Perjantain pysähtyminen 13: Tämäkin menee kohta ohi

Hei perjantai. Hahaa, on perjantai ja kolmastoista pysähtyminen. Se ei ehkä ole mikään taikauskon kulmakivi, mutta hauskaa huomata kuitenkin.

Mistä tulen?

Periaatteessa ihan hyvä viikko. Konkretian tasolla kivoja juttuja kalenterissa. Pään sisällä aika paljon erilaisia tunteita joka suuntaan, ja sitten niiden työstämistä eri tekniikoilla. (Tein muun muassa paljon Byron Katien The Work-harjoituksia.) Paljon toisten ihmisten (siis aikuisten) kanssa olemista, juttelemista, kuuntelemista.

Toivoin tälle viikolle helppoutta, edistymistä, huomaamista, rauhaa, iloa ja vahvuutta. Monet jutut onkin menneet helposti, löytyneet helposti, tapahtuneet helposti. Edistyminen ja huomaaminen on toimineet yhteistyössä, sekä toisten ihmisten auttamisessa että oman kehon ja pään suhteen.

Rauhaa ja iloa on taas tullut niiden huomaamisen ja edistymisen kautta. Vahvuuksiakin huomasin käyttäväni, eli siinäkin tuli huomaamista. Esimerkiksi kun (taas) eräänä iltana kotiin mennessä eräs elämää nähnyt herrasmies alkoi metrossa kertoa mulle elämäntarinaansa, eikä mun tarvinnut kuin kuunnella. Se oli ihan hieno kohtaaminen. Ja ihan fyysisellä tasolla sain tehtyä capoeira-harjoituksia treenien ulkopuolellakin, jos vaikka keho vähän vahvistuisi.

Missä olen?

Kehon kanssa olo on mukavasti tasapainoinen, kerrankin. Selvästi joku tässä viikon aikana puretuista jumeista avasi sellaista itsestä huolehtimisen, kunnon ylläpitämisen ja energiatason huomioimisen näkökulmaa. Oli miten oli, olen pitkästä aikaa jaksanut tehdä Shiva Nataa tai sitä capoeiraa muutenkin kuin treeneissä. Ja tekee hyvää.

Tunnepuoli, kuten sanottua, on ollut aika myllerryksessä, ja vieläkin tuntuu tossa rintalastan kohdalla sellainen haikea painon tunne. Siinä taustalla on myös kuitenkin sellainen tietty hyväksyminen, että aha, nyt on joku tunnemyllerrysvaihe, ja se menee sitten jossain kohtaa ohi. Tavallaan se ahdistus ja murhe ei ahdista tai sureta, vaan sen kanssa pystyy jotenkin operoimaan.

Ajatukset pyörivät huhtikuun teeman eli kärsivällisyyden ympärillä. Esimerkkejä ja harjoitusmateriaalia löytyy yllättäen taas omasta elämästä vaikka kuinka. 🙂

Mitä kohti?

Ominaisuuksia, joita haluaisin ensi viikolle:

Tasapaino. Jos ei päivätasolla, niin ainakin viikon tasolla voisi olla tasaisesti kaikenlaista. En ihan tiedä, että mitä kaikenlaista, mutta se ehkä selviää viikon mittaan.

Yhteys. Että saisi sekä kuunneltua toisia että annettua itsestään, ihan oikeasti ja aidosti.

Rauha. Tähän mä aina palaan. Vaikka mikä olisi, niin jos rauha löytyy, kaikki muukin järjestyy.

Ilo. Tämä on toinen, jota mä kaipaan. Tekemisen iloa, kohtaamisen iloa, spontaania onnistumisen iloa. Sekä luihin ja ytimiin menevää riemua, että pieniä ilonpilkahduksia kaiken muun seassa.

Inspiraatio. Se on yksi asia, jonka tärkeys taas tällä viikolla tuli tosi selkeäksi. Se inspiraatio voi olla joko spontaania tai sitten hyvin huolellisesti rakennettua tai pohjustettua, mutta jostain mun on päästävä käsiksi siihen.

Tänään mä teen niin, että mä hengitän yhden syvän hengityksen näitä kaikkia ja laitan itselleni muistutuksen puhelimeen jokaiselle aamulle. Katsotaan, miten se toimii.

Ajatuksia ja omia pysähtymisiä saa mielellään jakaa kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3