Onnistumisen eväitä 1: Omien tarpeiden huomioiminen

Mieti tilannetta, jossa koit onnistuneesi vanhempana. Mitä siinä tapahtui? Mitkä asiat edesauttoivat sitä, että tilanne meni onnistuneesti? Ja miten niitä onnistumista edistäviä asioita voisi tuoda lisää omaan arkeen?

Vanhemmuuden onnistumisia

Kävin syksyllä 2014 pitämässä avoimia Vanhemmuuden onnistumisia -keskusteluja ympäri Helsinkiä. Yhteensä keskustelutuokioihin osallistui yli sata vanhempaa. Vanhempien kirjo kattoi sekä esikoisvauvojen että taaperoiden että useamman lapsen vanhempia, ja vanhemmuuskokemusta löytyi vastasyntyneistä murrosikäisiin.

Keskustelut etenivät alussa mainittujen kysymysten kautta, ja kirjoitan seuraavan parin viikon aikana niistä asioista, jotka useimpien mielestä edistivät vanhemmuudessa onnistumista. Olen aiemmin kirjoittanut näihin teemoihin liittyen myös tekstisarjan kolmevuotiaan kanssa onnistumisesta.

Aineistosta (eli sessioissa tekemistämme muistiinpanoista) nousi selkeästi esiin seitsemän teemaa Ne olivat yleisyysjärjestyksessä:

  • omien tarpeiden huomioiminen
  • kontrollista luopuminen
  • omat tunnetaidot,
  • vanhemmuuden arvot ja tavoitteet
  • oman lapsen taitojen ja tarpeiden tunteminen
  • tahdonvoiman säästäminen sekä
  • avun pyytäminen ja vastaanottaminen.

Kaikki nämä ovat tietyssä mielessä saman arpakuution eri puolia. (Siis sellaisen seitsensivuisen arpakuution, jonka löydät vaikkapa roolipelikaupasta.) Kun kapasiteettia on riittävästi, on helppoa olla hyvä vanhempi. Kun odotukset ovat oikeanlaiset, kapasiteettia ei kulu sen kanssa kärvistelyyn, että yritän saada aikaan jotain mahdotonta.

Jokaisella meistä on vanhemmuudessa tavoitteita ja odotuksia. Haluan olla hyvä vanhempi, mitä se ikinä minulle tarkoittaakaan. Siinä tavoitteessa ei sinänsä ole mitään väärää, pahaa tai kuluttavaa. Se tavoite toimii inspiraationa, johtotähtenä tai majakkana. Sellaisia on ihmisellä hyvä olla.

Inspiraatio tarvitsee kuitenkin kaverikseen armollisuutta. Armollisuus on sen myöntämistä, missä juuri nyt olen, mihin nyt pystyn ja mikä on nyt realistista. Jos odotan itseltäni jotain sellaista, mikä on todellisen kapasiteetin kanssa ristiriidassa, niin lopputuloksena on hämmennystä, stressiä ja ristiriitaa.

Toivon, että nämä seitsemän teemaa auttavat sinua löytämään itsellesi sopivan tasapainon sekä armollisuutta että inspiraatiota. Silloin voi pyrkiä hyvään vanhemmuuteen – omannäköiseen, omista arvoista kumpuavaan, oman lapsen erityislaatuun sopivaan hyvään vanhemmuuteen – sellaisella tahdilla, joka ei riko itseä eikä perhettä.

1. Omien tarpeiden huomioiminen

On itse saanut muutakin sisältöä elämään kuin lapsenhoitoa.
Pitää itsestä huolta.
Oma hyvä olo ja jaksaminen. Oma vireystaso. On itse pirteä => kahvi, ja että sen saa juoda rauhassa.
Itselle ruokaa. Itselle yöunet ja omaa aikaa, ettei pinna ole niin kireällä.

Ihan jokaisessa Vanhemmuuden onnistumisia -sessiossa nousi tämä teema tavalla tai toisella pintaan. Kun omat tarpeet ovat täynnä, on helpompaa onnistua vanhemmuudessa.

Fyysisten tarpeiden, kuten yöunien ja syömisen, laiminlyöminen kuluttavat nopeasti ihmisen karrelle. Vauvojen tai pienten lasten kanssa täytyy välillä skarpata kovasti, jotta tulee juotua riittävästi vettä, nukuttua kokonaisia unipätkiä tai syötyä muutakin kuin lasten jämät lautasilta. Yksin suihkussa tai vessassa käyminen on ajoittain harvinaista luksusta.

Me vanhempina tiedämme tämän. Paljon puhutaan väsyneistä vanhemmista, erityisesti äideistä. Siihen on eittämättä monia syitä, miksi niin monella äidillä omat tarpeet jäävät täyttämättä. Se tarkoittaa onneksi sitä, että on myös monia suuntia, joista sitä asiaa voi ryhtyä korjaamaan. Tässä kirjassakin nostan myöhemmin esiin muutamia niistä korjaussuunnista, joita vanhemmat itse tunnistivat Onnistumisia -keskusteluissa.

