Sadonkorjuun aikaan

Sadonkorjuun hedelmiä

Kevät on mun henkilökohtaisessa ajan maastossa kriisiaikaa. Sitävastoin syksy on kaiken uuden ja tuoreen ja hehkuvan ja alkavan aikaa. Erityisesti syyskuu.

Syyskuussa on ehtinyt jo vähän päästä jyvälle kaikesta siitä, mitä loppuvuoden aikana tekee, mutta ei ole vielä päässyt siihen vaiheeseen että asiat kaatuu päälle (kun on haalinut niin paljon kaikkea kiinnostavaa tekemistä). Yliopistoaikoina syyskuu oli fuksiaisten, alkavien kurssien, järjestösuunnittelun ja kaiken muun ihanan aikaa. Lisäksi mun synttärit on syyskuussa. Mä pidän syksystä.

Toinen syy, miksi mä pidän syksystä, on se, että syksy on sadonkorjuun aikaa. Osin ihan konkreettisesti, kun kaupassa on kotimaisia kasviksia enemmän kuin mitä ruokalistalle saa mahdutettua ja pakastimet natisee liitoksistaan kun kaikki kesän herkut on pistetty talvea varten talteen. Mutta enemmän mulle, kaupungin kasvatille, se sadonkorjuu on henkisellä puolella.

Aikanaan kun ohjasin rippikouluja, niin elo-syyskuun taitteessa oli konfirmaatioiden aika. Kesän leirillä tutuiksi tulleet kasvot oli arjen myötä vähän eri näköisiä, oleminen piirun verran varautuneempaa kuin leirin tuoksinassa, ja toiminta ohjatumpaa kuin kesällä. Ilmassa leijui sellainen pieni haikeus siitä, että nyt ollaan viimeistä kertaa tällä porukalla kasassa, näin konfirmaatioharjoituksen ja itse juhlan yhteydessä. Tämän jälkeen tämä oli sitten tässä.

Ja silloin tuli jotenkin se sadonkorjuun hetki. Että ketkä näistä ihmisistä on nyt sellaisia, jotka mä haluan pysyvämmin omaan elämääni? Mikä tästä kokemuksesta on sellaista, jonka haluan säilyttää? Mikä tästä kaikesta jää sydämeen asumaan?

Pienten lasten kanssa elämä on tietysti erilaista kuin rippileirikesien aikaan. Arki toistuu samanlaisena, lapset oppivat pieniä asioita kuin näkymättömissä, kunnes eräänä päivänä tajuaa että oho, noin ne ovat taas kasvaneet. Päivärutiinit on välillä myllerryksessä, varsinkin jos kesällä reissaa ja retkeilee ja tekee jotain muutakin kuin käy leikkipuistossa ja omalla pihalla. Ja yhtäkkiä huomaa, että kesän alussa rytmi oli tällainen ja nyt se onkin ihan erilainen.

Sadonkorjuun aikaa voi toki tietoisesti harrastaa ympäri vuodenkin. Ei tarvitse odottaa syksyä.

Sadonkorjuun hetki

Mulle itselleni ”sadonkorjuun hetki” -ilmaus tuli tutuksi draamaopintojen yhteydessä. Yksi meidän ääniopettajista käytti sitä kuvaamaan sitä hiljaisuuden hetkeä, joka seuraa ääniharjoitusta. Kun ääniaaltojen resonanssi liikkuu vielä kehossa, vaikka ääni itsessään on jo tauonnut.

Sadonkorjuun hetki on se hiljainen hetki kaiken touhuamisen jälkeen, kun kuulostellaan, että miten tämä kaikki minuun itseeni vaikutti. Myös Shiva Nataa harjoittaessa sadonkorjuun hetki, vaikka pienikin meditaatio, on tärkeä osa harjoitusta.

Säännöllisten sadonkorjuuhetkien tärkeys on yksi niistä asioista, jotka on mulle itselleni tän kuluneen kesän satoa. Mä itse voin niin paljon paremmin, jos mä ehdin edes kerran päivässä meditoida tai muuten istua hiljaa paikallani. Ideaalitilanteessa niin, ettei kukaan kiipeä mun päälle, vaikka lapsiperheessä siitäkin tulee joskus tingittyä. Pari minuuttia riittää siihen, että mä en ole täysin känkkäränkkä. Vartti palauttaa, puoli tuntia hoitaa. Sitä pidemmät paikallaan istumiset on tämänhetkisessä elämäntilanteessa luksusta.

