Lupa olla minä -podcast 1: Kupla

Mä ajattelen kirjoittamalla. Sen lisäksi mä usein ajattelen puhumalla. Tämän tietää henkilökohtaisesti jokainen, joka on sattunut matkustamaan mun kanssa autolla vähänkään pitempiä matkoja. 🙂

Tänään mä sitten päätin ajatella ääneen noin niinkuin nauhalle (paitsi että eihän mitään nykyään laiteta nauhalle, vaan tallennetaan kovalevylle, mutta you know, kuvaannollisesti) ja voilá! Lupa Olla Minä on nyt myös podcast.

Ensimmäisen podcastin aihe on kupla. Mä elän kuplassa, sä elät kuplassa, samoin kuin me kaikki – mutta ehkä vähän eri tavalla kuin miten kuplassa eläminen perinteisesti ajatellaan. Noin vartin mittaisessa podcastissa mä pohdin ja avaan muun muassa sitä, miten kuplassa eläminen määrittää miten kukin meistä hahmottaa maailman, ja miksi sen kuplan tiedostaminen on erityisesti vanhemmuudessa tosi tärkeää.

Ensimmäinen Lupa olla minä -podcast löytyy täältä. Äänenlaadussa voi olla muutama naksahdus, joten skarppaan ensi kerraksi ja yritän olla huitomatta mikrofonia. 😉

Kommenteista:
Saa kommentoida! Mä kuulen mielelläni ajatuksia ja kommentteja, joita podcastin kuunteleminen herättää. Kuulen myös mielelläni palautetta sen suhteen, että kumpi formaatti toimii sinulle itsellesi, blogitekstit vai podcast. Tai saa käydä vaikka ehdottamassa aiheita tuleviin podcasteihin! 🙂

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments

  1. says

    Tuli monenlaista mieleen, joten lähdetään nyt käytännön tasolta. Podcast oli mielenkiintoinen ja yllättävä veto lähtökohtaisesti. Aistikokemuksen tasolla on mukava saada tekstille ääni. Itse asian omaksumisen tasolla minulle kuitenkin lukeminen on luontevampaa, koska ajatuksen harhautuessa (muualle tai syvemmälle asiaan) lukeminen ei jatku automaationa ja siten ei ole tarvetta etsiytyä takaisin kohtaan, jossa harhautui. Mikä on siis minulle joskus ongelma podcasteissa. Teknisestä toteutuksesta sanoisin, että olisi tietysti kätevintä, jos podcastin saisi tilattua jostain (mutta en ole itsekään perehtynyt miten sellainen varsinaisesti toimii). Volyymitaso voisi olla ehkä korkeampi, ainakin puheen osalta.

    Kuplasta sanoit, että siihen voi itse päättää päästävänsä sisään. Vaan voiko kuplaan tunkea ilman lupaa? Olisiko väkivalta juuri tätä? Tai voiko jonkun ”kaapata” kuplaansa vastentahtoisesti. Ehkä se on taas jotain toisenlaista väkivaltaa.

    Terminä kuplaa käytetään (enemmän tai vähemmän virallisesti) aika monenlaisista ilmiöistä. Itselleni se on tullut ehkä useimmiten vastaan puhuttaessa intiimikuplasta tai tanssikuplasta. Intiimikuplalla tarkoitan sitä henkilökohtaista tilaa ja fyysistä etäisyyttä, jonka haluaa muihin ihmisiin pitää. Se on auttanut minua mieltämään omia rajojani ja miksi pahastun niiden rikkomisesta. Tanssikupla on taas eräänlainen keskittyneisyyden ja sisäisen työstämisten tila, joka häiritsee vuorovaikutusta. Tämä sisäänkääntyneisyyden vaihe vaikka teosta työstäessä voi olla jonkinaikaa keskittymiselle tarpeellinenkin. Sama ilmiö on varmasti nähtävissä monen muunkin taidemuodon tai lajin parissa.

    Pahoittelen jäsentämätöntä ajatusläjää – syytän kellonaikaa.

    • says

      Kiitos kommenteista ja palautteesta, erityisesti podcastin tekniseen ja käytännön puoleen liittyen! Toi RSS-syötehomma on sellainen, joka varmaan toteutuu kunhan saan lupaollamina.fi -sivuston pystyyn (on siis työn alla, vink vink). Kiitos myös noista volyymikommenteista, pistän korvan taakse seuraavaa jaksoa varten. 🙂

      Toi oman kuplan rajojen pitäminen ja toisen kuplaan tunkeutuminen on kiinnostava ja monimutkainen juttu. Varmaan riippuu, että miten sen oman kuplan rajojen pitämisen määrittää, mutta mä ajattelen, että viimeistään siinä vaiheessa kun sen oman kuplansa olemassaolon on tiedostanut, niin ihminen pystyy enenevässä määrin vaikuttamaan siihen, että ottaako esimerkiksi (henkisen tai fyysisen) väkivallan niinsanotusti itseensä vai antaako sen mennä läpi.

      Tai siis kun oma tulkinta esim. asian syistä vaikuttaa tutkitustikin siihen, että miten se asia fyysisesti vaikuttaa (sähköshokit sattuu enemmän, jos ajattelee, että niitä antava ihminen tietää satuttavansa; vauva puree voimalla, joka sattuisi ”tahallaan” tehtynä aika paljon enemmän). Toinen asia, mikä vaikuttaa, on ihmisen yleinen henkinen kehitystaso ja senhetkinen käytettävissä oleva tahdonvoima sen kuplan rajapinnan puolustamiseen.

      Ja samaan aikaan, vaikka joskus ihminen ”ottaa itseensä” sellaisia asioita, joita ei ole sellaisiksi tarkoitettu, niin se ei ole myöskään mikään oikeutus sanoa tai tehdä toiselle pahasti, ”kun sä nyt vaan loukkaannut sen takia kun X”. Ehkä tämä olisi myös oman podcastinsa aihe.

      Toi tanssikupla on myös kiinnostava käsite. Tietyllä tavalla lähellä flow’ta, eikö? Mä ajattelisin tän mun kupla-ajatuksen näkökulmasta tanssikuplaa niin, että ihminen keskittyy siihen oman kuplansa sisäiseen ilmastoon, luomiseen, itsensä ja impulssiensa kuunteluun niin paljon, että energiaa ei juuri jää kuplan ulkopuolisten asioiden havaitsemiseen, paitsi jos ne tukevat sitä luomista. (Vrt. muusikko kuulee soittimen äänen mutta ei ovella puhuvaa puolisoa, tai impronäyttelijä pystyy vuorovaikuttamaan kanssanäyttelijän kanssa ja hahmottaa lavalle tuodut miimiset huonekalut, mutta ei näe huoneen nurkassa olevaa televisiota). Hmmm. 🙂