Joulukalenteri 19.12.: Kalkkiviivoilla perustarpeet usein unohtuu

Joulun odotus saattaa tuoda mukanaan paitsi lasten riemua ja kulkusten helkkäämistä, myös kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita, stessiä ja kaaosta. Lupa olla minä -joulukalenterin tarkoitus on auttaa sinua löytämään omannäköinen joulu, yksi kysymys kerrallaan. Joulukalenterin muut osat löydät blogista tai Facebookista. Tervetuloa mukaan. ❤️

Joulukuun yhdeksästoista päivä. Joulunalusviikon maanantai. Tämän päivän luukkukysymys on seuraava:

Miten huolehdin perustarpeistani tällä viikolla?

Onko sinullekin joskus käynyt niin, että mitä lähemmäs tulee jonkin ison tapahtuman alkaminen, projektin deadline tai muu valmistelua vaativa ajanjakso, sitä huonommin tulee huolehtineeksi itsestään? Vähän yöunista nipistämistä, ehkä fiksusta ruokailusta tinkimistä, sen sellaista. Kahvia tulee juotua tarpeettoman paljon ja vettä vähemmän, liikkumisesta tai läheisten kanssa vietetystä ajasta puhumattakaan?

Ikään kuin se oman kehon ja mielen hyvinvoinnista tinkiminen jollain maagisella tavalla parantaisi tehoja tai suorituskykyä. Ikään kuin tunti pois nukkumisesta, liikkumisesta tai suihkussa haaveilusta olisi tunti tehokasta asioiden suorittamista hyvällä fiiliksellä.

Joskus tarvitaan kiri, vaan tarvitaanko aina?

Ja toki joo, joskus on sellaisia projekteja jotka täytyy pinnistää maaliin saakka oli fiilis mikä tahansa, koska siellä maaliviivan toisella puolella voi sitten rauhassa rentoutua. (Lähinnä synnyttäminen ja gradu tulevat omasta kokemuksesta mieleen, mutta toki niitä tilanteita on muitakin.) Silloin kun sen päätöksen on tehnyt tietoisesti, niin viime hetken paniikki/inspiraatio/loppukiri (valitse omasi) voi olla hienokin kokemus.

Toisinaan se kuitenkin jää päälle. Sellainen ajatus, että loppukirin täytyy aina olla kiri, jonka aikana ei tehdä mitään muuta kuin vain hengissäpysymisen kannalta tärkeimmät asiat. Sellainen fiilis, että sadan prosentin suorittaminen on nyt ensisijaista, fiilistellään muita tarpeita sitten myöhemmin. Ja jos se vaihde jää päälle, niin ei sitä myyttistä ”myöhemmin” -hetkeä tule ikinä.

Niin entäs jos tällai joulun alla kokeilisi sellaista, että menisi suht fiksuun aikaan nukkumaan, ainakin muutamana iltana? Että katsoisi kellosta, milloin olisi fiksu aika syödä? Että ihan asiakseen laittaisi kalenteriin myös liikkumista? Että sopisi ystävän kanssa vaikka parinkymmenen minuutin puhelun, jolloin puhutaan jostain ihan muusta kuin joulukiireistä?

Tankkaa hyvä ihminen välillä

Jaksaminen on sillä tavalla uusiutuva luonnonvara, että sitä tulee lisää kun huolehtii omista tarpeistaan. Ja jos mielessä on sellainen illuusio, että omista tarpeista huolehtimiseen ei ole aikaa, niin no, no niin. Se on vähän kuin lähtisi ajamaan Hangosta Utsjoelle kauhealla kiireellä ja vakuuttuneena siitä, että ei meillä ole aikaa tankata tätä autoa. Johonkin asti pääsee ja sitten yksinkertaisesti ei enää etene.

Listasin tuolla ylhäällä esimerkkeinä perustarpeista ruoan, veden, nukkumisen ja liikkumisen lisäksi läheiset ihmiset. Periaatteessa hengissä pysyy ilmankin aitoa yhteyttä ja nähdyksi ja kuulluksi tulemista – ja silloin jos toiminnan kriteerinä on ”pysyn hengissä”, niin ei siinä mitään, saa olla. Tavallaan kuitenkin toivoisin, että suurimmalla osalla tämän blogin lukijoista olisi myös ihan tärkeää se, että miltä elämä tuntuu siinä hengissä pysyessä. Niin jos niihin perustarpeisiin nyt sattuu kuulumaan se, että laittaa tasatunnein ystävän kanssa ”mitä kuuluu, olet mielessä” -viestejä, tai raportoi päivän kulkua rakkaimmalle keskustelupalstalle, niin sitten kuuluu.

Yhteys toisiin ihmisiin voi nimittäin hyvin olla se, mikä muistuttaa myös pitämään huolta siitä omasta kehosta. Jos minä olen noille ihmisille tärkeä ja merkityksellinen, niin ehkä voisin huolehtia itsestäni vaikka sitten joululahjaksi heille. Erityisesti meille ”en minä mitään tarvitse olihan teillä muilla varmasti kaikki hyvin” -toipujille se voi olla pinnistelyvaiheessa ihan ratkaisevaa.

Pitäkää itsestänne huolta, rakkaat. ❤️ Huomenna mietitään sitä, että miten saisi kotia joulukuntoon jos kävikin niin, että joulusiivousta ei tullut aloitettua marraskuun lopussa. Siihen asti ihania, omista tarpeista huolehtivia joulun odotuksen hetkiä!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3