(Meditaatiosta lisää löytyy muun muassa blogista Saat mennä. Suosittelen lämpimästi.)

Mitä tapahtuu sadonkorjuun hedelmille?

Sadonkorjuu on onnistunut vain silloin, kun siitä jää jotain konkreettista käteen. Kypsät porkkanat pitää nostaa, tai muuten ne pahentuvat multiinsa. Tärkeältä ihmiseltä pitää pyytää yhteystiedot, tai muuten yhteys katoaa. Ja omaan hyvinvointiin liittyvät oivallukset, meditaation kautta tulleet tai muuten, pitää toteuttaa. Ne täytyy jalostaa teoiksi, tavoiksi ja rutiineiksi, jotta ne oikeasti edistävät sitä hyvinvointia.

Silloin, kun on oikein paljon oivaltanut itsestään, niin se toteuttaminen saattaa onnistua ihan tuosta vain omalla painollaan. Ne merkitykset, joita antaa omille ja toisten teoille, muuttuvat niin perusteellisesti että uudenlainen toiminta on vaivatonta. On ihan itsestäänselvää, että tietyssä tilanteessa meditoi, tai syö välipalan, tai juo lasin vettä, tai kysyykin että ”mitä tuolla tarkoitit?”, koska entisenlainen toiminta tuntuu nykytiedon valossa aivan järjettömältä.

Usein sitä oivallusta pitää kuitenkin ylläpitää jollain lailla. On vaikea muistaa, että joogasta tulee hyvä olo, jos joogaa kerran kahdessa kuukaudessa. Jos sensijaan ottaa sen sadonkorjuun hedelmän päivittäiseen rutiiniinsa – kymmenen minuutin meditaatio, viiden minuutin jooga, tai vaikka kuppi teetä kahvin sijaan iltapäivällä – niin se hyvä fiilis muistuu mieleen useammin. Aloittaa pienestä ja helposta, lisää myöhemmin kun sen tekemisen hyödyt ovat lihasmuistissa voimakkaammat kuin muuttumisen vaiva.

Silloin ne sadonkorjuun hedelmät virkistävät vielä marraskuussakin.

Kommenteista:
Saa mielellään kommentoida! Millaisia sadonkorjuun hedelmiä tämä kesä on tuonut tullessaan – oivalluksia omasta itsestä, omasta perheestä, rutiineista, hyvinvoinnista, kommunikaatiosta tai jostain ihan muusta? Mitä sellaista tiedät nyt, mikä ei ollut kesän alussa sinulle näin selkeää? Onko sadonkorjuu, pysähtyminen ja hiljentyminen sinulle helppoa, vaikeaa tai jotain ihan muuta?

P.S. Tunteet ja tahdonvoima -iltapäivässä 21.9. tehdään juuri tätä: etsitään sadonkorjuun hedelmiä omaan arkeen ja sen sujuvuuteen liittyen. Lisäksi pohditaan, miten niitä sadonkorjuun hedelmiä voisi kerätä talteen ja jalostaa teoiksi ja rutiineiksi. Ota ystävä seuraksi ja tule mukaan!

Haluaisitko enemmän kärsivällisyyttä aamuihisi?
Ilmaiseen Kärsivällisempi aamu -minikurssiin kuuluu 18-sivuinen työkirja ja parin viikon verran sähköposteja, joiden myötä harjoittelet tekemään aamuistasi lempeämpiä, kärsivällisempiä ja mukavampia. Samalla liityt yli tuhannen vanhemmuuden supersankarin seuraan Lupa olla minä -kirjeen tilaajaksi ja saat viikoittain sähköpostiisi inspiraatiota ja vinkkejä itsestä huolehtimiseen, kärsivällisyyteen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen. Tervetuloa mukaan. <3

Sormi-Shiva Nata

Mä kehitin tossa viikonloppuna sormi-Shiva Natan. Perusasennot on siis seuraavat:
1 = peukalo ja etusormi yhteen
2 = keskisormi ja etusormi yhteen
3 = nimetön ja etusormi yhteen
4 = pikkusormi ja etusormi yhteen.

Shiva Natassa asennot kerrotaan aina vasen käsi ensin, eli 1:1 tarkoittaa tässä, että molemmista käsistä on peukalo ja etusormi yhdessä, ja 2:3 tarkoittaa, että vasemman käden keskisormi ja etusormi on yhdessä ja oikean käden nimetön ja etusormi on yhdessä.

”Eteenpäin” tarkoittaa numeroita isompaan päin, ”taaksepäin” numeroita pienempään päin. Nelosen jälkeen palataan ykköseen.

