Onnistumisen eväitä 3: Tunnetaidot

Onnistumisen eväitä -tekstisarja jatkuu. Tässä sarjassa aiheena ovat ne seitsemän tekijää, jotka nousivat esille syksyllä 2014 pitämissäni Vanhemmuuden onnistumisia -keskusteluissa. Ensimmäiset kaksi osaa käsittelivät omista tarpeista huolehtimista ja kontrolloinnista hellittämistä.

Oma varmuus tilanteessa. Ei stressaa. Tietoinen ajatus: “pysyn rauhallisena”.
Kumpaa meistä tässä harmittaa? Saa harmittaa!
Huomaa merkit, kun alkaa pinna kiristyä.

Moni vanhempi kertoi onnistumisensa taustaksi sen, että onnistui pysymään rauhallisena. Ei mennyt mukaan lapsen raivariin, tai osasi löytää tilanteesta huumoria.

Kaikki se vaatii enemmän tai vähemmän tietoista tunteiden hallintaa. Sitä, että huomaa tunteen, ja osaa arvioida, onko tästä tunteesta enemmän hyötyä vai haittaa tilanteen ratkaisemisen kannalta. Osaa päästää irti ja käsitellä ne tunteet, jotka haittaavat tilanteessa läsnä olemista. Osaa purkaa tunteen mukanaan tuoman kiristyksen ja paineen rakentavasti, niin ettei sillä purkamisellaan vahingoita muita tai itseään.

Tunnetaidot eivät tarkoita sitä, ettei vanhemmuus tai kasvattaminen koskaan tuntuisi miltään.

Tai että kokisi vain mukavia ja miellyttäviä tunteita. Hyvin usein, varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena, kasvattajana oleminen kaivaa meistä esiin juuri ne tunteet, joita emme oikeastaan mieluiten tunnistaisi ollenkaan.

Ja kuitenkin juuri niiden tunteiden huomaaminen, tunnistaminen ja rakentava käsitteleminen auttaa meitä olemaan parempia vanhempia. Näiden askelten kautta löydämme tien takaisin sinne rauhalliseen ja huumorintajuiseen mielentilaan. Lisäksi kun olemme sinut omien tunteidemme kanssa, osaamme myös paremmin auttaa lapsiamme käsittelemään itsessään niitä samoja tunteita.

Itse jaan tunnetaidot kahteen eri luokkaan.

On taidot, joita tarvitaan tunnekuohun hetkellä, ja on taidot, joita tarvitaan rauhoittumisen jälkeen.

Tunnekuohuun liittyvät taidot ovat tunteen tunnistaminen ja käsittely.

Kun tunne kuohuu

Oman tunteen tunnistaminen voi alkeellisimmillaan olla mallia “nyt tuntuu hyvältä/pahalta”. Kun taito kehittyy, myös tunnesanasto laajenee: “olen vihainen, peloissani, iloinen, kiitollinen, ahdistunut, tylsistynyt”…

Tähän taitoon liittyy myös tunteen hyväksyminen. Nyt on näin. Tässä hetkessä en saa tunnetta menemään pois vain vastustamalla sen olemassaoloa. Nyt minulla on tällainen tunne mielessä ja kehossa, ja sen kanssa edetään.

Toinen tunnekuohun hetkellä tarvittava taito on tunteen purkaminen ja mielen rauhoittaminen rakentavalla tavalla. Rakentavia tapoja on olemassa tusinoittain ellei sadoittain. Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle, joten itselle sopivat tavat löytyvät kokeilemalla ja harjoittelemalla.

Joillekuille toimii se, että on monta erilaista tapaa, joita voi soveltaa tilanteen mukaan. Toiset löytävät itselleen toimivan ajatuksen tai tekniikan, ja harjoittelevat sitä niin, että se toimii joka kerta kuin napista painaen.

Rauhoittumisen keinoja voi löytyä esimerkiksi seuraavien kysymysten ja ajatusten kautta:

  • Mitä minä tarvitsen, jotta tämä tunne pääsisi menemään menojaan?
  • Voinko päästää tästä tunteesta irti? Huomata vaikkapa sen jännityksen kehossa ja tietoisesti rentouttaa sen kohdan kehosta, joka vastustaa tunnetta?
  • Voinko antaa sen olla tässä ja toimia siitä tunteesta huolimatta, koska se on kuitenkin vain tunne?
  • Voinko kertoa tunteestani toiselle?
  • Auttaako, että pidän tavoitetilan mielessä? Nyt suututtaa, ja haluan rauhaa. Mistä saan rauhaa tässä hetkessä?

Nämä löytyvät kokeilemalla. Itselläni auttaa kaikkein nopeimmin ajatus “nyt on näin, saa olla näin.” Minua suututtaa, saa suututtaa. Minua pelottaa, saa pelottaa. Kaikki, mikä on tässä hetkessä, saa olla läsnä tässä hetkessä.

Kun kuohu laantuu

Kun on saanut tunnekuohun laantumaan, tarvitaankin erilaisia taitoja.

