Miksi menin Toimiva Perhe -kurssille?

Minäviesti, aktiivinen kuuntelu, molemmat voittavat. Thomas Gordonin Toimiva Perhe -termit ovat tuttuja monelle vanhemmalle, erityisesti meille, jotka olemme käyttäneet yhtään enemmän aikaa etsien lempeitä lastenkasvatuksen tapoja. Suomessa Gordonin lähestymistapaa tunne- ja vuorovaikutustaitoihin on opetettu 1970-luvulta asti.

Itse sain ensimmäisen kosketukseni Gordoniin nuorten ihmissuhdekurssi NUISKUn kautta seurakunnan isosaikoina kuusitoistavuotiaana. Siitä on nyt viisitoista vuotta, ja opit ovat olleet enemmän tai vähemmän tasaisessa käytössä siitä asti. Toimiva Perhe -kirjan luin siinä vaiheessa, kun aloin lasten saamisen myötä perehtyä yhä enemmän kunnioittavaan ja kaikkien tarpeita huomioivaan vuorovaikutukseen.

Varsinaisen Toimiva Perhe -kurssin kävin kuitenkin vasta nyt alkuvuodesta, kun Onni & Hoivan Elina Kauppila sellaisen järjesti. Kiitollisin mielin osallistuin ja olin mukana, ja avaan tässä tekstissä sekä syitäni mennä kurssille että kokemuksiani kurssin varrelta.

Ensinnäkin – miksi menin Toimiva Perhe -kurssille, vaikka Gordonin opit periaatteessa olivatkin tuttuja?

Miksi mennä opettelemaan jotain tuttua?

Ensimmäinen syy oli oikeastaan hyvin yksinkertainen. Tiesin, että Gordonin oppien syventäminen olisi hyödyllistä, koska Gordonin systeemi toimii.

Aika moni sellainen kasvatuksellinen lähestymistapa, joka on omien arvojeni kanssa sopusoinnussa, perustuu samanlaiseen filosofiaan: jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja tarpeistaan, jokaisen tunteet ja tarpeet ovat arvokkaita. Mitä selkeämmin itse kukin niistä tunteista ja tarpeista viestii, niin sitä helpompaa toisten on huomioida niitä tunteita ja tarpeita omassa toiminnassaan.

Samaan aikaan jokaisessa lähestymistavassa on oma viitekehyksensä sille, miten vuorovaikutuksen ja tunteiden käsittelyn taidot liittyvät toisiinsa. Halusin ymmärtää paremmin sitä, miten Gordonin näkemys tunteista ja vuorovaikutuksesta rakentuu. Ja toki halusin oppia soveltamaan näitä asioita yhä tehokkaammin myös omaan perhe-elämääni – kolmevuotiaan ja viisivuotiaan kanssa kaikki oljenkorret on syytä käyttää.

Tästä pääsemme siihen, miksi menin nimenomaan kurssille.

Tavallisesti nimittäin rakastan asioiden opettelua kirjojen perusteella. Miksi en tällä kertaa kurssin sijasta lukenut Toimiva Perhe -kirjaa kannesta kanteen ja soveltanut niitä oppeja käytäntöön?

Yksi syy oli se, että perusteet olivat jo tutut. Vaikka kirjasta oppii jokaisella lukukerralla jotain uutta, on ihan eri asia mennä taitavan kouluttajan pitämälle kurssille, jossa asioita opetellaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Keskusteluun voi tuoda omia esimerkkejä, periaatteita voi pohtia suhteessa oman elämän tilanteisiin, ja mieleen nousevat kysymykset voi nostaa esille ja pohtia niitä yhdessä kouluttajan ja ryhmän kanssa. Hyväkään kirja ei tarjoa samanlaista oppimisympäristöä kuin kurssi.

Kurssitilanne sisältää paljon muutakin kuin vain tiedon välittämistä kouluttajalta ryhmälle.

Toimiva Perhe -kurssi rakentuu teorian ja harjoitusten vuoropuhelulle, mikä tarkoittaa, että opitun teorian pääsee samantien soveltamaan käytäntöön. Kanssakurssilaisten kanssa harjoitellessa huomaa, mitkä asiat jo onnistuvat ja missä kohtaa pitää kiinnittää vielä huomiota.

