Mistä saa apua, jos homma ei toimi?

Edellisessä Entäs jos ei toimi -tekstissä mä pohdin, mitä voi tehdä jos opettelee jotain asiaa, eikä se vain toimi. Tällä kertaa mietin asiaa erityisesti sen kannalta, mistä sitä apua saa

Lisätiedon lukeminen ja youtube-videoiden katsominen, ainakin näin internet-aikakautena, ovat helpoimpia mahdollisia tapoja edistää omaa osaamistaan, kunhan sitä lukemaansa ja näkemäänsä sitten treenaa. Kun lukee lisää yksityiskohtia, ohjeita tai harjoituksia, saa uutta näkökulmaa myös siihen omaan tekemiseen. Videoiden etu on se, että niissä näkee ja kuulee asiat kokonaisvaltaisemmin: liikeradat, äänensävyt, kehonkielen, sellaiset yksityiskohdat, joita on vaikea ilmaista kirjoittamalla.

Näissä uuden opettelun tavoissa on myös ongelma. Jos en lukemani tai näkemäni perusteella itse oivalla, missä ongelma on, niin näistäkään ei ole kauheasti apua. Saattaa olla, etten näe tai hahmota omaa toimintaani realistisesti. Saattaa olla, että kehoaistimukseni väittää minun tekevän yhtä, kun teen oikeasti jotain ihan muuta. Saattaa olla, että tulkitsen jotkut sanat yhdellä tavalla, ja lapsi tulkitsee ne toisella tavalla. Ja joka tapauksessa minun on mahdotonta nähdä ja kuulla oma toimintani ulkopuolisen näkökulmasta.

Jonkun toisen silmät ja korvat apuun

Tämän takia usein on hyödyllistä pyytää joltakulta apua. Jos joku lähipiirissä osaa juurikin sen taidon, jonka haluaisit oppia, kannattaa ehdottomasti kysyä neuvoja. Usein nämä ihmiset kertovat mielellään, miten itse oppivat kyseiset taidot, ja kertovat, millaisia ongelmia kohtasivat opetteluvaiheessa. Toisinaan he osaavat myös vastata kysymyksiisi siitä, millaisia asioita kannattaisi kokeilla. He pystyvät myös mahdollisesti havainnoimaan, missä vaiheessa itse olet, ja kertomaan, jos huomaavat sinun tekevät jotain eri tavalla kuin itse tekevät.

Tämäkään ei tietenkään ole täydellinen vaihtoehto. Voi olla, että sinua auttava ihminen ei ole kokenut juuri sitä ongelmaa, johon oma opettelusi kaatui. Tai voi olla, että heillä on hyvin vahvasti sellainen mielipide, että se, mikä toimi heille, on ainoa oikea tapa tehdä asiat – riippumatta siitä, mitä sinä itse asiasta mietit. Tai heillä ei ole kovinkaan laajamittaista ymmärrystä siitä, millaisia erilaisia ongelmia tämän taidon opettelussa voi tulla vastaan, joten heillä on ehkä tarjota vain yksittäisiä neuvoja.

Joihinkin taitoihin liittyen voi myös ostaa itselleen ammattilaiselta palvelun opettelun tueksi. Juoksuharrastusta tukemaan voi palkata personal trainerin tai juoksuvalmentajan, kantoliinan sitomista varten kantoliinaohjaajan, tai vuorovaikutustaitoja sparraamaan vuorovaikutusvalmentajan. Tämä vaihtoehto on ajankohtainen silloin, kun opettelun alla oleva asia on sen verran tärkeä, että siihen haluaa käyttää sekä aikaa että vaivaa että rahaa. Ammattilaisen voi palkata sekä lyhyellä tähtäimellä suuntaamaan opettelun oikealle uralle, että pitkällä tähtäimellä tukemaan jonkin tietyn tavoitteen saavuttamista. Ammattilaisilla on usein koulutuksensa puolesta laajempi näkemys aiheesta, joten he pystyvät myös ennakoimaan mahdollisia opettelun haasteita.

