Joulukalenteri 13.12.: Miten huomioida lasten tarpeet?

Joulun odotus saattaa tuoda mukanaan paitsi lasten riemua ja kulkusten helkkäämistä, myös kaikenlaisia ristiriitaisia tunteita, stessiä ja kaaosta. Lupa olla minä -joulukalenterin tarkoitus on auttaa sinua löytämään omannäköinen joulu, yksi kysymys kerrallaan. Joulukalenterin muut osat löydät blogista tai Facebookista. Tervetuloa mukaan. ❤️

Lucian päivän luukusta löytyy seuraava kysymys:

Miten haluan huomioida lasten tarpeet joulunvietossa?

Kun lapset olivat vauvoja ja taaperoita, heidän tarpeensa oli valtavan helppo huomioida joulunvietossa. Lapsi nukkuu päikkärit kello X, nukkumaanmenoaika on kello Y, ruoka olisi hyvä olla kello Z, näissä puitteissa vietetään joulua. Toki tilannetta helpotti myös se, että vietimme joulut kotona oman perheen ja isovanhempien kanssa, eikä kylään tullut esimerkiksi muita lapsiperheitä.

Nykyään toki lapsilla (4v ja 6v) on samalla lailla ne fyysiset levon ja ruoan ja liikkumisen tarpeet, joista on tärkeää huolehtia paitsi lapsen itsensä niin kaikkien muidenkin juhlijoiden viihtyvyyden takia. Ja ihan samalla tavalla kuin arjessa, niin myös jouluna tulee tehtyä sitä takaraivolaskemista, että jos lapset heräsivät tuohon aikaan niin viimeistään tuolloin täytyy tapahtua ruokailua tai nukkumaanmenoa.

Tarpeet mylläävät tunteita

Fyysisten tarpeiden lisäksi lapsilla on myös muita tarpeita, ja niiden myötä pintaan voi myllääntyä myös kaikenlaisia tunteita. Erityispäivän ohjelma voi herättää vaikkapa ennakoitavuuden tarpeen ja sitä myötä jännitystä, tai merkityksellisyyden tarpeen myötä voi tulla pettymyksiä, jos asiat eivät menekään niinkuin oli toivonut. (Näitä tarpeita ainakin meidän lapsilla ennakoin.) Lisäksi jouluun voi liittyä tavallista voimakkaampana esimerkiksi nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta, osallisuuden tarvetta, yhteyden tarvetta, leikin ja huumorin ja seikkailun tarvetta.

Siihen kun yhdistää sen, että aikuisia ehkä hermostuttaa suunnitelmien toteutuminen tai jouluperinteiden muuttuminen, joulunviettoon kerääntyneiden ihmisten vuorovaikutus tai vaikkapa vuoden aikana kertyneet muistot ja ajatukset, niin on hyvin todennäköistä, että jossain kohtaa joulunviettoa joku huutaa toisille tai purskahtaa itkuun.

Se on normaalia. Ei ihme, että niin tapahtuu.

Nuoruusaikojeni perinteisen jouluyön messun liturgilla oli tapana toivottaa messun jälkeen ”Menkää kotiin rauhassa, älkääkä riidelkö matkalla.” Jouluun liittyy niin paljon odotuksia ja toiveita, että on tosi helppoa kaivaa niistä pienistä ristiriidan muruista valtavia taisteluita.

Toisaalta jouluna aktivoituu helposti myös ns. yläraja-ongelma – silloin kun on epätavallisen hyvä olla ja menee hyvin, niin joku osa meissä hätääntyy ja alkaa etsimällä etsiä tapoja sabotoida sitä hyvää fiilistä, jotta päästään tutumpiin fiiliksiin. Tätä voi tapahtua sekä lapsilla että aikuisilla, ja kun kahden tai useamman ihmisen ylärajakäytökset (eli ne tiedostamattomat sabotaasit: kriitikit, valituksen aiheet, perusteettomat huolet jne.) kopsahtavat yhteen, niin usein sitten kipinöi.

Mitä siis voi tehdä?

