Lupa olla minä ja miten se liittyy vanhemmuuteen

Lupa olla minä -kurssi alkaa kuukauden päästä. Sen ehkä jo tiesitkin (tai jos et tiennyt, niin tämän blogitekstin lopussa on uudestaan linkki kurssisivulle. Lyhyesti: Helsingissä 11.4.-16.5. to-iltaisin 17.30-19.30).

Mutta tiesitkö, miksi mä olen järjestämässä sellaista?

Mä kerron.

Miten lupa olla minä -ajattelu liittyy vanhemmuuteen?

Mä uskon, että ihminen osaa rakastaa toisia täsmälleen siinä määrin kuin hän rakastaa itseään. Ja sen takia hyvä vanhemmuus lähtee siitä, että osaa kohdella ensin itseään armollisesti. Hellästi. Rakastavasti. Kunnioittavasti.

Mä uskon, että lapsi oppii enemmän siitä, miten vanhempi käyttäytyy (lasta kohtaan, itseään kohtaan, toisia ihmisiä kohtaan), kuin siitä, mitä hän sanoo (lapselle, itselleen tai toisille ihmisille).

Mä uskon, että hyvä vanhemmuus ei vaadi täydellisyyttä eikä virheettömyyttä, vaan kykyä olla lapselle läsnä ja kunnioittaa häntä yksilönä kaikista niistä omista virheistä huolimatta ja niiden virheiden läpi.

Mä uskon, että lapselle on hyväksi oppia vanhemman esimerkistä, että virheitä saa tehdä, tunteet ovat sallittuja ja silti kaikkien tarpeita kunnioitetaan – sekä omia että toisten.

Mä uskon, että ihminen, sekä lapsi että vanhempi, tekee parhaansa niiden voimavarojen ja tietojen puitteissa, jotka hänellä kullakin hetkellä on. Ja että käytöksen muuttaminen onnistuu parhaiten silloin, kun ymmärtää, mitä tarvetta sillä käytöksellä yritetään täyttää. Se tarkoittaa, että uusien toimintamallien oppimisen lisäksi on tärkeä tutkia, mitä kaikkea pitää täydentää, jos vanhat toimintamallit jättää pois.

Mä uskon, että jokaiselle vanhemmalle tekisi tosi hyvää opetella tiedostamaan ja tunnistamaan omat solmukohtansa ja varjopaikkansa. Ja sen jälkeen harjoitella tietoisesti muuttamaan omaa käytöstä niin, että pystyy olemaan lapselleen roolimallina. Pelkkä ongelmien tiedostaminen (”mä nyt vaan oon tällainen kun mulla oli niin kurja lapsuus/kouluaika/sisarussuhde/kohtalo”) ei jalosta ihmistä. Niiden ongelmien käsittely jalostaa.

Mä uskon, että mitä useampi vanhempi näkee tietoisesti vaivaa antaakseen lapselleen tunnetasolla tasapainoisemman lapsuuden kuin mitä itsellä oli, sitä rohkeampi ja avoimempi ja luottavaisempi ja empaattisempi ja hyvinvoivampi sukupolvi me voidaan kasvattaa.

Ja sellainen sukupolvi saa ihmeitä aikaan.

Miten Lupa olla minä -kurssi liittyy tähän kaikkeen?

Lupa olla minä -kurssi on paikka ja tila, jossa pääsee tutkimaan omaa ajatteluaan ja käytöstään hyvän vanhemmuuden kontekstissa. Kurssilla käsitellään teemoja, jotka liittyvät oman ajattelun, tunne-elämän ja käytöksen tiedostamiseen ja siellä taustalla olevien syiden näkemiseen.

Lisäksi kurssilla pohditaan käytännön toimintatapoja, joilla sitä tietoista työtä voi tehdä ihan arjessa. Tekniikoita, kysymyksiä, kotitehtäviä. Kurssilla keskustellaan siitä, millaisia kokemuksia edellisellä viikolla on niistä harjoituksista tullut, ja pohditaan, mikä toimi ja mikä ei toiminut.

Tavoitteena ei ole jonkin tietyn rasti-ruutuun-tee-näin-niin-olet-valmis -ohjelman suorittaminen. Sen sijaan tarkoitus on kurssin aikana syventää omaa ymmärrystä siitä, mikä omassa perheessä ja vanhemmuudessa toimii, mitä olisi syytä muuttaa, ja mihin suuntaan sitä olisi hyvä muuttaa.

Kurssi on keskustelumuotoinen myös siksi, että saamme siellä toisiltamme vertaistukea. Usein vanhemmuuden riittämättömyyden tunne (ja puhun tässä myös itsestäni) kumpuaa nimittäin siitä, että kuvittelemme muiden olevan ihan eri tavalla tilanteen tasalla.

Kaikille muille on itsestäänselvää, millaisia lastenhoitotapoja perheessä on luonteva käyttää. Kaikki muut osaavat puhua lapsilleen aina lempeän rakentavasti. Kukaan muu ei pelkää, turhaudu, suutu, ahdistu, häpeä tai koe riittämättömyyttä ihan tavallisen arjen ristipaineessa. Muka. Järjellä voi tietää, että niin ei ole, mutta järjen ääni jää aika hiljaiseksi kun tunne hyökyy yli.

Ja toisaalta kun sekään ei auta, että joku ulkopuolinen (neuvolan terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä tms.) sanoo, että kyllä, vanhemmuus on rankkaa ja usein vanhempi kokee erilaisia raskaitakin tunteita. Juuri sillä sellaisella ”opettelin tämän valtakunnallisesta neuvolajakeluvihkosesta” -äänensävyllä. On tärkeää, että niitä tunteita voi jakaa jonkun sellaisen kanssa, joka ihan oikeasti ymmärtää, millaisia raivontunteita tai häpeän syövereitä lapsiperhearki voi laukaista. Jonkun sellaisen kanssa, jolle uskaltaa myöntää.

Sellainen ympäristö on Lupa olla minä -kurssi.

Tila ja paikka ja aika olla oma hauras itsensä, kaksi tuntia kerran viikossa, kuuden viikon ajan. Ja pohdintaa siitä, miten sen aidon minän kanssa voisi päästä kosketuksiin myös kurssin ulkopuolella ja sen jälkeen.

Lue käytännön kuvioista lisää täältä tai vastauksia kysymyksiin täältä. Tai ilmoittaudu suoraan mukaan täältä – sinulle on tilaa.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Kysymykset ja ajatukset noin yleensä aiheeseen tai erityisesti kurssiin liittyen ovat tervetulleita. Kommenteissa saa myös mielellään ideoida, miten tätä kaikkea voisi toteuttaa jos ei pääse osallistumaan kurssille.

Millaisissa tilanteissa uskallat puhua kaikkein hauraimmista tunteistasi? Kenen kanssa? Mistä tunteista sinun on helppo puhua ja mistä vaikea? Mitkä tuntuvat olevan niitä paikkoja, aiheita, hetkiä, jotka herkimmin saavat aikaan konfliktin lasten kanssa? Mitä ajatuksia, muistikuvia, tunteita silloin nousee pintaan? Miltä tuntuisi antaa niille ajatuksille lupa olla olemassa?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3