Tällä voi tehdä toistaiseksi pelkästään tasoa 1, mutta senkin kanssa saa hetken kulumaan. Kokeile:

Aloitusasento 1:1.
molemmilla käsillä yksi kierros eteenpäin -> 2:2, 3:3, 4:4, 1:1
molemmilla käsillä yksi kierros taaksepäin -> 4:4, 3:3, 2:2, 1:1
vasen käsi eteenpäin, oikea taaksepäin -> 2:4, 3:3, 4:2, 1:1
vasen käsi taaksepäin, oikea eteenpäin -> 4:2, 3:3, 2:4, 1:1

Peilikuva, aloitusasento 1:1 (peilikuvassakin luetaan vasen aina ensin)
molemmilla käsillä yksi kierros eteenpäin -> 2:2, 3:3, 4:4, 1:1
molemmilla käsillä yksi kierros taaksepäin -> 4:4, 3:3, 2:2, 1:1
oikea käsi eteenpäin, vasen taaksepäin -> 4:2, 3:3, 2:4, 1:1
oikea käsi taaksepäin, vasen eteenpäin -> 2:4, 3:3, 4:2, 1:1

Aloitusasento 2:1
molemmat eteenpäin -> 3:2, 4:3, 1:4, 2:1
molemmat taaksepäin -> 1:4, 4:3, 3:2, 2:1
vasen eteen, oikea taakse -> 3:4, 4:3, 1:2, 2:1
vasen taakse, oikea eteen -> 1:2, 4:3, 3:4, 2:1

Peilikuva, aloitusasento 1:2
molemmat eteenpäin -> 2:3, 3:4, 4:1, 1:2
molemmat taaksepäin -> 4:1, 3:4, 2:3, 1:2
oikea eteen, vasen taakse -> 4:3, 3:4, 2:1, 1:2
oikea taakse, vasen eteen -> 2:1, 3:4, 4:3, 1:2

Ja niin edespäin. Loput aloitusasennot on 3:1 ja peilikuva 1:3 sekä 4:1 ja sen peilikuva 1:4. Kaikissa sarja menee samalla tavalla: molemmat eteenpäin, molemmat taaksepäin, vasen eteen oikea taakse, vasen taakse oikea eteen, ja sitten peilikuva.

Varsinaisessa Shiva Natassa numerosarjat on ihan täsmälleen samat kuin tässä kirjatut, eli periaatteessa myös vaikutuksen pitäisi olla samansuuntainen. Tän sormiversion hieno puoli on se, että tätä voi tehdä vaivihkaa vaikka bussissa istuessa, lasta nukuttaessa pimeässä huoneessa (kysy vaan, mistä tämä idea tuli 😉 ), tai ylipäänsä missä vaan jos täytyy saada ajatukset skarpattua mutta ei ole kauhean kätevää ruveta huiskimaan käsillä ympäriinsä.

Tätä voi tehdä joko koko setin alusta loppuun, tai sitten lopettaa siinä kohtaa kun aivoihin alkaa sattua. On hyvä varata tän tekemisen jälkeen minuutti tai kaksi rauhallista aikaa, niin voi istua ja antaa aivojen ja ajatusten tasaantua.

Jos kokeilet, niin kerro ihmeessä kommenteissa, miten sujui ja miltä tuntui!

Shiva Nata -oivalluksia parin viikon varrelta.

Shiva Nata edistää oivaltamista. Välillä on vaikea selittää, että miten se tapahtuu käytännössä, mutta tässä viimeisen parin viikon aikana pistin merkille useammankin Shiva Natan tuoman oivalluksen, ja ajattelin kirjoittaa ne auki ikäänkuin esimerkiksi siitä, miten Shiva Nata toimii.

Joskus käy näin.

Pari viikkoa sitten otin illalla hetken Omaa Aikaa, eli menin teekupin ja päiväkirjan kanssa parvekkeelle kun mies katsoi lasten perään. Kirjoitin ensin päiväkirjaa, ja esiin nousi ajatukset oman yrityksen perustamiseen liittyen. Että mitä sitä sitten tekisi ja minkälaisia juttuja ja jos tätä tekee niin pitää ensin olla noin ja niin päin pois. Erityisesti jos rupeais tekemään jotain joko henkilökohtaisen valmennuksen tai yritysvalmennuksen puolella, niin mitä se vaatisi.

