Pakollinen vuodenvaihdereflektio

Jännästi vuodenvaihde on lasten myötä menettänyt aika paljon glamouriaan.

You know, enää ei tule pukeuduttua paljettitoppiin ja korkosaappaisiin ja vastaanotettua uutta vuotta skumppalasi kädessä pihalla rakettien paukkeessa. Uudenvuoden bileiksi riittävät vartissa ideoidut naamiaiset omalla porukalla, yhdessä leipominen ja pillimehu esikoiselle – ja oli päivä mikä tahansa, niin rutiineja ei pääse lapsiperheessä pakoon.

Vuodenvaihde kuitenkin pistää edelleen reflektoimaan kulunutta vuotta, joten kokeillaan vaikka tällaista haastatteluformaattia. Jos haluatte vastata samoihin kysymyksiin kommenteissa tai omassa blogissanne, niin pistäkää toimeksi vaan!

Mitkä olivat vuoden 2012 mieleenpainuvimmat tapahtumat?

Kuopuksen syntymä oli toki mullistavin tapahtuma koko vuonna, ja oikeastaan pelkästään myönteisessä mielessä. Valmistauduin lempeään luomusynnytykseen ja yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta sain toiveideni synnytyskokemuksen. Vauva syntyi terveenä ja hyvinvoivana, imetys lähti käyntiin mutkattomasti, toivuin synnytyksestä ja raskaudesta hyvävointiseksi tosi nopeasti. Arki kahden lapsen kanssa lähti sujumaan vaihtelevasti, mutta esikoinen otti kuopuksen vastaan ihanan avoimesti ja me ehkä myös vanhempina osattiin navigoida tilanteessa ihan kohtuullisen sujuvasti.

Toinen vuotta värittänyt juonikuvio olivat kuopuksen ruoka-aineallergiat ja perussairaus, joiden myötä vauva-arki näyttikin yhtäkkiä vähän erilaiselta kuin mitä olin alunperin ajatellut. Sairaalakeikkojen jälkeen perussairaus ei oikeastaan vaikuta arkeen muuten kuin päivittäisen lääkityksen kautta, mutta allergian takia imetysdieettaaminen on sitten näkyvämpi osa omaa arkea.

Ehkä kolmas suuri asia vuoden mittaan on ollut se, että sain aloitettua tämän blogin. Entinen, englanninkielinen blogi oli vähän jo omassa mielessä väljähtänyt, ja tein pitkään töitä sen kanssa, että annoin itselleni luvan 😉 aloittaa kokonaan uuden blogin uudella kielellä, sen sijaan että olisin yrittänyt kynsin ja hampain elvyttää vanhaa. Mä oon kasvanut ihan hurjasti sen myötä, että mulla on ollut paikka jossa pohtia näitä asioita ääneen ja rakentaa omaa ymmärrystäni ihmisenä kasvamisesta ja vanhemmuudesta.

Mitä neuvoja antaisit vuotta 2011 päättävälle itsellesi?

Nautiskele, fiilistele, herkuttele niitä hetkiä kun pääset johonkin yksinäsi tai kahdestaan puolison kanssa.

Anna itsellesi lupa ottaa apua vastaan, olla välillä heikko ja keskeneräinen.

Kirjoita asioita muistiin, vaikket ehtisi kirjoittaa kaikkea tai täydellisesti. Pientenkin hetkien taltioiminen riittää.

Sydänsuruun ja murheeseen ja kiukkuun ja kaikkeen on lupa ja tilaa. Ei tarvitse aina tsempata.

Luota intuitioon, sukella tunteeseen, päästä irti ja anna mennä. Ainakin silloin, jos sisällä kiristää.

Mitä kuvittelisit, että vuotta 2013 päättävä sinä haluaisi sanoa sinulle?

Rohkeasti vaan.

Pidä huolta siitä, että jaksat.

Karsi turhaa, karsi merkityksetöntä. Satsaa tärkeään ja olennaiseen, sekä aikaa että rahaa että tilaa.

Lapset on pieniä vain hetken, ja lähes kaikki muu voi odottaa.

Mitä ominaisuuksia toivon ensi vuodelta?

Rauhaa. Selkeyttä. Vakautta. Kasvua. Iloa. Tyytyväisyyttä. Kärsivällisyyttä. Luottamusta. Innostusta.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Jos haluat vastata samoihin kysymyksiin, kuulen mielelläni pohdintoja myös muilta. 🙂 Hyvää uutta vuotta!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3