Miltä tuntuu hyvinvointi?

Luin joku aika sitten ayurveda-juttuja, jotka – samoin kuin enneagrammi ja temperamenttiluokittelut ja vaikka mitkä muut – perustuu siihen, että ihmiset on erilaisia.

Eri jutut toimii eri ihmisille

Yllättävää, eikö? Että joku on luonnostaan hidastempoinen, ja hänelle tekee hyvää vaihtelu ja uudet kokemukset. Toinen on luonnostaan nopeasti innostuva ja nopeasti turhautuva, ja sellaiselle tyypille tekee hyvää rutiinin löytäminen.

Riippumatta siitä, uskooko ayurvedaan tai noihin muihin, niin mun mielestä on ihan arvokasta miettiä asiaa. Katsoa asiaa siitä näkökulmasta, että mikä mulle tekisi nyt hyvää – ei pelkästään siitä, että mitä mä nyt haluan.

Toisinaan se, mitä haluaa ja se, mikä tekee hyvää, on aika hyvin synkassa. Silloin kun on tosi väsynyt, niin lepo usein auttaa.

Mutta sitten jos on jatkuvasti väsynyt ja flegmaattinen, niin loputon lepo ei auta, vaan ehkä joku muu, esimerkiksi ruokavalion tsekkaaminen tai tunne-elämän purkaminen. Ihminen on kuitenkin niin vahvasti psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, että kehon epätasapainot vaikuttavat mieleen ja tunteisiin ja päinvastoin.

Mikä mulle auttaa?

On arvokasta opetella tuntemaan oma itsensä siitä näkökulmasta, että  kun mulla on X (vaikka nyt sellainen petiin-peiton-alle-vuorokaudeksi -fiilis), niin siihen auttaa Y (lepo/veden juominen/papujen ja kukkakaalin syöminen/whatever).

Ja että vaikka kuinka haluaisin Z (syödä karkkia/vetää kännit/tehdä nyt vaan sen projektin puskemalla loppuun/valitse oma) niin ei kannata, koska siitä tulee vain pahaa mieltä ja huonoa oloa. Jonkun häslääminen rauhoittuu rutiinien myötä, toinen tarvitsee lepoa pikajunatekemisen vastapainoksi, kolmas löytää lisää energiaa vaihtelusta ja erilaisesta ruokavaliosta.

Kaiken kaikkiaan hyvinvointi voisi silloin olla sitä, että vaikka välillä on homma vinksallaan, niin tunnistaa sen itsessään. Aha, mulla on nyt tällainen viikko, että mikään ei toimi ja elämä näyttää synkältä, okei. Tiedän, että mulla siihen auttaa tämä, ja sitten on taas valoisampi fiilis. Tai apua, nyt on taas tuhat rautaa ja tukkakin tulessa, just, okei. Mä tarvitsen nyt tätä, ja homma alkaa hoitua vähemmällä kärsimyksellä.

Mistä mä tiedän, mikä auttaa?

Sen itsetuntemuksen löytäminen vaatii työtä ja oman itsen havainnointia. Toisaalta se vaatii myös sen näkemistä, että vaikka nyt näyttää, että näin jatkuu hamaan ikuisuuteen, niin olo voi myös muuttua. Tän ei aina tarvitse olla tällaista.

Toisinaan siihen tarvitaan joku kirja, kurssi, ammattiauttaja tai oikeat lääkkeet, jos epätasapaino on sellainen, että on tosi vaikea ajatella itse pääsevänsä kiinni hyvinvointiin. Usein siihen tarvitaan sitä, että asiasta voi oikeasti puhua jonkun kanssa ja huomata, että hei mä en ole epänormaali, kun mulla menee tää homma näin.

Että mä saan olla tällainen, ja mulla saa olla nää jutut vaikeita, ja mä myös voin löytää niihin erilaisia toimivia keinoja. (Niinkuin vaikka se ruokavalion muutos. Tai Sedona-metodi, tai Kolmen prinsiipin ”tämäkin on vain ajatus” -näkökulma, tai omien tunteiden ja tarpeiden vakavasti ottaminen, tai mitkä ne keinot ikinä kenellekin on.)

Minän Muistikirja

Tähän liittyy tekniikka, jonka olen oppinut Havi Brooksilta. Siis että kun huomaa, mikä itsellä auttaa ja edistää hyvinvointia, niin kirjoittaa sen muistiin. Ja kun on kauhea olla, niin lukee niitä omia muistiinpanoja. Samalla tavalla kuin käyttöopasta tutkitaan kun kodinkone piiputtaa.

Mitä mun Minän Muistikirjassa on tällä hetkellä?

  • lista asioista, jotka tekee mut iloiseksi
  • ”Juo vettä aina, kun joku asia tuntuu vaikealta.”
  • päivämääriä, joiden yhteydessä pitää jättää tilaa ajan maastolle ja omalle hajoilemiselle
  • asioita, joita voi syödä sokerin sijaan ja syitä välttää sokerin syömistä
  • … ja niin edelleen

Tämä toimii mulle. 🙂 Jollekulle muulle toimii esimerkiksi se, että tekee asioista itselleen sääntöjä: ”Aina kun tekee mieli sokeria, syön sen sijaan porkkanatikkuja.” Tai kroppa tai tunteet reagoivat niin voimakkaasti joihinkin juttuihin, että sitä omaa hyvinvointia tulee edistäneeksi automaattisesti.

Mulle tämä toimii siksi, että mulla sellaiset automaattiset ”hmm, tämä ei varmaan ole mulle hyväksi, en siis tee näin” -mekanismit ei ole ihan niin luotettavia kuin haluaisin. Siksi, että jos mulle tulee joku impulssi, niin mä pystyn perustelemaan itselleni tosi vakuuttavasti, että miksi nyt on tosi tärkeää toimia [tavalla, joka ei edistä mun hyvinvointia]. Lisäksi asioiden muistiin kirjoittaminen auttaa mua muistamaan näitä asioita vähän paremmin silloinkin, kun mä en muista lukea sitä varsinaista Minän Muistikirjaa.

(Konkreettisesti tämä Minän Muistikirja on mulla Evernote-ohjelmassa yhtenä erillisenä muistikirjana, joten se on mulla jatkuvasti näppien ulottuvilla. Jollekulle muulle toimii ehkä fyysinen muistikirja, tai joku muu systeemi.)

Oli se tapa mikä hyvänsä, niin välillä on hyvä miettiä ihan tietoisesti sitä, että mikä mun hyvinvointia edistää. Ja sitten tehdä sitä vähän enemmän. 🙂

Mikä sun hyvinvointiasi edistää? Miten sä autat itseäsi muistamaan ne asiat arjen tuoksinassa? Kerro kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3