Mikä toimii jo?

Mikä toimii? Mistä asioista huomaat, että se toimii?

Ongelmia, haasteita, elämän kupruja ja tilanteita voi lähteä ratkomaan monella tavalla. Yksi tapa on se, että otetaan työn alle ja keskiöön Ongelma, Joka Tulee Ratkaista. Tai Haaste, Jota Täytyy Työstää. Ja toki on niin, että useinkaan muutoksen tarvetta ei tule silloin, jos kaikki asiat ovat ihanasti ja mikään ei hierrä.

Mä olen itse ollut vähän ongelma-addikti. Tai että jos jokin ei ollut täydellisesti, niin mä halusin heti selvittää pohjia myöten, että mikä siinä on pielessä, miksi se ei ole täydellisesti, ja miten mä asian korjaan. Tämä johti lukemattomiin kahvilla-kavereiden-kanssa -keskusteluihin, joissa puitiin ja möyhittiin sitä asiaa ja päiviteltiin, että kun tämäkin asia on niin pahasti pielessä.

Jännästi kuitenkin jossain vaiheessa huomasin (ja välillä huomaan edelleen), että sellainen ongelman möyhentäminen, niin viihdyttävää kuin se välillä onkin, ei välttämättä johtanut minkäänlaiseen muutokseen siinä itse ongelmatilanteessa. Jos me päästiinkin sellaiseen oivallukseen, että ”ehkä mulla on vain tapana käyttäytyä aina näin”, niin korvaavaa toimintamallia ei ollut mitenkään erityisen helppo keksiä.

Mutta entäs jos sitä ongelmatilannetta, haastetta, whatever, lähtisi purkamaan vähän sivustasta?

Missä mä onnistun jo?

Viisas Valmentajaminä: Okei, koet että sä et saa aikaiseksi liikkua tai lähteä lenkille. Onko jokin sellainen elämänalue, jossa sä oot ihan tyytyväinen aikaansaamisesi tasoon? Missä asioissa sä voit luottaa itseesi siinä, että saat aina ja poikkeuksetta asian X tehtyä?

Hypoteettinen Ei-Liikunnallinen Minä (eli siis tämänhetkinen arkiminä): No mä tiedän, että mä saan laitettua lapsille ruoan pöytään suunnilleen ruoka-aikoina joka päivä.

VVM: Mihin sulle tärkeisiin asioihin se lasten ruokailun varmistaminen liittyy?

HELM: No siis niin. Mä olen vastuussa lasteni hyvinvoinnista, mä haluan että niillä on hyvä ja turvallinen olla. Plus että mä olen kantapään kautta huomannut, miten noiden meidän muksujen päivärytmi ja jaksaminen menee aivan sekaisin, ja yleinen perseilyn taso nousee korkeuksiin, jos ruoka-ajat vaihtelee päivästä toiseen.

VVM: Eli sulle on tärkeää sun lasten hyvinvointi ja sun oma hyvinvointi, sekä arjen sujuminen.

HELM: Joo, just näin.

VVM: Mistä sä huomaat, että se ruoan pöytään saattaminen toimii sulle mielekkäällä tavalla?

HELM: No mun ei tarvitse stressata ruoasta etukäteen. Meillä on usein päivällä jotain jääkaapissa valmiina edellisillalta, tai sitten mä teen jotain nopeasti. Joskus on syöty lounaaksi kerhopäivän jälkeen voileipiä, kun en oo jaksanut ihmeempää lämmintä ruokaa silloin päivällä tehdä.

Mä ajattelen, että kunhan ruoka on jotain suunnilleen terveellistä ja monipuolista siinä päivän ja viikon mittaan, niin välillä voi olla vaikka välipalaa lounaaksi. Kunhan se ruokarytmi ja lasten verensokeritaso pysyy suunnilleen ennustettavana. Se asia ei tuota mulle harmaita hiuksia.

VVM: Toisin sanoen sä ennakoit sen minkä pystyt, ja jos tulee yllättävä tilanne niin menet sillä mihin kapasiteetti silloin riittää?

HELM: Joo, aika lailla näin.

VVM: Mitä eroa sä näet tän lasten ruokarytmistä huolehtimisen ja sun oman liikkumisen välillä?

HELM: No jälkimmäisessä mä huolehdin pelkästään itsestäni. Paitsi että oikeastaanhan mä huolehdin välillisesti myös muksuista, koska jos mä en voi hyvin niin en mä jaksa olla muksuillekaan mitenkään erityisen läsnä.

