Kysymyksiä ja vastauksia Shiva Natasta

Mulla on ihan hirveä tarve kirjoittaa Shiva Nata -aiheinen teksti, kun oon saanut pitkästä aikaa monena päivänä tehtyä Shiva Nataa (eli shiva natailtua), mutta mun on vaikea keksiä, mistä aloittaisin. Niin mä nyt kasaan tähän erinäisiä kysymyksiä ja vastauksia niihin. Kommenteissa saa kysellä lisää.

Mitä Shiva Nata on?

Se on koko kehon keskittymisharjoitus. Se on ei-kemiallinen tapa saada aivot turbovaihteelle. Se on niin vaikeaa, että tasoa 7 tekee noin kaksi ihmistä maailmassa ja taso 8 on puhtaasti teoreettinen. Tämä on hyvä asia, koska Shiva Nataa tehdessä kuuluu mokailla, hukata jutun punainen lanka, tehdä virheitä.

Shiva Nata on myös loistava tapa opetella tai syventää meditaatiota, koska oikeaoppisen (lue: tarpeeksi vaikeaa, tarpeeksi virheitä) Shiva Nata -session jälkeen aivot ovat niin soseena, ettei päässä liiku yhtään mitään. Hetken meditaation jälkeen ajatus alkaa kuitenkin luistaa, ja siinä vaiheessa alkaa löytyä oivalluksia. Yhteyksiä. Hoksaa asioita, jotka on aivoilla tiennyt vaikka kuinka kauan. Tai näkee jonkin asian, ongelman tai tilanteen ihan uudelta kantilta ja yhtäkkiä huomaa sen sisäisen logiikan.

Miten Shiva Nata toimii?

Mä ajattelen, että Shiva Nata perustuu yhteyksiin. (Sen voi ajatella perustuvan myös aaltoliikkeeseen ja taajuuksiin jne. mutta mun itseni on helpointa hahmottaa se näin.) Kuvittele, että edessäsi on neliö. Tai vielä parempaa, mä piirrän sulle sen neliön.

Tohon neliöön on merkattu yhteydet 1-2-3-4, 1-3 ja 2-4. Yhdestä pisteestä on siis yhteys kaikkiin muihin neliön pisteisiin.

Shiva Natassa se neliö on väännetty mutkalle spiraaliksi, jota seurataan kädellä joko eteenpäin (1-2-3-4-1) tai taaksepäin. Tai sitten voi mennä neliön poikki, 1-3, 2-4.

Molemmilla käsillä on oma spiraalinsa, ja ykköstasolla aloitetaan siitä, että tehdään molemmilla käsillä spiraali eteenpäin, 1:1-2:2-3:3-4:4-1:1. Sitten taaksepäin, 1:1-4:4-3:3-2:2-1:1. Sitten ensimmäinen käsi eteenpäin ja toinen käsi taaksepäin, 1:1-2:4-3:3-4:2-1:1. Tässä kohtaa yleensä tulee ensimmäinen aivojen nyrjähdys. Sitten vielä ensimmäinen käsi eteenpäin ja toinen taaksepäin. Sitten tehdään peilikuvana.

Sitten eka käsi aloittaa kakkospisteestä, toinen ykkösestä, ja mennään molemmilla käsillä eteenpäin, 2:1-3:2-4:3-1:4-2:1. Ja niin edespäin, kaikki mahdolliset eri käsien aloitusasennot, ja samat peilikuvana.

Paitsi että niitä neliöitä on kaksi, ja pisteitä yhteensä 8. Kakkostasolla toinen käsi menee spiraalia 1-4, ja toinen käsi spiraalia 5-8. Ja kolmostasolla ei enää mennä suoraan spiraalia eteenpäin tai taaksepäin, vaan tehdään välillä peilikuvasiirtymiä ja mennään neliön poikki. Tasoja on siis yhteensä 8.

Kuten sanottua, tämä monimutkaisuus on siinä mielessä hyvä asia, että tarkoitus on tehdä virheitä. Shiva Natassa opetellaan joka tasolla tekemään tietty sarja siirtymiä pisteiden välillä, ja seuraavalla tasolla opetellaan astetta monimutkaisempi sarja, joka käyttää vähän eri yhteyksiä mutta samojen pisteiden välillä.

Aargh, miksi tää on näin vaikeaa?!?! Miksi ja mitä ja apua?!

