Kysyminen, kuunteleminen ja vallankäyttö

20131104-220317.jpg

Kun kuuntelet, niin mitä kuuntelet?

Kuunteletko, jotta saisit suunvuoron ja pääsisit sanomaan, mitä itse ajattelet asiasta?

Kuunteletko, jotta saisit selville, missä kohtaa toinen on oikeassa tai väärässä?

Kuunteletko velvollisuudentunnosta?

Kuunteletko ymmärtääksesi?

Kun kysyt, niin miksi kysyt?

Kysytkö saadaksesi oikean vastauksen?

Kysytkö saadaksesi tietoa?

Kysytkö aiheuttaaksesi toisessa toimintaa?

Kysytkö saadaksesi toisen ajattelemaan?

Kuuntelemisen ja kysymisen nuorallatanssi

Pienen lapsen kanssa eläminen on jatkuvaa kysymisen, ohjaamisen ja kuuntelemisen nuorallatanssia.

Toisaalta lasta tulee kuunnella ja hänen kokemukselleen tulee antaa tilaa. Toisaalta se tilan antaminen ei voi jatkuvasti tarkoittaa sitä että normaali arki pysähtyy heti kun lapsella on Nyt Taas Vähän Vaikeaa.

Lapsella on omat kysymyksensä – miksi on näin, mikä se olikaan, mitä tämä tarkoittaa – joihin aikuinen välillä tietää vastauksen ja välillä ei. Kyselyikäisen kanssa saa itsensä uuvutettua helposti yrittämällä vastata kaikkiin lapsen kysymyksiin. Toisaalta ihan kaikkiin kysymyksiin ei myöskään voi vastata ”no mitäs sä itse arvelet?”.

Sitten on tämä lapselta kysymisen taiteenlaji. Neuvolasta asti muistutetaan vanhempia, että lapselta ei tule kysyä, että laitatko sukkahousut, vaan että minkäväriset laitat. Tai että lapsi saa päättää jotain sellaista yhdentekevää, jolla ei ole vanhemmalle merkitystä.

Voi kuitenkin käydä niin, että tuo jediritari-tasoinen ”laitatko siniset vai punaiset sukkahousut” -mielenhallintakikka menee läpi ehkä kaksi kertaa, jonka jälkeen lapsi seuraavalla kerralla ilmoittaakin, että hän ei laita sukkahousuja ollenkaan. Mitä silloin kysytään? (Meillä kysytään, että aijaa, miksi et laita, ja pohditaan sitä. Tai sitten kysytään, että no mitäs laitat niiden sijasta, kun muuten tulee kylmä.)

Ja toisaalta on niinkin, että välillä lapsen pitää saada päättää jokin sentasoinen asia, joka ei olekaan vanhemmalle yhdentekevä. Vaikka että mennäänkö puistoon X, joka on lähempänä, vai puistoon Y, joka on vaivalloisemman matkan päässä. Lapselle on kutkuttavaa tietää, että aikuinen on valmis tinkimään omastaan, jotta hän saa mieleisensä vaihtoehdon.

Silloin vanhemman pitää etukäteen päättää, että suostuu siihen lapsen valintaan, oli se sitten kumpi tahansa. On melkoisen luottamusta rapauttavaa (sekä aikuiselle että lapselle), jos ensin kysytään että miten haluaisit tehdä, ja sitten vastaus onkin että no eikös mielummin kuitenkin tuo toinen jooko.

Jos kysymyksen esittäjä ei aidosti ole valmis sitoutumaan molempiin vaihtoehtoihin, niin silloin on rehellisempää suoraan käyttää valtaa ja päättää itse.

Koska pohjimmiltaan kyse on vallasta.

Kuka tässä perheessä käyttää valtaa?

Kysyminen ja kuunteleminen ovat tietyllä tavalla, syvimmiltään, vallasta luopumista.

Perinteisesti sillä on valta, jolla on puheenvuoro. Mitä useammin lapsi saa aidosti sen puheenvuoron, mitä useammin häneltä aidosti kysytään ja häntä aidosti kuunnellaan, sitä useammin hän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan maailmaansa.

Lähtökohtaisesti perheen aikuiset ovat niitä, joilla on eniten sekä valtaa että vastuuta. Jos lapsella on perheessä valtaa tai vastuuta, niin vanhemmat ovat sen hänelle antaneet (tietoisesti tai tiedostamattaan, mikä on ihan oman blogitekstinsä aihe).

Yksi tapa antaa lapselle oikeanlaista valtaa ja vastuuta on kysyä tilanteeseen sopivia kysymyksiä.

”No mitä itse ajattelet” -kysymykset antavat lapselle vastuuta omasta ajattelustaan. ”Mitä haluaisit tänään tehdä/pukea päällesi/syödä” -kysymykset antavat lapselle valtaa vaikuttaa oman päivän kulkuun. ”Mitähän seuraavaksi kannattaisi tehdä” -kysymykset antavat lapselle valtaa ja vastuuta oman toiminnan ohjauksesta. ”Miltä arvelet, että isistä tuntuu” -kysymykset antavat lapselle keinoja ja vastuuta toisten tunteiden huomioimisesta (mikä siis EI ole sama asia kuin vastuu toisen ihmisen tunteista sinänsä).

Kysyminen ja kuunteleminen ovat välillä hitaampia ja vaivalloisempia tapoja saada asiat etenemään kuin käskeminen, ilmoittaminen ja selittäminen. Toisinaan kapasiteetti riittää hädin tuskin kokonaisten lauseiden muodostamiseen, saatikka sitten kysymiseen ja aktiiviseen kuunteluun. Ja toisaalta, oikealla kysymyksellä tai lapsen ajatuksia aidosti kuuntelemalla jokin pitkään päänvaivaa aiheuttanut homma voi aueta ja ruveta toimimaan helposti ja luontevasti.

Koskaan ei tiedä, ellei kokeile.

Millaisilla tavoilla sinä kysyt lapselta? Millaisista lähtökohdista kuuntelet lasta?

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3