Keksin, että jos teen hetken Shiva Nataa, niin ajatukset saattais tän aiheen tiimoilta vähän selkeytyä. Tein muutaman kierroksen nelostasoa (vai ehkä vitosta, en oo ihan varma), niin että sais mielen kunnolla väsytettyä. 🙂 Sen jälkeen istuin hetken vielä kynä ja muistikirja kädessä, ja rupesin kirjoittelemaan mieleen tulevia ajatuksen rippeitä.

Aika nopeasti sieltä nousi keskeinen teema.

Do the groundwork. Tee pohjatyö ensin.

Alunperin liittyen siihen, miten se Shiva Natan taso on liitoksissa aiempiin, ja että mun pitää verrytellä myös niitä alempia tasoja että korkeammat sujuu. Mutta se itseasiassa osui myös aika tarkalleen siihen, mitä mä olin juuri äsken päiväkirjaani pohtinut. Että ensin pitää varmistaa, että mulla on oikeasti jotain sellaista osaamista, jota mä haluaisin muille jakaa. Ja jokin yhtenäinen käyttöteoria, jonka perusteella voin sitä työtä tehdä. Toisin sanoen jatkan vaan esimerkiksi blogin kirjoittamista ja oman pään työstämistä, treenaan ja harjaannutan, niin ne periaatteet ja käyttöteoriat löytyy kyllä.

Ihan tosi tyypillinen Shiva Nata -oivallus. Uusi näkökulma, jonka soveltaminen siihen työn alla olevaan ongelmaan avaa salaoven ratkaisuun.

Pari päivää myöhemmin, kun molemmat muksut nukkui päikkäreitä, mä shiva natailin taas hetken, ja tällä kertaa tein jotain alempaa tasoa sillä ajatuksella, että nyt tää on sitä pohjatyötä. Mokailin aikani, sain aivot rullalle kun yritin muistaa sarjan ulkomuistista ilman lappuja tai iPhone -sovellusta. Sit luovutin, istuin alas, odotin hetken. Olin juuri ennen shiva nataa lueskellut integraaliteorian perusteita, ja sivu oli vielä auki koneen ruudulla.

Vaikken edes kirjoittanut tällä kertaa mitään, niin mieleen nousi selkeästi yksi ajatus.

The groundwork is not where you think. Pohjatyö on muualla kuin luulet.

Taas se ajatus nousi alunperin siitä Shiva Natan tasojen suhteesta, mutta mä heti valpastuin ja rupesin pohtimaan asiaa pitemmälle. The groundwork is not where you think? Mä tarvitsen teoreettisen pohjan jos haluan ruveta tekemään tätä ammatikseni – ehkä se ei välttämättä löydy pelkästään omaa päätä kaivelemalla? Voiko olla, että se integraaliteoria voisi toimia Shiva Natan ja mun omien näkemysten kanssa yhteistyössä ja auttaa mua rakentamaan jotain omaa?

Uusi näkökulma, uusia yhteyksiä jo periaatteessa tuttujen asioiden välillä.

No, asia jäi muhimaan. Mä oon lukenut sitä integraaliteoriaa käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita, ja ne on ihan huikean mielenkiintoisia, mutta en oo sen ihmeemmin pohtinut asiaa noin niinkuin tietoisesti.

Tässä aamulla sitten laittelin keittiötä aamiaiskuntoon. Tiskipöytä oli täynnä, pöydällä vielä astioita ja ruokalappuja ja jokapaikanpyyhkeitä. Tiskikoneessa sentään puhtaat astiat, mutta nekin piti tyhjentää. Ajatukset kiersi taas sellaista tuttua rataa: ”miten täällä on taas tän näköistä, ihan oikeasti, ei pysy järjestyksessä vaikka mitä tekisi…”

The groundwork is not where you think.

Tämä ajatus tuli siihen kohtaan keskeyttämään, niinkuin Mannerheimintielle olisi laskeutunut yksisarvinen. Mitä? Mistä tuo nyt putkahti?

Ja samassa mä tajusin, että se oivallus liittyy myös tähän puoleen elämästä. Kyllähän mä tiesin ja olin monesta paikasta lukenut, että jos on pienyrittäjä ja vanhempi, niin pitää olla suht (lue: äärimmäisen) huolelliset rutiinit sekä kodin että yrityksen pyörittämisen suhteen, niin ei kaadu pyykit tai laskutus niskaan. Mulla on ihan omakohtaista kokemusta siitä, että jos kotirutiinit on kunnossa eikä tavaraa ole tolkuttomasti liikaa, niin voi tehdä vaikka erittäin hyvän gradun samalla kun on lapsen kanssa kotona.