Niin. Shiva Nata pistää ihmisen nokakkain totuttujen käyttäytymismalliensa kanssa kahdella tavalla. Toisaalta itse laji on niin mahdoton – ei ole olemassa mitään mustaa vyötä, on vain eri tapoja joutua nöyrtymään lajin edessä – että se saa ihmisen reagoimaan suoraan luista ja ytimistä samalla tavalla kuin aina kaikkeen muuhunkin. Kun ylemmät ajattelutoiminnot on saatu solmuun, virheen kohdalla esiin nousee tosi selkeästi sellaista, minkä normaalisti kykenee suitsimaan. Niinkuin vaikka että hermostuuko, suuttuuko, tuleeko sellainen olo ettei oikein osaa koskaan mitään, riemastuuko, hävettääkö, tsemppaako hampaat irvessä, lyökö koko jutun läskiksi…

Toinen tapa, millä Shiva Nata saa tiedostamaan totutut käyttäytymismallit, liittyy siihen, miten rutiinit syntyvät. Aivoissa on potentiaalia huikean paljon useampiin neuronikytköksiin kuin mitä ihminen keskimäärin käyttää. Kun oppii jonkin uuden asian, aivoihin syntyy uusi kytkös, ja kun toistaa sitä asiaa, kytkös vahvistuu. Jos tekee asiat aina samalla tavalla, yksi kytkös vahvistuu ja toiset heikentyvät. Shiva Natassa tietoisesti koko ajan opetellaan uutta, ja kun työn alla oleva taso alkaa sujua ilman virheitä, on aika vääntää tasoa vaikeammalle. Toisin sanoen luodaan koko ajan uusia kytköksiä ja vahvistetaan niitä tasapuolisesti ilman, että yksi kytkös saa epäsuhtaisen paljon toistoja. Se tuo tietyllä tavalla etäisyyttä niin, että ne omat tiedostamatta toistuvat käytösmallit on helpompi huomata, tiedostaa ja tarvittaessa tehdä niille jotain.

Hindulaisessa jumaluusopissa Shiva on luomisen ja tuhoamisen jumala, ja se onkin ainoa tapa, jolla Shiva Nata liittyy mitenkään mihinkään uskontoon tai uskomuksiin. Tai siis se Shiva Natan piirre, että koko ajan luodaan uusia kytköksiä, opetellaan uusia yhteyksiä eri pisteiden välillä, ja samalla ikäänkuin tuhotaan edellisiä tasoja, kun niitä ei enää vahvistetakaan. Paitsi että jos on päässyt vaikka tasolle 4, niin voi ihan hyvin vielä tehdä tasoja 1, 2 ja 3, kunhan tekee niitä tarpeeksi vaikeina. Kuten esimerkiksi musiikin tahtiin, tai tosi nopeasti, tai ottaa jalat mukaan, tai korvaa numerot sanoilla, tai jotain.

Mitä hyötyä Shiva Natasta sitten on?

Kuten sanottua, Shiva Nata on loistava tapa virittää keskittymistä. Siinä yhdistyy keholla tekeminen, numerosarjan muistaminen ja käsien reitin hahmottaminen tilassa, joten se on todellista aivojumppaa. Mä en itse yleensä tee Shiva Nataa illalla, koska oon muuten liian virittyneessä tilassa kun pitäisi mennä nukkumaan. Sen sijaan yleensä kun alan kirjoittaa, shiva natailen hetken, jotta saan aivot oikeaan vireeseen.

Itseasiassa mun gradukin on aika paljon velkaa Shiva Natalle. Sekä asiasisältöjen ja teoriaosan yhtenäisyyden puolesta – mulla oli kolmen eri humanistisen tai kasvatuksellisen tieteensuunnan teoriaa, jota yhdistelin gradussani – että työtehon puolesta. Kuten mainitsin aiemmin, mä tein gradua lähinnä silloin kun lapsi nukkui päikkäreitä. Siinä vaiheessa kun lapsi viimein simahti, niin ei ollut kamalasti varaa valikoida, haluaako tehdä gradua vai ei. Hetki Shiva Nataa samalla kun kahvi tai tee kiehui, ja graduvire oli lähes varma. Olen myös erinäiset kerrat käynyt yliopiston oppimiskeskuksen invavessassa tekemässä muutaman kierroksen Shiva Nataa, jos esseetä kirjoittaessa on alkanut vire roikkua.

Lisäksi mä huomaan, että oon alkanut tiedostaa omia ja toisten rutiineja ja käyttäytymismalleja silloinkin, kun en oo äskettäin shiva nataillut. Jos mua risoo tai mietin omaa tai toisten käytöstä jossain konfliktitilanteessa, niin mulle on luontevampaa miettiä asiaa siltä kannalta, että missä muussa tämä sama ilmiö toteutuu? Onko mulla tai tolla toisella jossain muissakin asioissa suhtautua juuri näin? Ja onko mun oma käyttäytymismalli paras mahdollinen, vai olisiko siinä varaa parantaa?