Rauhoittuneessa mielentilassa pystyn tunnistamaan, miten tunne vaikuttaa käytökseeni ja ajatteluuni.
Kiukkuisena minun on vaikeaa olla empaattinen lastani kohtaan. Pelokkaana varoittelen lastani ja yritän kontrolloida hänen käytöstään enemmän kuin olisi aidosti aiheellista. Kiireisenä odotan lapseltani ikätasoon nähden liian ripeää tai oma-aloitteista toimintaa.

Siinä kiukkuisessa tai pelokkaassa mielentilassa näitä asioita ei näe. Tällaisten vaikutussuhteiden näkeminen vaatii nimittäin sen tunnistamista, että olen nyt epätavallisessa tunnetilassa, joka vaikuttaa käytökseeni. Kiukkuisena ja pelokkaana tuntuu, että olen ihan täsmälleen rationaalinen – kunnes rauhoitun ja huomaan, miten epärationaalisesti käyttäydyinkään. (Samasta syystä kiukkuiselle ihmiselle ei kannata sanoa “rauhoitu”, koska hän todennäköisesti suuttuu vielä pahemmin: hänhän nimenomaan ON RAUHALLINEN!!)

Tällaiseen itsereflektioon tarvitsee juuri niitä aivojen osia, jotka ikäänkuin menevät pois päältä silloin kun olemme tunnepurkauksen vallassa. Daniel Goleman kutsuu tätä ilmiötä tunnekaappaukseksi (eng. emotional hijacking).

Lisäksi rauhoittumisen jälkeen on mahdollista myös huomata, tunnistaa ja hyväksyä lapsen tunteet.

Nämäkään asiat eivät onnistu kiihtyneessä mielentilassa, koska se vaatii tulkintaa (koska emme näe lapsen tunteita, vain hänen käytöksensä) ja asioiden katsomista lapsen näkökulmasta. Tulkinta ja näkökulman vaihtaminen ovat myös asioita, joihin tarvittavat aivojen osat eivät ole käytettävissä tunnekaappauksen aikana.

Tunnetaitoihin kuuluu myös se, että jatkuvasti opettelee tunnistamaan, hyväksymään ja käsittelemään itsessään yhä laajemman skaalan tunteita. Tämä on erityisen tärkeä taito nimenomaan vanhemmille. Miksi? Koska voimme tunnistaa ja hyväksyä lapsessamme vain sellaiset tunteet, jotka tunnistamme ja hyväksymme itsessämme.

Jos en tunnista tai hyväksy omaa häpeääni, en voi tunnistaa sitä myöskään lapsessani, koska en osaa tulkita lapsen käyttäytymistä oikein. Jos en tunnista tai hyväksy itsessäni pelkoa, kiukkua, vallanhimoa, vihaa, epämukavuutta epävarmuuden äärellä, kostonhimoa, tai mitä tahansa muuta ihmisen elämään ja kasvuun liittyvää tunnetta, niin en näe sitä myöskään lapsessani, enkä silloin pysty auttamaan häntä käsittelemään sitä tunnetta. Jos näen lapsessani vain vihaa silloin kun hän kokee pelkoa, tai uhmaa silloin kun hän kokee epävarmuutta, niin parhaatkin avuntarjoukseni menevät ohi maalin.

Yksi vanhemman tehtävistä onkin haastaa itsensä kohtaamaan kaikki ne tunteet, joita elämä vastaan heittää, olivat ne sitten miellyttäviä tai epämiellyttäviä, helppoja tai vaikeita kohdata.

Sitä tehtävää helpottaa, jos on armollinen itselle, huolehtii omista tarpeistaan, ja hyväksyy sen, että kaikkea ei voi kontrolloida tai muuttaa. Kuten ensimmäisessä osassa mainitsin, nämä kaikki onnistumista edistävät asiat ovat tavalla tai toisella kytköksissä toisiinsa.

Onnellista tässä onnistumistekijöiden verkottuneisuudessa on, että kun yhteen asiaan panostaa, niin se alkaa tukea muitakin onnistumisen taustatekijöitä.

Kun opettelen pitämään omista tarpeistani huolta, tunnekaappaus ei tapahdu ihan yhtä nopeasti, koska tahdonvoimaa on käytössä enemmän. Kun opettelen hyväksymään asioita, joita en voi hallita, huomaan aika nopeasti, että tunteiden hyväksyminen on itse asiassa nopeampi reitti rauhoittumiseen ja tunnekaappauksesta eroon pääsemiseen kuin tunteiden vastustaminen tai patoaminen. Tavoitteen pitäminen mielessä voi auttaa luopumaan siitä ajatuksesta, että siihen tavoitteeseen pitää päästä juuri niinkuin minä halusin. Ja niin edespäin.

Seuraavan tekstin aiheena onkin juuri omat arvot ja tavoitteet vanhemmuudessa. Jos tästä tekstistä oli apua, niin kuulisin siitä mielelläni kommenteissa! Saa myös vinkata kaverille tai laittaa jakoon sosiaalisessa mediassa.

Ja jos et ole vielä Lupa olla minä -kirjeen lukija, niin tuosta alta (tai tästä linkistä) saat tilattua kirjeen sekä ilmaisen Riittävän hyvän vanhemmuuden minikurssin. Lupa olla minä -kirjeessä kirjoitan viikoittain ajatuksia hyvästä vanhemmuudesta, itsestä huolehtimisesta, armollisuudesta ja inspiraatiosta.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3