Hmm, tuohan olikin kiinnostavaa, että mä pidän omaa hyvinvointiani alemmassa arvossa kuin lasten hyvinvointia, ikäänkuin välineenä sille, että lapset voi hyvin. Vaikka siis oikeasti mä haluaisin ajatella, että mun hyvinvointi on aivan yhtä tärkeää kuin lastenkin.

VVM: Hmm. Kiinnostavaa, tosiaan.

Miltä se sama osaaminen näyttäisi täällä suunnassa?

Jos sä ajattelisit, että sun hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin lasten, niin miten se vaikuttais tohon liikkumiseen?

HELM: No mähän siis priorisoisin sen ihan eri tavalla. Mä menisin myös aiemmin nukkumaan. Mä tekisin ennakkovalmisteluja sen liikkumisen suhteen. Sekin on nimittäin yksi ero ton lasten ruokailuiden ja mun liikkumisen välillä. Mä aina välillä keksin, että hei vitsi mun tarttee ruveta liikkumaan nyt heti! Ja sit mä pistän tyyliin lenkkarit jalkaan ja lähden kerran lenkille, tai teen silloin tällöin jotain lihaskuntoliikkeitä, mutta ne ei koskaan säännöllisty.

VVM: Sä koet että sä voisit olla samalla tavalla järjestelmällinen sen liikkumisen suhteen kuin mitä ruokailujen suhteen? Tai että se auttais sua?

HELM: No joo, todellakin. Ja siis kun niistä ruoka-ajoista on tullut rutiini, niin mun ei tartte miettiä että pitäisköhän syödä lounasta vai ei. Samaan tapaan olis hyödyllistä, jos mulle tulisi rutiini siitä liikkumisesta, niin ettei sitäkään tarttis etukäteen päättää.

VVM: Miten sä ajattelet, että sä voisit tehdä siitä liikkumisesta rutiinin?

HELM: No mä voisin laittaa siihen Lift-appiin jollekin tietylle vuorokaudenajaksi muistutuksen että liiku, ja sitten teen vähän jotain siinä vaiheessa. Päätän vaikka etukäteen, että tänään mä joogaan ja huomenna meen lenkille. Tai sitten otan tavoitteeksi ainakin tässä alkuvaiheessa vain sen, että mä teen jotain liikunnallista, oli se vaikka kyykkyjä tai kymmenen minuutin lenkki. Niin että se liikkumisen tapa voi vaihdella – vähän niinkuin ruokalajit – mutta se ajankohta säilyy.

VVM: Näetkö sä jotain muuta sellaista, mikä sulla toimii siinä ruokailujen järjestämisessä ja mistä voisi olla apua siihen liikkumiseen?

HELM: No ehkä just se, että aina ei tartte olla gourmet-annos, vaan vähäkin on parempi kuin ei mitään. Tai että jos mä en saa itsestäni irti sitä, että mä menisin vaikka sinne lenkille, niin muutama kyykkyhyppysarja voi sinä päivänä riittää. Kunhan on jotain.

VVM: Sä haet sellaista joustavuutta ja armollisuutta siihen liikkumiseen?

HELM: Muun muassa siihen, ja sitten kaikkeen mahdolliseen muuhunkin. Mutta siis erityisesti liikuntaan liittyen mä pystyn soimaamaan itseäni sadalla eri tavalla ihan mistä tahansa valinnasta, joten mä yritän tietoisesti suhtautua just niin, että vähäkin on parempi kuin ei mitään.

VVM: Keksitkö, että milloin liikut?

HELM: Mä kokeilen nyt alkuun sitä, että alkaisin liikkumaan aamulla heti herättyä. Sit jos se ei toimi niin katotaan uudestaan, mutta nyt alkuun tällä.

* * *

On ihan eri meininki työstää haastavaa tilannetta siten, että sitä peilaa johonkin omaan taitoon, onnistumiseen tai vahvaan alueeseen. Niitä siirrettäviä taitoja tai yllättäviä osaamisalueita löytyy, ja sitten sitä kautta voi lähteä hakemaan uusia toimintatapoja.

Kokeile! Mikä toimii, ja mistä sä huomaat, että se toimii?

Kommenteista:
Kommentit ja pohdinnat tervetulleita! Jos tämä kysymyksenasettelu tai kysymisen näkökulma avasi jotain oivalluksia, niin saa ihmeessä jakaa ne kommenteissa. Saa pohtia ja kyseenalaistaa ja miettiä ja kertoa ja ihmetellä ja innostua. Saa myös kokeilla tätä kysymis-vastaus-dialogiajatusta johonkin omaan pohdintaan siellä kommenteissa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3