Kirje lapsilleni Pyhästä ja siihen uskomisesta

Nuppuset,

te ette vielä muutamaan vuoteen osaa lukea tätä, mutta se ei haittaa. Mä kirjoitan tämän nyt, ja katson sitten, kun osaatte lukea, että olenko vielä samaa mieltä. 🙂

Tänään luettiin L:n kanssa Lasten Raamatun kertomuksia. Raamattu on sellainen kirja, johon on kerätty ihmisten kertomuksia siitä, miten joku on kohdannut Jumalan. On muitakin kirjoja, joissa ihmiset kertoo toisilla sanoilla siitä, että ovat kokeneet jotain pyhää ja arvokasta. Mä uskon (vaikken voi olla ihan varma), että niissä kaikissa kirjoissa kerrotaan samasta pyhästä ja arvokkaasta, mutta eri ihmiset on puhuneet eri aikoina ja eri paikoissa samoista asioista eri sanoilla. Joillekin ihmisille on tosi tärkeää, että vain heidän sanoillaan saa puhua siitä pyhästä ja arvokkaasta, koska muuten se ei olisi ollenkaan niin pyhää tai arvokasta. Jotkut puhuu Jumalasta tai Allahista, toiset valaistumisesta, kolmannet rakkaudesta. Jos teille joku niistä sanoista ja kertomuksista tuntuu tutulta, sopivalta ja oikealta, niin käyttäkää niitä.

Kotona me ollaan puhuttu Jumalasta, Jeesuksesta, Pyhästä ja sellaisista, koska ne on isille ja äidille tutuimpia sanoja. Sitten, kun olette tarpeeksi isoja, niin etsikää käsiinne vaikka verkosta (isin ja äidin aikaan sanottiin että ”googlatkaa”) muidenkin uskontojen pyhiä tekstejä ja tutkailkaa, onko niissä jotain sellaista, mikä tuntuu turvalliselta ja oikealta.

Nyt, kun olette pieniä, niin Raamatun kertomukset on teille suunnilleen samalla viivalla kuin Teletapit, Pupu Tupunat ja Nalle Puhit. Se ei haittaa – niissä voi olla jotain sellaisia tärkeitä ajatuksia, joiden ymmärtämiseen ei tarvitse ajatusta Pyhästä. Kun kasvatte, niin ne kertomukset voi alkaa kiinnostaa enemmänkin, tai sitten ei. Niissä on käynyt monesti niinkuin rikkinäisessä puhelimessa: joku ihminen on kokenut vavahduttavasti kohdanneensa Pyhän, ja kertonut siitä muille, jotka ovat kertoneet siitä edelleen, ja edelleen, kunnes joku on lopulta kirjoittanut sen kertomuksen muistiin sellaisena, kuin on sen itse kuullut. Se ensimmäinen, Pyhän kohdannut ihminen, on varmasti yrittänyt parhaansa kertoakseen kokemastaan, ja kuitenkin se viesti on matkan aikana latistunut ja muotoutunut sellaiseksi, miten sen ajan tavalliset ihmiset ovat sen asian ymmärtäneet.

Kun luette niitä kertomuksia, niin älkää tarttuko kovasti yksityiskohtiin. Kuunnelkaa sitä Pyhän kaikua siellä taustalla.

Te saatte uskoa, epäillä, kyseenalaistaa, ihmetellä oman uskonne kanssa. Saatte olla Pyhästä onnellisia ja Pyhälle vihaisia. Se ei mene siitä rikki, vaan päinvastoin teidän suhteenne Pyhään vahvistuu siitä ravistelusta.

Jossain vaiheessa teistä voi tuntua, että muilla sanoilla Pyhästä puhuvat ihmiset ovat väärässä. Että he eivät tajua omaa parastaan, tai että teidän pitää auttaa heitä näkemään oikeat sanat ja oikeat tarinat Pyhästä puhumiseen, jotteivät he joutuisi elämään koko elämäänsä kadotuksessa, tyhjyydessä, onnettomuudessa ja pimeydessä.

Mä toivon, että te muistatte silloin olla niille toisille hellävaraisia ja ystävällisiä erimielisyyksistä huolimatta. Mä tiedän, että tuntuu kurjalta pelätä toisten onnellisuuden puolesta, varsinkin kun haluaa auttaa. Ja on tosi vaikea muistaa, että niillä toisilla voi ihan oikeasti olla hyvä olo niiden omien sanojensa ja omien tarinoidensa kanssa. Yrittäkää silti.

Jossain vaiheessa, kun kasvatte isoiksi, saatatte päättää että Pyhä on ihan turha ja tarpeeton mielikuvituksen tuote. Se on tärkeä vaihe, koska vasta sen Pyhän kieltämisen ja lapsenuskon hylkäämisen jälkeen voi löytää sellaisen toisenlaisen hengellisyyden, jos sellaiseen kokee imua ja kutsua. Ihan hyvin elämässä pärjää ilmankin, ja on tärkeää, että se kutsu hengelliseen kasvuun ja etenemiseen tulee silloin teidän omasta sielustanne, ei ulkopuolelta. Ei edes minulta.

Ja jos tulee sellainen vaihe, jossa ette koe Pyhän rakkautta tai läsnäoloa, niin muistakaa edes, että äiti rakastaa teitä aina ja kaikesta huolimatta.

 Olkaa siunattuja, rakkaat pienet.

 Äiti

Kommenteista: 
Saa kommentoida! Tervetulleita ovat erityisesti omat ajatukset hengellisyydestä, hengellisestä kasvatuksesta, siihen liittyvistä omista kokemuksista tai ongelmista. Saa myös kysellä, jos haluaa tietää lisää siitä, miten mä koen hengelliset asiat. En toivo keskustelua siitä, mikä on ”oikein” tai ”väärin”, koska se riippuu (mun nähdäkseni) aika paljon jokaisen omasta maailmankuvasta. Ihmettelyä omasta maailmankuvasta käsin saa harrastaa!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3