Ja mä oon paljon vähemmän perfektionisti. Kun harrastaa virheiden tekemistä, sietää epätäydellisyyttä ehkä vähän paremmin. Tai ainakin on hyvä tilaisuus opetella sietämään jotain sellaista, mihin törmää päivittäin.

Kannattaako mun kokeilla Shiva Nataa?

Aina kannattaa kokeilla, jos tilaisuus tulee. Mä luulen, että tästä vois olla hyötyä monille esimerkiksi luovilla aloilla työskenteleville, kun pitää keksiä jotain muutakin kuin sitä vanhaa tuttua. Toisaalta Shiva Nata on juurikin sellainen laji, jossa omat jumit tulee sen verran vauhdilla vastaan että on ihan ymmärrettävää ettei ehkä huvita jatkaa. Ja toisaalta, jos on kiinnostunut omasta henkisestä kasvusta ja omien mörköjen ja jumien työstämisestä joko siviilissä tai työelämässä, niin tässä hommassa niihin pääsee ihan varmasti käsiksi ja niille voi ruveta tekemään jotain.

Mä en tiedä, harrastaako Suomessa kukaan muu tätä lajia. Muutamalle ihmiselle oon joskus perusteita opettanut, eli jos satutte lukemaan ja ootte jatkaneet harjoituksia niin kertokaa ihmeessä. Mulla on haaveena jonain päivänä ruveta opettamaan Shiva Nataa Suomessa, mutta jos joku haluaa oppia jo ennen sitä niin täältä löytyy DVD.

Mistä ihmeestä sä oot tällaisen lajin bongannut?

Havi Brooks, joka on mun idoli niin monessa asiassa, on omien sanojensa mukaan maailman toiseksi kovin shivanautti. Havin opettaja ja tän lajin kehittäjä, Andrey Lappa, joka esiintyy myös tossa DVD:llä, on joogaopettaja, joka asuu Himalajalla. Alla vielä Havin video kakkostasosta.

Maailman siisteintä, eikö? Youtubesta löytyy näköjään myös lisää videoita, joten jos alkoi kutkutella niin siitä vaan opettelemaan. 😉

Kommenteista:
Kommentit, kysymykset, ihmettelyt jne. ovat tervetulleita. Mä en oikein tiedä, että onko tää maailman siisteintä ikinä pelkästään mun mielestä, mutta jos tää kuulostaa jostain muustakin innostavalta niin ilmiantakaa itsenne ihmeessä!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments

  1. says

    Innostuin katselemaan videoita, mutta mitenköhän sitä pääsisi varsinaisesti treenaamisen alkuun. Sä kirjoitat tosi innostavasti, ihan todella aloin uskoa, että tästä voisi olla hyötyä monellakin tasolla.

  2. says

    Kiitos hyvästä blogista!
    Mä olisin tosi kiinnostunut tän oppimisesta kanssa. Ja muutenkin olisi hauskaa jutella muistakin käyttämistäsi metodeista. Mitä irjaa käytit tuossa welcoming-jutussa? En ole varma, mainitsitko sen jossakin. Ikuinen kiire vaivaa tässä kotiäidin ihanassa ja samalla niin vaativassa hommassa. (Ja taidan olla aika hätäinen lukija ja vielä hätäisempi kirjoittaja, siksi en usein uskalla mitään mihinkään kommentoidakaan).

    • says

      Kiitos tiedosta!
      Joo, pidä ihmeessä!!!
      Niinpä, ne aikataulut on vaikeita… ja pitäis ilmeisesti keksiä joku tila. Ai niin, voiko Shiva Nataa tehdä myös lasten/vauvojen kanssa? Oletko itse tehnyt sitä vauva liinassa?

    • says

      Oon varmaan joskus tehnyt Shiva Nataa sillai, että vauva on nukkunut liinassa. Isomman kanssakin varmaan onnistuu, mutta ongelmaksi voi muodostua sit se hetken meditaatio varsinaisen Shiva Natan tekemisen jälkeen – voi olla hankalaa päästä täysin keskittyneeseen tilaan jos on seuralainen liinassa. Toki jos tekee Shiva Nataa sillai kevyellä meiningillä niin ettei meditoi sen jälkeen, niin se haittaa vähemmän.