Oikeita Ratkaisuja. Tässä neljän vuoden aikana on jo sen verran valjennut, että voi olla Ihan Hyvä Äiti, joka Tekee Parhaansa, ja se on ihan ok. Välillä tämä oma äitiyden tapa hävettää, kun solahtaa takaisin siihen ”mun pitäisi olla Täydellinen Äiti” -ajatukseen, mutta sekin on vähenemään päin. On kiinnostavaa nähdä, miltä tämä ajatus näyttää seuraavan neljän vuoden päästä.

Viime viikolle mä toivoin tasapainoa, yhteyttä, rauhaa, iloa ja inspiraatiota. Hmm. Ehkä toi MBTI-homma toi jonkin verran tasapainoa ja inspiraatiota. Ehkä rauhaakin. Iloa, yhteyttä ja inspiraatiota tuli myös niistä iltamenoista. Käytiin puolison kanssa viikonloppuna leffassa ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, sekin toi iloa ja yhteyttä ja muuta. Niitä hetkiä on vaan niin vaikea nähdä, ellei keskity huomaamaan niitä.

Missä olen?

Keho on vieläkin viikon capoeiratreenien jäljiltä jumissa. Päätä särkee. Toisaalta tuntuu vahvemmalta kuin vähään aikaan, kun olen muistanut useampana aamuna jumppailla.

Tunteet ovat taas vähän myllerryksessä. Päällimmäisenä tunteena on sellainen määrittelemätön ärsytys, joka pulpahtaa pintaan heti kun kärsivällisyys on yhtään koetuksella. Toisin sanoen mä olen ollut aika rasittava koko viikon, erityisesti kotona.

Ajatusten puoli on aika tiukasti ton MBTI-homman syövereissä. Kun mä tunnistan itseni tuosta piirteestä ja tuosta piirteestä, niin mitä se tarkoittaa mun oman hyvinvoinnin, mun vanhemmuuden, mun parisuhteen, mun yritystoiminnan kannalta? Se on kiinnostavaa ja innostavaa, mutta tosiaan aika kuluttavaa.

Mitä kohti?

Ominaisuuksia ensi viikolle:

energia
flow
eteneminen
rauha

Energia on selvästi ollut sellainen, joka mulla on ollut hukassa, samoin flow. Musta tuntuu koko ajan, että mä en saa mitään aikaan, vaikka oikeasti mä teen koko ajan jotain. Mä kaipaan etenemistä, liikettä, flow’ta, jotain sellaista, mikä pistäisi vähän rytmiä ja rytinää tähän muhimiseen. Toisaalta mä haluan myös rauhaa. Siis että se flow ja energia ja eteneminen kulkisivat käsi kädessä rauhan kanssa, niin että pää pysyy perässä.

Rauhaa mä toivon myös sellaisessa hyväksymisen hengessä. Että jos mä oonkin ärsyyntynyt ja ärsyttävä ja kärsimätön kiukkukasa, niin siinähän olen. Nyt on näin. Että välillä mullakin on lupa olla veemäinen ja ärsyttävä ja pyytää sitä sitten anteeksi, kun huomaan että eihän se ihan putkeen mennyt. Siinäpä sitä onkin opettelemista.

Miltä sun pysähtyminen näyttäisi? Miltä viime viikko näytti, mitä on läsnä nyt, ja mitä toivot ensi viikolle? Kerro kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3