Tässä kohtaa haluan kuitenkin tutkia sitä ajatusta, että omat tarpeet voisi aidosti laittaa ensimmäiselle sijalle.

Usein nimittäin ne vanhemman omat tarpeet putoavat sinne kiireellisyysjärjestyksen pohjimmaisiksi. Kyllä minä jaksan, kyllä minä pärjään, ei tässä mitään. No joo, tottakai kaikki tuntuu pahalta, mutta sellaista se elämä nyt vaan tässä pikkulapsivaiheessa, ruuhkavuosissa, perhe-elämän tiimellyksessä on.

Itse ajattelen, että se menee nimenomaan toisinpäin.

Elämä tuntuu pahalta, koska omat tarpeet ovat niin pitkään jääneet täyttymättä. Ja ne omat tarpeet ovat jääneet täyttymättä, koska oma huomio menee ensisijaisesti kaikkien muiden ihmisten tarpeista huolehtimiseen.

Tyhjästä kaivosta ei voi ammentaa. Tyhjällä tankilla auto ei liiku, eikä tyhjällä akulla sähkölaite toimi. Vaikka me emme olekaan mekaanisia koneita, niin meillä jokaisella on myös tämä fyysinen keho, jolla pitää olla konkreettisesti energiaa käytössään.

Kehon pitää saada lepoa, jotta se saa korjattua päivän aikana tapahtuneen rasituksen. Myös mieli tarvitsee lepoa, jotta aivot ehtivät jäsentää tapahtumat yhtenäisiksi kokemuksiksi. Tunteet tarvitsevat kohdatuiksi tulemista, jotta kehon energiakapasiteetti ei suotta kulu niiden suitsimiseen.

Omien tarpeiden kunnioittaminen on taitolaji

Jostain syystä monella meistä vanhemmista on omien tunteiden ja tarpeiden kunnioittamisen taito ruosteessa.

Kuten sanottua, siihen on varmasti yhtä monta syytä kuin on vanhempaa.

Ehkä tuntuu, että jos tunnistan sen, mitä haluan, enkä sitten kuitenkaan saa sitä, pettymys on liian suuri kestettäväksi. On helpompaa vain käyttäytyä ikään kuin en tarvitsisi mitään, jotta en sitten joudu pettymäänkään.

Oman kokemukseni perusteella asia on päinvastoin. Vain silloin, kun tunnistan mitä tarvitsen, pystyn huomaamaan ne hetket, jolloin voisin saada tarvitsemani.

Tarvitsen läheisyyttä? Kun tiedän sen, voin aidosti ilahtua siitä hetkestä, kun lapsi kiipeää syliin halaamaan. Tarvitsen rauhaa? Kun huomaan sen, voin uppoutua täysin sydämin niihin hetkiin, kun kukaan ei tarvitse minulta mitään.

Omien tarpeiden tunnistaminen ja huomioiminen on tärkeää myös siksi, että vain sen myötä muut vanhemmuutta edistävät asiat voivat auttaa kohti stressittömämpää lapsiperhearkea.

Kun tiedän, mitä tarvitsen (lepoa? aikuista seuraa? puolison läsnäoloa?), voin pyytää toisilta ihmisiltä apua sen tarpeen täyttämiseen.

Kun tiedän, mitä tarvitsen (inspiraatiota? armollisuutta? iloa?), voin miettiä, miten nämä asiat saisi sovitettua yhteen lapsen tarpeiden kanssa. Voin laittaa tarpeita tärkeysjärjestykseen vain silloin, kun minulla on jotain, mitä laittaa. Ja niin edespäin.

Jos tästä tekstisarjasta jää sinulle yksi asia mieleen, niin toivon sen olevan tämä: Sinun tarpeesi ovat yhtä tärkeitä kuin kaikkien muidenkin. Ei tärkeämpiä, ei vähemmän tärkeitä, vaan yhtä tärkeitä.

Usein aikuinen kykenee odottamaan omien tarpeidensa kohtaamista sen aikaa, että lapsen tarpeet tulevat kohdatuiksi, koska lapsen käsitys ajasta on erilainen kuin aikuisella.

Aikuinenkaan ei kuitenkaan voi loputtomiin odottaa, että kaikkien muiden kaikki tarpeet ovat ensin täynnä, ennenkuin hän voi itse huolehtia itsestään. Tai voi, mutta siinä palaa loppuun nopeammin kuin luulisikaan.

Sarjan seuraavassa osassa aiheena ylenmääräisestä kontrolloinnista luopuminen.

Jos itsestä huolehtimisen taito on ruosteessa, ilmaisessa Riittävän hyvän vanhemmuuden minikurssissa keskitytään muun muassa omien tarpeiden huomioimiseen. Voit tilata sen tuosta alta. Kohti tervettä itsekkyyttä -verkkokurssilla  puolestaan syvennytään itsestä huolehtimisen opetteluun enemmänkin.

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3