Ammattilaisen palkkaaminenkaan ei ole autuaaksi tekevä asia. Vaikka valmentaja tai ohjaaja olisi kuinka henkilökohtainen, hän ei voi harjoitella taitoa puolestasi eikä ratkoa ongelmiasi. Hän auttaa sinua harjoittelemaan teknisesti puhtaammin tai tehokkaammin, ja voi antaa vinkkejä siitä, miten ongelmia voisi ehkäistä tai ratkoa, mutta vaivannäkö tulee silti sinun puoleltasi. Ammattilaisen kanssa työskennellessä on myös erittäin tärkeää se, että henkilökemiat kohtaavat. On ankeaa maksaa avusta ihmiselle, joka ei tunnu kuuntelevan yhtään oikealla tavalla tai heittää ihan omituista läppää. Pelkkä tekninen osaaminen ei riitä, jos ammattilainen ei oikein osaa kohdata asiakastaan.

Ammattilaisen palkkaaminen myös maksaa. Tunnin sessio juoksuvalmentajan kanssa saattaa kuitenkin säästää tuntikausien kipeät nivelet tai lihakset ja kaiken sen haitan, joka niistä koituu. Kahden tunnin tapaaminen kantoliinaohjaajan kanssa saattaa ratkoa monta pientä ongelmaa ja auttaa löytämään itselle ja lapselle mukavan kantamistekniikan kuukausiksi eteenpäin. Ja valmennussessio tai muutaman session sarja voi auttaa löytämään itselle luontevat tavat harjoitella juuri niitä vuorovaikutustaitoja, jotka tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä lisäyksiltä omaan arkeen.

Mitä kannattaa tehdä ensimmäiseksi?

Ensin kannattaa kokeilla vielä kerran, tai pari, tai muutaman kerran. Jos homma ei vieläkään ota onnistuakseen, kannattaa alkaa itse selvittää, mikä oikeastaan tilanteessa mättää. (Tähän voi käyttää Vanhemmuuden itseopiskeluopasta, jonka saat ladata ilmaiseksi kun liityt Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi.) Kun olet vähän päässyt jyvälle siitä, mihin opettelussa kannattaisi keskittyä, on hyvä aika etsiä lisää tietoa ja kysellä neuvoja. Tässä vaiheessa voi myös kysellä neuvoja siitä, kenen ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä jos ongelmat eivät ratkea omin avuin.

Kannattaa myös muistaa se, että harva taito on sellainen, joka on ehdottoman välttämättömän pakko opetella. Jos en lopulta opikaan lenkkeilemään, voin liikkua jotenkin muuten. Jos en opi sitomaan kantoliinaa, voin kuljettaa lasta ja antaa hänelle läheisyyttä myös toisilla tavoilla. Jos en koskaan oikein pääse jyvälle tunteiden sanoittamisesta, voin opetella muita tapoja kohdella lastani arvostavasti. Ja niin edelleen. Samaan aikaan on ihan ookoo, että haluaa kovasti oppia jonkun taidon ja panostaa sen opetteluun ja osaamiseen enemmän kuin esimerkiksi anopin tai naapurin mielestä on kohtuullista. Anoppi ja naapuri eivät välttämättä tiedä, mikä sinulle on tärkeää, tai mikä tuo sinun elämääsi onnellisuutta ja sisältöä.

Niin kauan kuin sen taidon opettelu tai harrastaminen tuo elämään voittopuolisesti iloa ja harmoniaa, se kannattaa. Jos opettelu lipsahtaa stressaamisen puolelle, on ehkä aika ottaa paussi ja miettiä, onko menty sen alussa päätetyn rajan yli. Niitä pausseja kannattaa pitää muutenkin tasaisin väliajoin.

Mitä taitoa sinä olet viimeksi opetellut ja miten teit sen? Hankitko itse tietoa, pyysitkö apua, palkkasitko ammattilaisen? Tai oletko jossain vaiheessa huomannut, että jonkin tietyn taidon opettelu onkin tuonut vähemmän iloa kuin stressiä, enemmän huolta kuin hyötyä? Mitä silloin teit? Kerro kommenteissa, kuulisin mielelläni!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3