Kysymys: Koko ajan suututtaa

Blogiin oli joku löytänyt hakutermillä ”minua suututtaa koko ajan”. Toivottavasti tämä kyseinen ihminen sai jotain apua tilanteeseensa blogini teksteistä – ja jos et vielä saanut, niin toivottavasti tästä on jotain apua.

Jos koko ajan suututtaa

Ihan ensiksi valtavasti empatiaa. On ihan tosi raskasta, jos koko ajan suututtaa. Ja vielä jos siihen päälle ei oikein tiedä, että mitä sille suuttumukselle tekisi, niin olo on kahta kurjempi. Jos patoaa suuttumuksen sisälle, niin kohta kehossa alkaa kiristää ja puristaa ja tuntua siltä kuin räjähtäisi. Ja toisaalta se suuttumus on tosi vaikeaa kertoa muille niin, että ei vahingossa tai tahallaan lykkää sitä niiden muiden vastuulle.

Hyvä homma tässä on se, että olet jo löytänyt sanat sille tunteelle. Tiedät, että suututtaa. Sillä pääsee jo alkuun. Jos et ole vielä tehnyt niin, on tärkeää antaa myös lupa sille tunteelle. Vaikka et olisi ihan varma, että mikä nyt varsinaisesti suututtaa, niin kuulostele ja tunnustele sellaista ajatusta, että saa suututtaa. Se suuttumus itsessään on merkki siitä, että jossain on jotain pielessä, ja se merkki on syytä ottaa vakavasti.

Saa suututtaa.

Löysin jostain sellaisen ajatuksen, että suuttumus on käänteinen pyyntö. Että siellä suuttumuksen taustalla on jokin sellainen tarve, jota joku – sinä, joku läheinen, yhteiskunta – ei ota vakavasti. Ja se tarpeen ohittaminen, jonkinlainen rajaloukkaus, aiheuttaa suuttumusta.

Auttaisiko, jos kirjoittaisit tai puhuisit (itseksesi ääneen tai jollekulle luotettavalle) ja aloittaisit, että ”minua suututtaa”? Jos tiedät, että mikä sen suuttumuksen laukaisee, niin voit jatkaa, että ”minua suututtaa, kun…”, ja katsoa, että mitä sieltä tulee? Tai voit kokeilla täydentää vaikka kymmenen ”minua suututtaa silloin, kun” -lausetta, ja katsoa, että onko niillä suuttumuksen laukaisijoilla jotain yhteisiä piirteitä?

Tai ottaa kynän ja paperia ja piirtää sen suuttumuksen, tai laittaa musiikkia ja riehua sen suuttumuksen pihalle? Tai huutaa täyteen ääneen ja mätkiä tyynyä? Jollain tavalla päästää sen suuttumuksen tuoman energian pihalle, niin ettei se sumenna ajattelua ja oloa?

Ja sitten kun se raivo on päässyt ulos turvallisesti, niin on ehkä helpompi ja luontevampi tutkia, että mikä rajaloukkaus tai kohtaamaton tarve siellä suuttumuksen takana onkaan. Voi miettiä, että voiko omalla käytöksellä muuttaa tilannetta jotenkin, pitäisikö omia odotuksia tutkiskella, onko syytä ottaa asia puheeksi jonkun kanssa vai olisiko järkevää välttää jotakin tilanteita kokonaan.

Kun ei sillai tartte elämäänsä elää, että koko ajan suututtaa. Ei se suuttumus itsessään ole mikään sellainen asia, jonka olemassaolo täytyy vain sietää. Samalla tavalla kuin vaikka palohälyttimen ääni ei ole asia, jonka kanssa vain pitää oppia elämään – päin vastoin, se on viesti siitä, että jotain on syytä tehdä ja mielellään melko pian. Sitä viestiä pitää vaan opetella kuuntelemaan.

Toivottavasti tästä on edes vähän apua siihen suuttumuksen työstämiseen.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Ajatuksia ja tuntemuksia suuttumukseen ja sen käsittelyyn liittyen, kertomuksia keinoista jotka on itselle toimineet, tai ihan puhdasta empatiaakin saa tarjota. Jokainen itsensä ja vain itsensä asiantuntijana. 🙂

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3