Niin miten voisin huomioida lasten tarpeet joulunvietossa niin, että meillä kaikilla olisi mahdollisimman mukava joulu?

Ihan ensin täytyy toki päästä siihen tilaan, että aidosti haluan tuntea empatiaa lasten tarpeita kohtaan. Tämä pätee sekä ennakkoon että itse tilanteissa, jos huomaan että lasten käytös osoittaa jonkun tarpeen olevan vajaalla. Toisin sanoen ensin tarvitsee kaivaa jostain perhepakkaus itse-empatiaa: miltä minusta tuntuu juuri nyt tämä asia? Mitä minä tarvitsisin? Miten voisin sen ehkä saada?

Sitten on hyvä miettiä jo etukäteen, että millaiset tarpeet lapsilla ehkä juuri tämän meidän joulunvieton myötä heräävät. Tuleeko paljon porukkaa, eli kaipaavatko lapset jossain kohtaa rauhaa ja hiljaisuutta tavallista enemmän? Onko ennakoitavuus lapsille miten tärkeää, pitäisikö kertoa etukäteen mitä tapahtuu tai antaa vaikka avata joku lahja heti aamulla, ettei koko päivä mene lahjojen odottamiseen? Ennakoinko, että lapsilla tulee vaikkapa ikävä jotakuta läheistä ihmistä, ja miten sellaisen tilanteen voisi hoitaa – puhelulla, kirjoittamalla kirjeen, tai jotenkin muuten? Onko lapsilla voimakas vallan ja päättämisen tarve, jolloin heidät olisi hyvä ottaa mukaan suunnittelemaan, miten joulunvietto voisi edetä? Ja niin edespäin.

Kaikesta ennakoimisesta huolimatta aina voi tulla jotain, mihin ei ole valmistautunut. Jostain pienestä asiasta tulee eeppinen kriisi, syystä tai toisesta. Silloinkin auttaa (sen itse-empatian jälkeen) sen muistaminen, että joku tarve siellä nyt on taustalla. Vaikka en tietäisi, mitä lapsi tarvitsee, niin keskittymällä hyväksyvästi siihen, että mikähän tarve lapsella nyt on, voidaan löytää keinoja ratkaista tilanne. Se selviää isompien lasten kanssa kysymällä (”kaipaisitko hetken vaikka omaa rauhaa?”) ja pienempien kanssa ihan vain kokeilemalla.

Jos arvelet, että lapsella alkoi ylärima hälyttää ja nyt on vain niin ihanaa että jostain täytyy saada pieni kriisi tasoittamaan, niin sitäkin voi kysyä. ”Onko sulla nyt niin ihana olla että tuntuu ihan vaikealta kestää se?” Ja sitten voidaan hetki vaan olla ja hengittää sitä, että ai että miten onkin ihana olla, kun vihdoin on joulu.

Itsekin on hyvä treenata

Tämä pätee myös meihin aikuisiin – kun itsesabotaasi iskee, niin on hyvä pysähtyä huomaamaan se, ja sitten keskittyä läsnäolevasti siihen ihanaan fiilikseen, joka tässä tilanteessa nyt on pinnan alla. Mitä useammin sitä tekee, sitä helpompi on kokea miellyttäviä tunteita ilman, että niitä täytyy alkaa tasoittaa näennäisillä kriiseillä.

Ja kuten sanottua (vaikka tätä tuskin voi liian usein sanoa): itse-empatia, omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen, on valtavan tärkeää, jotta voi huomioida ne lasten tarpeet. Jos on yhtään epäilystä siitä, että jouluna saattaa ehkä jossain kohtaa olla pinna kireällä, niin sitä itse-empatiaa voi alkaa treenata jo hyvissä ajoin ennen joulua. Esimerkiksi tänään. Silloin se löytyy nopeammin tilanteen keskelläkin.

Huomenna aiheena on joulun ruoat, tarjoo kunnon väki ja niin edespäin. Siihen asti leppoisia ja lämpöisiä joulun odotuksen hetkiä, palataan!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3