Jos kesken ongelmanratkaisutilanteen pitää pysähtyä miettimään, että miten tämä menikään, niin harjoituskumppani voi antaa mietintätauon. Kolmevuotiaan kanssa harjoitellessa ei tule sanoneeksi ”odota hetki kulta, äiti katsoo kirjasta että mitä pitikään sanoa seuraavaksi”.

Lisäksi halusin vähän haastaa itseäni. Kirjaa lukiessa on aika helppoa luistella tutulta ja ymmärrettävältä tuntuvien kohtien ohi, ”joo joo, tämän tiedän jo, ei tarjoa mitään uutta”. Kurssilla, vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ei olekaan enää niin helppoa kuvitella tietävänsä kaikkea. Harjoituksessa saattaa nousta esiin tilanne, jossa ei tiedäkään, miten toimisi. Tai huomaa, että itse asiassa toimin tässä kohtaa ihan päinvastoin kuin mitä tiedän hyödylliseksi, auts.

Sainko kurssilla vastinetta odotuksilleni ja syilleni?

Tiesin jo ennen ensimmäistä kurssikertaa, että Gordonin systeemi on toimiva. Kurssin myötä oivalsin, miten kattava se itse asiassa onkaan.

Monet tekniikat ja muistisäännöt perustuvat asioihin, joille nykyään löytyy neurobiologinen selitys – ja ne on puettu käytännössä sovellettavaan muotoon vuosia tai vuosikymmeniä sitten.

Lisäksi Toimiva Perhe -kurssi on rakennettu pedagogisesti tehokkaaksi ja toimivaksi. Teoriat, harjoitukset ja keskustelut lomittuvat tavalla, joka tukee sekä osallistujan omaa oppimista että vuorovaikutuksessa tapahtuvaa reflektointia. Oli ilahduttavaa huomata myös, että harjoitukset toimivat monentasoisille oppijoille, sekä kurssilla ensi kertaa Gordonin ajatuksiin tutustuville että pitempään perehtyneille.

Millä tahansa kurssilla ajoitus ja eri teemoihin syventyminen on tiukan pohdinnan paikka. Täytyy löytää balanssi sen välillä, että aiheita syvennetään riittävästi oppimisen kannalta, ja että toisaalta koko ajan edetään, jotta kaikki asiat saadaan käsiteltyä.

Tällä Elinan ohjaamalla kurssilla se balanssi löytyi mielestäni hyvin – tunnelma oli kiireetön ja hyväksyvä, ja samaan aikaan koko ajan oli ns. tekemisen meininki.

Itse olen sellainen tyyppi, että jäisin mielelläni syventämään jotain teemaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa, varsinkin kun ympärillä on samanhenkinen, keskusteleva ryhmä (ja lapset ovat jonkun muun vastuulla). Toimiva Perhe -kurssi käydään tietyn tuntimäärän puitteissa, joten ymmärrettävästi aikaa ei ole mihinkään yksittäiseen teemaan tai harjoitukseen tuntikausia.

Haaveilen siitä, että joskus olisi tarpeeksi aikaa pureutua syvemmälle yksittäisten kasvatustekniikoiden tai teemojen hienouksiin tai filosofiaan – se ei ole Toimiva Perhe -kurssin funktio, mutta se olisi hurjan ihanaa.

Kaikenkaikkiaan olen iloinen ja kiitollinen siitä, että sain osallistua Elinan ohjaamalle kurssille. Elinaan tutustuminen yrittäjyyskurssilla oli yksi selkeä syy siihen, miksi en itse ryhtynyt rakentamaan Lupa olla minästä vanhempien vuorovaikutuskoulutukseen tai -ohjaukseen keskittyvää yritystä. Kun kerran Suomessa on jo hyvä, kattava ja toimiva tunne- ja vuorovaikutuskoulutusformaatti (ja kun kouluttajina on sellaisia huikeita tyyppejä kuin Elina tai vaikkapa Kasvun Taian Heli), niin miksi lähteä rakentamaan vaihtoehtoa sellaiselle, mikä jo toimii?

Elinan ohjaamista vuorovaikutuskursseista löydät lisätietoa Onni & Hoivan sivuilta. Mun omista palveluistani (jotka siis eivät ole Toimiva Perhe -kursseja, vaan muilla tavoilla vanhemmuutta tukevia), löydät lisätietoa täältä.

Jos tämä teksti herätti kysymyksiä tai oivalluksia, tai jos haluat jakaa oman kokemuksesi Toimiva Perhe -kurssista, niin kerro ihmeessä kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3