Kevätkriisi 2013

kirjoitin viikko sitten keväästä ja siitä, miten joka vuosi siihen tuntuu kerääntyvän kaikkea kriisiä.

Haha. Hahaha. Tää on sitä, mitä Alanis Morrissette kutsuu ironiaksi vaikka se on oikeasti jotain ihan muuta. Lähinnä termi kosminen v*ttuilu tulee mieleen.

Eilen nimittäin alkoi tän kevään kriisi, kun kaaduin ja rusautin kyynärpääni leikkauskuntoon. Huomenna leikataan, sit kattellaan, sit toivutaan ja ihmetellään että on muuten arki jännää kahden alle kolmivuotiaan kanssa.

Asioita, joita olen jo oppinut kantapään (kyynärpään, hehe *facepalm*) kautta:

  • Avun vastaanottaminen on vaikeaa. Oman heikkouden hyväksyminen on vaikeaa. On myyttisempää – sisu, sinnikkyys, hammasta purren läpi harmaan kiven, tiettekö – vaan pärjätä. Ajatella, että ihan hyvin voin tyhjentää terveellä kädellä tiskikonetta sen sijaan, että istuisi paikallaan ja odottaisi, että joku auttaa sukat jalkaan. On valtavan houkuttelevaa vastata avuntarjouksiin ”ei kiitos, mä kyllä pärjään”.
  • Pärjääminen on valitettavan yliarvostettua. Kulttuurisesti on hyväksyttävää vetää itsensä piippuun, ettei vain rasita ketään muuta. Heikkous on hävettävää, sekä miehille että tasa-arvon keskellä kasvaneille naisille. Varsinkin meille perfektionisteille ja muista huolehtijoille, joille toisten heikkous on ihan ok mutta omaa ei haluta myöntää.
  • Empaattinen kuunteleminen voi olla tosi yksinkertaista. Mä kerroin puolisolle pari kuukautta sitten, että jos et kuunnellessasi mitään muuta osaa sanoa niin sano että ”Nuo on raskaita tunteita.” Ja vaikka mä tiedän, että se on puolison vakiovastaus, niin se auttaa silti, koska se antaa tilaa niille tunteille.
  • Joskus on osattava luopua, ja se luopuminen on usein ihan hanurista. Mä peruin Lupa olla minä -kurssin tältä keväältä, koska mä en kolmessa viikossa oo vielä työkunnossa. Ihan piinallisen tuskallisen vaikea päätös, joka harmittaa edelleen, ja silti se oli oikea päätös. Pitää säästää energiaa toipumiseen.
  • Aika monia asioita voi tehdä yhdellä kädellä. Toisia ei niin millään.

Mä varmaan päivittelen vähän lyhyempiä tekstejä (näin vasemmalla kädellä kirjoiteltuna) ja ehkä myös lisää podcasteja. Kattoo ny. Johonkin mun tarttee varmasti pohtia tätä kaikkea, niin miksei sitten tänne.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Paranemistoivotukset ja vertaistuki ovat erityisen tervetulleita. <3
Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Comments

  1. says

    Voi ei, ihan tyhmää! Kosminen kettuilu on siitä v-mäistä, että sitä ei voi _mitenkään_ kostaa (paitsi olemalla itsepäisesti oppimatta vastoinkäymisistä, mikä siis auttaa itseäkin Tooosi paljon niinkun kostot yleensä 😛 …) Tsemppiä ja parantavia haleja. On oikeesti ok ottaa apua vastaan. Ajattele se niin, että apu= tilaisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen jaksamisen mukaan, mikä on myös parantavasti piristävää 🙂

  2. Maaria says

    Aika monia asioita voi tehdä myös yhdellä jalalla :), joten uskon vakaasti, että myös yhdellä kädellä. Ja sitten kun ei jaksa, niin ei jaksa, ja se on maailman eniten OK — ja silloin turvaverkostot astuu kehiin!

  3. says

    Luin juuri asiasta toisaalta ja todella harmillista! Toivottavasti teillä on lähellä apujoukkoja – näissä tilanteissa niitä saa ja pitää vaivata. Tarjoaisin jotain käytännön apua, jos asuisimme samalla paikkakunnalla. Nyt täytyy tyytyä toivottelemaan teetä ja sympatiaa.

    Jos on epäselvää sairaanhoidollisten asioiden tai muun lääketieteellisen kanssa niin ota ihmeessä yhteyttä, pystyn mahdollisesti auttamaan. Kipulääkitystä kannattaa leikkauksen jälkeen ottaa jonkin aikaa tasaiseen tahtiin, vaikka ei olisikaan erityisen kipeä. Teho on parempi pitoisuuden pysyessä tasaisena ja kipulääkkeen ollessa ”askeleen edellä”. Hyvä asia kuitenkin se, että meni kyynärpää eikä olkapää. Työssa saamieni kokemusten perusteella leikatut kyynärpääpotilaat ovat toipuneet hyvin ja nuorena ihmisenä sinulla luutumisen pitäisi olla nopeaa.

    Voimia toipumiseen ja intoa kuntoutumiseen!

  4. says

    Kiitos kaikille kommenteista. <3 (Lyhyestä virsi kaunis, lisää seuraavassa tekstissä.)

    Annina: Mä luulen, että meillä ei oo universumin kanssa ihan sama käsitys huumorista, mutta jonain päivänä, vanhana ja viisaana, tällekin ehkä vielä nauraa. Sillai oikeasti, ei sarkastisesti.