Osa sitä yrityksen käynnistämisen pohjatyötä on siis myös se, että mä rakennan meidän perheelle sopivat rutiinit, joiden avulla mä pystyn sekä huolehtimaan kodista ja lapsista että varaamaan aikaa työlle. Toki meidän perheessä on kaksi vanhempaa, joten koko kodista huolehtiminen ei ole mun tehtäväni. Tällä hetkellä mä vaan en ole rehellisesti sanottuna kantanut omaa osuuttani kodinhoidosta, joten valitettavan usein osa mulle sovituista hommista on jäänyt puolison harteille.

Se pohjatyö edellyttää sitä, että mä katson ihan rehellisesti, että mihin mulla viikon aikana kuluu aikaa ja milloin mun kannattaa tehdä mitäkin. Se edellyttää myös sitä, että mä mietin tarkkaan, mistä periaatteista mä voin tinkiä ja mistä en. Me esimerkiksi voidaan hyvin jättää yhtenä päivänä viikosta ulkoilut väliin, niin mulla on aamupäivä aikaa järjestellä vaikka pyykkejä. Sen sijaan kestovaipoista mä en suostu luopumaan, kun mulle itselleni on paljon helpompi vaan harjoitella toimiva pyykkirutiini. Ja niin edelleen.

Kaiken lisäksi mä tiedän ihan tarkalleen, että miten sellaisen rutiinin luominen onnistuu. Mä olen muutamaankin kertaan luonut itselleni alusta alkaen toimivat rutiinit elämänmuutosten (muuton, esikoisen syntymän jne.) jälkeen Flyladyn ohjeilla: yksi rutiini kerrallaan työn alle, kuukauden päästä se on lähes automaattinen, sen jälkeen seuraava, ja sitten taas kuukauden päästä seuraava.

Mä tiedän tän kaiken, ja mä tiedän että siitä on ihan huikean paljon apua. Se tieto vaan vaati taas yhden Shiva Nata -oivalluksen päästäkseen mun tajuntaan asti.

Hyvin usein ne oivallukset on just tollaisia. Mieleen juolahtavia perusperiaatteita, jotka kertoo jotain tärkeää mielessä pyörivästä ongelmasta. Ne ei välttämättä aluksi edes vaikuta kovin syvällisiltä oivalluksilta, varsinkin jos ne alunperin mielessä liittyy konkreettisesti siihen Shiva Natan tekemiseen. Sitten jos niitä alkaa miettiä useammalta kannalta, niin ne onkin tosi hyödyllisiä näkökulmia, joiden kautta näennäisesti toisiinsa liittymättömät asiat yhdistyy.Jollain lailla noi oivallukset on myös vähän samanlaisia kuin horoskoopit. Tai siis kun päivähoroskoopit on joskus kirjoitettu tarkoituksella niin väljiksi, että niitä saa sovellettua melkein mihin tahansa tilanteeseen. Ja sit kun se horoskoopin ”totuus” on siellä takaraivossa, niin jossain ihan normaalissa tilanteessa se muistuu mieleen ja tulee sellainen ”ai tästä siinä horoskoopissa puhuttiin, olipas jännästi oikeassa!”.

Mä en siis väitä, että Shiva Nata tuottais jotain astrologisia totuuksia suoraan aivoihin, vaan että se tulkintamekanismi on samanlainen. Shiva Natassa vaan se hyvä puoli on se, että se ”totuus” ei tule mistään ulkopuolelta, vaan se nousee oman pään sisältä. Alitajunnasta vai passiivisesta tiedosta vai mistä, en ihan tiedä.

Jollain lailla ne Shiva Natan käsien asentojen yhdistelmät ja tietoisen mielen väsyttäminen saa ehkä aikaan sen, että ei-tietoinen mieli pääsee käsiksi kaikkeen siihen, minkä oikeastaan tietää muttei tietoisesti pysty yhdistämään juuri tähän tiettyyn kontekstiin. Ehkä. Ja sitten kun sen näkökulman on saanut tietoisen mielen ulottuville, niin sitä on helpompi soveltaa.

Kommenteista:
Saa kommentoida! Saa kysellä Shiva Natasta tai muusta mieleen juolahtavasta, saa ihmetellä ja kummastella. Saa kertoa omia yllättäviä oivalluksia, uusia näkökulmia tai muita heureka-hetkiä.

P.S. Blogi hengaa myös Facebookissa!